Entisaikaan auringon laskettua kodit näyttivät erilaisilta. Ne täyttyivät tummista varjoista – lepattavien kynttilöiden pehmeän liekin ja ulkoa tulevan katulyhdyn heikosta valonkajosta.
Tämän pimeiden huoneiden ja tilan tunnelman on tavoittanut kauniisti suomalaissyntyinen taidemaalari Alexander Lauréus (1783–1823), jonka töissä on usein nähtävissä yksittäinen pehmeä valolähde kontrastina muutoin hämärään peittyvälle tilalle.
Lampetti on muistuma noilta ajoilta – esine, jolla ei enää ole käytännön virkaa. Niitä tosin valmistetaan yhä, sillä ne luovat kotiin kaunista vanhanaikaista tunnelmaa.
Entisaikaan lampetti oli tarpeellinen esine. Ne eivät olleet koskaan pääasiallisia valonlähteitä mutta loivat kynttilöineen valoa pimeisiin käytäviin ja huoneisiin.
Lampetteja on tiettävästi alettu käyttää alun perin 1400-luvun Italiassa. Suomessa ne valaisivat alkujaan kirkkojen ja vallashenkilöiden koteja. Suurella metallikilvellä varustetut taotut lampetit olivat barokkiaikaan suosittuja, ja niitä tuli Pohjolaan kolmikymmenvuotisen sodan jälkimainingeissa.
Kynttilät ja lampetit olivat arvoesineitä
Lampetit yleistyivät Ruotsi-Suomen säätyläiskodeissa 1700-luvulla. Kynttilät ja lampetit olivat kalliita vain eliitin ja varakkaimpien käytössä olleita valaisuvälineitä. Vielä 1800-luvun lopulla talonpoikaiskodeissa kynttilöitä poltettiin lähinnä juhlatilaisuuksissa.
Kun koteja alettiin sähköistää, valon määrä kauhistutti monia. Keinotekoinen valo tuntui liian kovalta kaasulampun ja kynttilöiden valoon verrattuna. Aiemmin perhe kokoontui valonlähteen ympärille lukemaan tai tekemään käsitöitä. Kirkas sähkövalo mahdollisti työn tekemisen pitempään.
Lampetit pareittain peilin ympärille
Lampetit asetettiin pareittain esimerkiksi peilin ympärille, josta kynttilänvalo heijastui ja maksimoi valon määrän. Tosin kuperaksi pakotettu messinkinen lampetti heijasteli jo itsessäänkin valoa. Valotehon lisäämiseksi joihinkin lampetteihin asetettiin peililasi.
Ero lampettien ja seinäkynttelikön välillä on häilyvä: nyrkkisääntö on, että lampetin kilpi on kynttelikön kilpeä suurempi. Samoin ero peilin, johon on asetettu kynttilät ja peilitaustaisen lampetin välillä, määräytyy pitkälti koon mukaan.
Lampetteja valmistettiin eri materiaaleista: messingistä, tinasta, hopeasta, valuraudasta, rautapellistä, kuparista, pronssista, lasista, puusta ja läkkipellistä.
1700-luvun lampeteista suurin osa on valmistettu Ruotsissa.
Nykyisen Suomen alueella toimi vain muutamia peilien ja lampettien valmistajia, esimerkiksi 1781 Tukholmasta Turkuun muuttanut Petter Floding, joka käytti leimaa P. Floding. Huomattavia nykyisen Suomen alueella vaikuttaneita peilin- ja lampetintekijöitä olivat mm. Fredrik Johan Foeder /Fjäder (s. 1792) Johan Åkerblad (1728–1799), Olof Söderqvist/Sederqvist ja Johan Hindhår (1752–1823).
Sama tekijä saattoi valmistaa sekä rokokoo- että kustavilaistyylisiä peilejä. Varsinaisten peilintekijöiden lisäksi myös puusepät ja koristepuusepät valmistivat peilinkehyksiä ja lampetteja.
Läkkipeltisiä lampetteja valmistettiin 1700-luvun alussa aluksi ammattikäsityönä esimerkiksi Fagervikin ruukissa, mutta myöhemmin siitä tuli tärkeä kotiteollisuuden muoto.
Lampetin tyyli ei välttämättä paljasta valmistusajankohtaa
Lampetit sopivat vanhaa henkivään sisustukseen, mutta ne luovat pikantin lisän myös moderniin sisustukseen.
Jos aiot ostaa vanhoja lampetteja, huomioi, että niitä valmistetaan paljon myös uustuotantona. Pelkkä lampetin tyyli ei aina paljasta valmistusajankohtaa. Materiaali, käsityön taidokkuus ja muotokieli erottavat uusvanhan aidosta.
Keräilykohteena lampetit ovat kiinnostavia, sillä niiden historia on pitkä. Tyylillisesti niitä löytyy moneen makuun.
Hallileima auttaa lampetin ajoituksessa
Lampettien valmistajien selvittäminen vaatii usein hieman salapoliisityötä. Etsi esineestä valmistajan leimaa: esimerkiksi Turun tai Tukholman hallileimaa ja vuosilukua. Vanhoissa lampeteissa hallileimat ovat tärkeä ajoituksellinen apuväline.
Peilejä ja lampetteja tekevät työskentelivät kaupungeissa hallioikeuden valvonnassa, ja takuuna hyväksytystä työstä esineeseen painettiin hallileima joko paperiin tai esineeseen suoraan.
Myös uudempien lampettien taakse on saatettu liimata valmistajaa indikoiva etiketti, paperi tai tarra, jotka tosin aikojen saatossa ovat saattaneet irrota.
Suomessa 1900-luvulla lampetteja valmistivat mm. Taito, Taidetakomo Hakkarainen sekä Aarikka.
Ruotsalaisista valmistajista tunnettuja ovat Svenskt Tenn, GAB, Ystad Metall ja Skultuna. Myös jotkut taiteilijat ja muotoilijat saattoivat tehdä tilaustöinä lampetteja esimerkiksi kirkkoon.
Kun ostat vanhemman lampetin, ole tarkkana, sillä niitä on monesti korjailtu, ja joitain antiikkilampetteja on saatettu sähköistää. Arvokkaimmissa lampeteissa muutokset, kuten vanhan tummuneen peilin vaihtaminen uuteen, laskee esineen hintaa.
LAMPETTIPARI Lampetteja käytettiin yleensä pareittain, joten esimerkiksi perinnönjaossa lampettipari kannattaa aina säilyttää yhdessä.
Katja Weiland-Särmälä
Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija.
