veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

VAPAALLA

Lampetin pehmeä valo sopii hämärtyvään syysiltaan

Lampetin pehmeä valo sopii hämärtyvään syysiltaan
24.8.2020

Entisaikaan auringon laskettua kodit näyttivät erilaisilta. Ne täyttyivät tummista varjoista – lepattavien kynttilöiden pehmeän liekin ja ulkoa tulevan katulyhdyn heikosta valonkajosta.

Tämän pimeiden huoneiden ja tilan tunnelman on tavoittanut kauniisti suomalaissyntyinen taidemaalari Alexander Lauréus (1783–1823), jonka töissä on usein nähtävissä yksittäinen pehmeä valolähde kontrastina muutoin hämärään peittyvälle tilalle.

Alexander Lauréus: Nainen leikkii pienen linnun kanssa. 1809. Kuva:

Lampetti on muistuma noilta ajoilta – esine, jolla ei enää ole käytännön virkaa. Niitä tosin valmistetaan yhä, sillä ne luovat kotiin kaunista vanhanaikaista tunnelmaa. 

Entisaikaan lampetti oli tarpeellinen esine. Ne eivät olleet koskaan pääasiallisia valonlähteitä mutta loivat kynttilöineen valoa pimeisiin käytäviin ja huoneisiin.

Lampetteja on tiettävästi alettu käyttää alun perin 1400-luvun Italiassa. Suomessa ne valaisivat alkujaan kirkkojen ja vallashenkilöiden koteja. Suurella metallikilvellä varustetut taotut lampetit olivat barokkiaikaan suosittuja, ja niitä tuli Pohjolaan kolmikymmenvuotisen sodan jälkimainingeissa.

Puinen ja kullattu Tukholmassa valmistettu rokokoo-tyyliä edustava lampettipari. Mielenkiintoista kyllä, pari ei ole täysin identtinen. Lampeteista löytyy signeeraus "N.M.", joka oli mestari Nils Meunierin (1730–1797) signeeraus sekä Tukholman hallileima 1777. Meunier perusti oman peilitehtaan Tukholmaan vuonna 1754 ja oli hovipeilintekijä 1769. Lähtöhinta esineille oli 4 410–6 615 euroa. Kuva: Bukowskis

Kynttilät ja lampetit olivat arvoesineitä

Lampetit yleistyivät Ruotsi-Suomen säätyläiskodeissa 1700-luvulla. Kynttilät ja lampetit olivat kalliita vain eliitin ja varakkaimpien käytössä olleita valaisuvälineitä. Vielä 1800-luvun lopulla talonpoikaiskodeissa kynttilöitä poltettiin lähinnä juhlatilaisuuksissa.

Kun koteja alettiin sähköistää, valon määrä kauhistutti monia. Keinotekoinen valo tuntui liian kovalta kaasulampun ja kynttilöiden valoon verrattuna. Aiemmin perhe kokoontui valonlähteen ympärille lukemaan tai tekemään käsitöitä. Kirkas sähkövalo mahdollisti työn tekemisen pitempään.

Kustavilainen lampettipari kullattua puuta, joihin vaihdettu takaosa. Loppuhinta 2 364 euroa. Kuva: Stockholms Auktionsverk.

Lampetit pareittain peilin ympärille

Lampetit asetettiin pareittain esimerkiksi peilin ympärille, josta kynttilänvalo heijastui ja maksimoi valon määrän. Tosin kuperaksi pakotettu messinkinen lampetti heijasteli jo itsessäänkin valoa. Valotehon lisäämiseksi joihinkin lampetteihin asetettiin peililasi.

Ero lampettien ja seinäkynttelikön välillä on häilyvä: nyrkkisääntö on, että lampetin kilpi on kynttelikön kilpeä suurempi. Samoin ero peilin, johon on asetettu kynttilät ja peilitaustaisen lampetin välillä, määräytyy pitkälti koon mukaan.

Lampetteja valmistettiin eri materiaaleista: messingistä, tinasta, hopeasta, valuraudasta, rautapellistä, kuparista, pronssista, lasista, puusta ja läkkipellistä.

1700-luvun lampeteista suurin osa on valmistettu Ruotsissa.

Nykyisen Suomen alueella toimi vain muutamia peilien ja lampettien valmistajia, esimerkiksi 1781 Tukholmasta Turkuun muuttanut Petter Floding, joka käytti leimaa P. Floding. Huomattavia nykyisen Suomen alueella vaikuttaneita peilin- ja lampetintekijöitä olivat mm. Fredrik Johan Foeder /Fjäder (s. 1792) Johan Åkerblad (1728–1799), Olof Söderqvist/Sederqvist ja Johan Hindhår (1752–1823).

Sama tekijä saattoi valmistaa sekä rokokoo- että kustavilaistyylisiä peilejä. Varsinaisten peilintekijöiden lisäksi myös puusepät ja koristepuusepät valmistivat peilinkehyksiä ja lampetteja.

Läkkipellistä valmistettu lampetti on valmistettu 1910–1920-luvulla. Läkkipelti on nimitys tinalla päällystetylle rauta-tai teräspellille. Esineen on valmistanut ”pläkkyri” Amanda Ivars, joka valmisti läkkipeltisiä esineitä pienessä mökissään ja koristeli ne omatekoisilla väriaineilla: punaruskean, sammaleenvihreän ja keltaisen eri sävyillä. Kuva: Kansallismuseon kokoelmat

Läkkipeltisiä lampetteja valmistettiin 1700-luvun alussa aluksi ammattikäsityönä esimerkiksi Fagervikin ruukissa, mutta myöhemmin siitä tuli tärkeä kotiteollisuuden muoto.

Lampetin tyyli ei välttämättä paljasta valmistusajankohtaa

Lampetit sopivat vanhaa henkivään sisustukseen, mutta ne luovat pikantin lisän myös moderniin sisustukseen.

Jos aiot ostaa vanhoja lampetteja, huomioi, että niitä valmistetaan paljon myös uustuotantona. Pelkkä lampetin tyyli ei aina paljasta valmistusajankohtaa. Materiaali, käsityön taidokkuus ja muotokieli erottavat uusvanhan aidosta.

Keräilykohteena lampetit ovat kiinnostavia, sillä niiden historia on pitkä. Tyylillisesti niitä löytyy moneen makuun.

1900-luvulla valmistetut barokkityyliset lampetit. Lähtöhinta noin 150 euroa. Kuva: Bukowskis

Hallileima auttaa lampetin ajoituksessa

Lampettien valmistajien selvittäminen vaatii usein hieman salapoliisityötä. Etsi esineestä valmistajan leimaa: esimerkiksi Turun tai Tukholman hallileimaa ja vuosilukua. Vanhoissa lampeteissa hallileimat ovat tärkeä ajoituksellinen apuväline.

Peilejä ja lampetteja tekevät työskentelivät kaupungeissa hallioikeuden valvonnassa, ja takuuna hyväksytystä työstä esineeseen painettiin hallileima joko paperiin tai esineeseen suoraan.

Myös uudempien lampettien taakse on saatettu liimata valmistajaa indikoiva etiketti, paperi tai tarra, jotka tosin aikojen saatossa ovat saattaneet irrota.

Paavo Tynellin Taidolle suunnittelevat seinälampetit (malli 7011) 1920-luvulta. Kuva: Bukowskis

Suomessa 1900-luvulla lampetteja valmistivat mm. Taito, Taidetakomo Hakkarainen sekä Aarikka.

Kaija Aarikan 1900-luvun lopulla suunnittelema lampetti. Lähtöhinta 150 euroa. Kuva: Bukowskis 

Ruotsalaisista valmistajista tunnettuja ovat Svenskt Tenn, GAB, Ystad Metall ja Skultuna. Myös jotkut taiteilijat ja muotoilijat saattoivat tehdä tilaustöinä lampetteja esimerkiksi kirkkoon.

Hans Agne Jakobssonin suunnittelema moderni lampettipari/seinävalaisin messingistä ja lasista on sähköllä toimiva ja valmistettu 1900-luvun puolivälin jälkeen. Lähtöhinta noin 800 euroa. Kuva: Bukowskis.

Kun ostat vanhemman lampetin, ole tarkkana, sillä niitä on monesti korjailtu, ja joitain antiikkilampetteja on saatettu sähköistää. Arvokkaimmissa lampeteissa muutokset, kuten vanhan tummuneen peilin vaihtaminen uuteen, laskee esineen hintaa.

Eliel Saarisen Suur-Meriteijon kartanoon noin 1902-1903 suunnittelema pakotetusta kuparista valmistettu jugendlampetti, jonka metallityön on tehnyt Eric O.W. Ehrström. Esineen lähtöhinta oli 6 000 euroa, ja se kohosi peräti 27 000 euroon. Kuva. Hagelstam

LAMPETTIPARI Lampetteja käytettiin yleensä pareittain, joten esimerkiksi perinnönjaossa lampettipari kannattaa aina säilyttää yhdessä.

Katja Weiland-Särmälä

Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija. 

Näitä muut lukevat nyt

Rahat, verot, työ & eläke, koti