Huutokauppoihin halutaan nyt suomalaista huippudesignia, koska se käy kaupaksi hyvillä hinnoilla. Niin myyjät kuin välittäjinä toimivat huutokauppayhtiöt ovat tyytyväisiä. Valitettavasti huomattava osa näistä designtuotteista päätyy kansainvälisille jälleenmyyjille tai ulkomaisille keräilijöille, ja Suomeen jäävät vähemmän arvokkaat esineet.
Syyskuussa suomalaista arvodesignesineistöä erikoishuutokaupassaan kaupannut tamperelainen Annmari´s on hyvä esimerkki: sen viimeisimmissä huutokaupoissa on ulkomailta tulleiden ostojen osuus ollut jo lähes 90 prosenttia. Ostajia löytyi yli 25 maasta.
Tavanomaisemmissa huutokaupoissa – joissa on tarjolla paljon halpaakin tavaraa – esineistä ehkä vain 10 prosenttia menee ulkomaille, mutta myynnin arvosta mitattuna ulkomaalaisten osuus voi nousta jopa 80 prosenttiin, kun kalleimmat päätyvät rajojen ulkopuolelle. Harvemmin ne ovat suomalaista taidetta tai vaikkapa antiikkihopeaa, vaan yhä useammin suomalaista designia tai tsaarinajan venäläistä hopeaa tai tuon ajan venäläisiä kunniamerkkejä tai rahoja.
Huutokauppaan osallistuminen netissä on madaltanut huomattavasti kynnystä ostaa ulkomailta, mutta myös monet suomalaisostajatkin toimivat ulkomaisten ostajien edusmiehinä. Välikäsiä voi olla montakin ennen kuin esine päätyy lopulliselle ostajalle. Matkalla hinta kallistuu usein melkoisesti.
Toisaalta pitäisi olla iloinen siitä, että kansainväliset keräilijät arvostavat suomalaisia designhuonekaluja ja -lasiesineitä, mutta toisaalta hienoimpien esineiden matkaaminen maan rajojen ulkopuolelle on valitettavaa.
Talonpoikaisesineitä maailmalle 1950-luvulla
Jo 1950-luvulla Suomessa havahduttiin siihen, että täältä vientiin ulkomaille tuhansia talonpoikaisesineitä. Muun muassa Pohjanmaalla kierteli välittäjiä, jotka ostivat pilkkahinnalla vanhoja kupari- yms. esineitä ja veivät niitä ulkomaille edelleen myytäviksi. Paljon matkasi myös Ruotsiin työn perässä lähteneiden muuttokuormissa.
Niinpä tasan 40 vuotta sitten säädettiin ensimmäinen laki kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja siis kulttuuriesineiden maastaviennin kontrolloimiseksi. Laki määritteli luvanvaraisiksi pääsääntöisesti esineet, jotka olivat yli 50 vuotta vanhoja tai liittyivät kansalliseen historiaan ja/tai merkkihenkilöihin. Noin 20 vuoden kuluttua ikäraja nostettiin 100 vuoteen.
Käytännössä valvonta on kuitenkin erittäin vaikeaa, ja sitä paitsi suomalainen huippudesign on kuitenkin huomattavasti varhaisemmalta ajalta.
Aalto erityissuosiossa
Huippudesign tarkoittaa hyvää, uniikkia muotoilua, mutta myös kansainvälisesti arvostettua suunnittelijaa tyyliin Paavo Tynell, Alvar Aalto tai Tapio Wirkkala.
Erityisesti Alvar Aalto on kansainvälisestikin niin arvostettu, että jopa hänen suunnittelemistaan ovenvetimistä on maksettu huimia hintoja. Lontoolaisessa arvohuutokaupassa hänen suunnittelemastaan ovenvedinparista maksettiin pari vuotta sitten jopa 24 000 euroa.
Niitä on ollut myynnissä eri puolilla Eurooppaa, ja viimeksi syyskuussa Annmari´sin huutokaupassa vastaavasta pronssisesta, Valaistustyön tekemästä ovenvedinparista maksettiin huutomaksuineen lähes 4 000 euroa. Vaikka hinta tuntuu varsin kovalta, lontoolaishuutokaupassa saavutettuun hintaan verrattuna se oli halpa.
Muovidesignia kaupan
Ruotsin Bukowskis järjesti puolestaan syyskuussa mielenkiintoisen teemahuutokaupan, jossa oli tarjolla 65 muovista tehtyä designkäyttöesinettä. Mukana oli niin bakeliitista puristettuja esineitä 1920-luvulta kuin myös 1950–1970-lukujen ikonisia pienesineitä. Huonekaluja ei huutokaupassa ollut, eli suomalaisklassikot Eero Aarnion Pallotuolista lähtien puuttuivat tästä huutokaupasta.
Huutokaupan esineistöä voisi hyvinkin kuvitella koriste-esineiksi keräilijöiden koteihin, mutta saavutetusta hintatasosta päätellen keräilijöitä ei kovin montaa ole – ainakaan toistaiseksi.
Arvokas kirje tarjolla
Syksyn arvohuutokaupat ovat käynnistyneet, ja tarjolla näyttää olevan huippukohteita monilta keräilyalueilta.
Yksi kiinnostavimmista on tarjolla Filateliapalvelun Hellman-huutokaupassa 12.10–13.10. Kyseessä on erittäin harvinainen kirje Ruotsista Ahvenanmaan kautta Ouluun, ja kirje on lähtöhinnaltaan yksi kalleimmista filateelisista kohteista Suomessa. Lähtöhinta on kunnioitettavat 50 000 euroa, jolla saisi ostettua vaikkapa melkoisen hienon auton.
Jos kirje menee kaupaksi, ostaja tuskin löytyy Suomen rajojen sisäpuolelta.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.
