veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

VAPAALLA

Hobby Optima T70 E on toimiva koti kahdelle

Hobby Optima T70 E on toimiva koti kahdelle
30.10.2018

Hyvin suunniteltu lähes seitsemän ja puolen metrin pituinen puoli-integroitu matkailuauto on liikkuva vapaa-ajan asunto, jossa kahden ihmisen on viihtyisää asua varsinkin, kun erillisvuoteet tekevät asuintiloissa liikkumisesta helppoa.

Kaksi vuotta sitten Taloustaidon koeajossa oli 6,8 metriä pitkä LMC Breezer V636, jossa poikittain auton perällä oleva parivuode ja sen yläpuolella olevat kaapit osoittautuivat tilaa säästäväksi mutta epäkäytännölliseksi ratkaisuksi. Sängyn taaempaan osaan oli työlästä kömpiä ja yläkaappeja hankala käyttää vuoteen päällä polvillaan keikkuen.

Nyt koeajetussa Hobby Optima De Luxen T70 E -versiossa E-kirjain on ilmaus erillisvuoteista. Sen asuintiloissa sängyt ovat pitkittäin kummallakin sivulla ja ratkaisu osoittautui odotetusti mukavan käytännölliseksi. Tosin vuoteet ovat niin korkealla että sängyn reunalla istuvalla 180-senttisellä ihmiselläkään eivät jalat yllä lattiaan.

Touring Carsin edustaja tarkistaa myös Hobby Optiman katon ennen auton luovuttamista.

Hobbyn avaran ja viihtyisän tuntuinen asumisosa toimii teknisestikin hyvin ja vaivattomasti. Yöpymispaikkaan tultaessa ei tarvinnut muuta kuin kytkeä sähköjohto tolpan ja auton välille. Jääkaapin, sähkön, kaasun tai vesien toiminnan kanssa ei ollut ongelmia eikä liikkeelle lähdettäessä tarvinnut kuin ottaa johto irti, tarkistaa että luukut ovat kiinni ja katsoa että tavarat ovat paikallaan. Sitten vain sähkökäyttöinen porras napista painamalla auton sisään ja Hobby oli lähtövalmis.

Epätarkka vakkari

Sen sijaan kuljettajan työympäristössä Hobbyssa oli muutamia häiritseviä piirteitä. Käynnistettäessä moottoriöljyn määrää osoittavia pallukoita oli mittaristossa vaihtelevasti, vaikka mittatikun mukaan öljytason piti olla kunnossa.

Vakionopeussäädin on matkailuautossa tärkeä varuste. Hobbyn vakkari on epätarkka sekä päälle kytkettäessä että ajossa. Mäkisillä tieosuuksilla se antaa vauhdin nousta ja laskea niin paljon että muutosta pitää ajoittain tasata kaasu- tai jarrupoljinta painamalla jos haluaa kulkea suunnilleen rajoituksen mukaista nopeutta. Lisäksi nopeusmittarin virhe oli sen verran suuri, että koeajossa säädimme vakionopeuden yleensä navigaattorin näyttämän nopeuden mukaan. Käytännössä Hobbyn vakkarin kanssa tulee kuitenkin hyvin toimeen sen puutteista huolimatta.

Hobbyn navigaattori puolestaan osoittautui ainakin satunnaiselle käyttäjälle epäloogiseksi: kohde kyllä löytyi kartalta mutta ajo-ohjeistusta ei saatu kuin kerran toimimaan ja silloinkin mukana ollut Garminin vanha irtonavi ohjasi Seinäjoen Törnävän leirialueelle tarkemmin kuin auton navigaattori. Ärsyttävintä navigaattorissa oli että suomen kielen käytöstä huolimatta se alkoi oma-aloitteisesti huudella saksankielisiä varoituksia nopeusrajoituksen muuttumisesta eikä naisääntä saatu aikataulullisesti tiukan koeajon aikana hiljenemään. Nopeusrajoitusten osalta Hobbyn naviin ei voinut luottaa alkuunkaan.

Etuistuimet kääntyvät kohti pöytää ja sohvaa. Pöydän alta löytyy sille vielä laajennusosa.

Perinteinen ajoasento

Kuljettajan istuin näyttää matkailuautoissa yleensä hyvältä mutta satojen kilometrien ajomatkalla puutteet tulevat esiin. Ristiselän tukea ei voi säätää ja jos istuimen tarjoama tuki ei sovi kuljettajan selkään, sitä ei saa pois. Selkänojan kaltevuus säätyy onneksi portaattomasti rullalla.

Fiat Ducato -pakettiautoista tutun ohjaamon ergonomia edustaa eilispäivän ajattelua. Nykypäivän parhaat pakettiautot, kuten Volkswagenin Transporterit, Mercedes-Benzin Vitot ja Fordin uusimmat Transitit ovat aivan toisesta maailmasta.

Hobbyssa ratti on aika vaakasuorassa asennossa, kuten pakettiautoissa ennen vanhaan, ja jyrkästi käännyttäessä sen puoleen joutuu kurkottelemaan. Samoin tuulisilla osuuksilla ja huonopintaisilla teillä ratin alareunasta kiinni pitäminen ei yleensä riitä, vaan kuljettaja joutuu kumartumaan eteenpäin saadakseen ohjauspyörästä kunnon otteen.

Ohjaamon perinteinen ilme on tuttu Fiat Ducato –pakettiautoista ja Ducaton pohjalle rakennetuista matkailuautoista. Navi tuntui välillä elävän omaa elämäänsä.

Fiatin matalalle alustalle rakennetun Hobbyn ajaminen on rauhallisessa vauhdissa vaivatonta. Miellyttävän kevyeksi tehostettu ohjaus välittää hyvän tuntuman auton liikkeisiin ja vaihteensiirto toimii jouheasti. Jos vaihtamisessa hosuu, Fiatin laatikon perinteinen epämääräisyys tulee esiin ja oikeaa lovea voi joutua hakemaan, jolloin pitää tietysti varoa liian pienen vaihteen kytkemistä.

Toimiva alusta

Vauhdin kasvaessa Hobby muuttuu hiukan rauhattomaksi, sen suuntaa pitää hienosäätää, pelkkä ratista kiinni pitäminen ei riitä. Suurten mittojensa ja profiilinsa vuoksi 7,38 metriä pitkä Hobby on sen verran herkkä voimakkaalle sivutuulelle ja tienpintojen epätasaisuuksille että suomalaisilla kantateillä satasen vauhtia ei aina pysty pitämään vaikka nopeusrajoitus sen sallisi ja parhaimmillaankin niin kova nopeus isolla autolla vaatii varmoja otteita.

Sinänsä Hobbyn alusta toimii hyvin, vaikka tiessä poikittain olevat saumat tekevät kulkemista aivan eri lailla rymistelyä kuin hyvin jousitetulla henkilöautolla matkattaessa. Aaltoilevalla asfalttipinnalla jousitus ja iskuvaimennus pitävät auton hyvin tiessä kiinni satasenkin vauhdissa mutta pitkittäisiä asfalttipaikkoja pitää varoa samoin kuin tietysti kuoppia – ne ovat myrkkyä jokaiselle pienipyöräiselle ja raskaalle matkailuautolle.

Hyvin toimiva iso jääkaappi vaihtaa automaattisesti kaasulta sähkölle ja takaisin.

Moottoriteillä ja leveillä moottoriliikenneteillä ajaminen on selvästi kantateitä rennompaa kunhan muistaa, että tuulenpuuskat voivat tempoa isoa autoa melkoisesti eikä matkailuautolla voi tehdä samanlaisia äkkinäisiä väistöliikkeitä kuin henkilöautoilla ja monilla moderneilla pakettiautoillakin. Tätä eivät hölmöimmät kanssa-autoilijat tajua vaan vaihtelevat kaistaa matkailuauton luonnetta huomioimatta.

Pituus kankeuttaa

Kaupunkiajossa iso matkailuauto vaatii tarkkuutta ja varsinkin pysäköintialueilla on monia paikkoja, joissa T70 E -versio ei pituutensa ja yli neljä metriä pitkän akselivälinsä vuoksi mahdu kääntymään. Hobbyn kääntösäde on 14,43 metriä kun monet henkilöautot kääntyvät alle 11 metrissä. Pysäköintipaikan valinnassa pitää olla huolellinen senkin takia, että ympärille pysäköidyt autot voivat blokata pitkän matkailuauton keskelleen. Koeajoauto oli varustettu peruutuskameralla, joka helpottaa Hobbyn liikuttelua, mutta ennen kaikkea kunnolliset kaksiosaiset peruutuspeilit ovat tärkeä osa pitkän auton varustusta.

Voimaa riittävästi

Hobby Optima De Luxen moottorivalikoimassa on kolme eri tehoversiota Fiat Ducaton 2,3-litraisesta dieselistä: koneessa on joko 130, 150 tai 180 hevosvoimaa. Koeajoautossa oli 2,3 Multijet II 130 -moottori kuusivaihteisella manuaalivaihteistolla. Automaattivaihteisiakin versioita matkailuautoista on nykyään tarjolla.

Ahdetun dieselkoneen teho ja vääntö riittävät hyvin Hobbyn liikuttelemiseen, vaikka kova tuuli selvästi tuntui ison auton kulussa. Reipas eteneminen kuitenkin edellyttää järkevää vaihteiston käyttöä. Mittariston vaihtamisopastin suosittaa usein vaihtamista isommalle vaihteelle silloinkin kun moottori vetää paremmin nelos- tai viitosvaihteella kuin kuutosella. Varsinkin viides vaihde on hyvä valinta monilla mutkaisilla ja mäkisillä kantateillä.

Satasen vauhdissa Fiatin diesel rouskuttaa aika karkeaäänisesti.

 

Sohvaryhmän takana oleva keittiö on toimiva mutta työskentelytasojen pinnat ovat liian arat naarmuuntumaan.

Laadukas asuinosa 

Hobbyn asuinosa on hyvin suunniteltu ja laadukkaan tuntuisesti tehty eikä mikään kohta repsottanut tai oikutellut viikon koeajon aikana. Koeajetun mallin pöytätasot olivat liiankin hienot, sillä autoa haettaessa Touring Carsin edustaja varoitteli niiden naarmuuntumisherkkyydestä ja uusimisen kalleudesta. Matkailuautossa pintojen pitäisi olla kovaakin käyttöä kestäviä ja helppohoitoisia.Sisäkorkeus Hobbyn matkustamossa on 198,4 senttiä, mikä tekee liikkumisesta sisätiloissa mukavaa. Pitkittäin olevien sänkyjen yläpuolella olevat kaapistotkin ovat hyvin käsillä.

Kuljettajan ja kartturin istuimet mahtuvat kääntymään ilman ylimääräisiä säätötoimenpiteitä niin että neljän istumapaikan seurusteluryhmä syntyy pöydän ympärille vaivattomasti.

Sängyissä on sälepohjat ja paksut patjat, jotka naismatkustajan mielestä olivat niin kovat että autoon tarvittiin sijauspatja pintaa pehmentämään. Kaksi vuotta sitten Sveitsissä käytäessä sijauspatjoja tarvittiin kaksi päällekkäin, mutta kun toista Tanskasta ostetuista patjoista ei tällä kertaa matkaan lähdettäessä löytynyt, lyhyempi koeajo sujui yhdelläkin.

Valoa on, koukkuja vähän

T70 E:ssä on neljä kattoikkunaa, joilla pystyy sivuikkunoiden ohella mukavasti säätelemään sisätilojen valoisuutta ja ilmanvaihtoa. Asumisviihtyvyyden kannalta ratkaisevan tärkeää on se, että Hobbyn majoitustilojen kaikissa sivu- ja kattoikkunoissa on hyvin toimivat kombikasettiverhot, jotka sisältävät niin hyttysverkot kuin pimennysverhotkin. Matkustamon oviaukkoon saa vedettyä tukevan hyttyslaskosverhon, joka sekin on hyvä varuste. Hämäriä ja pimeitä aikoja varten Hobbyssa on riittävän runsas sisävalaistus.

Kengille on asuintilan oven vieressä oma vetolaatikkonsa, joka ottaa kiinni roskalaatikkoon silloin kun ulko-ovi on kiinni.

Tilavat pesu- ja WC-tilat ovat T70 E -versiossa poikittaissuunnassa auton perällä, joten märkätiloissa ei ole huonosti toimivia haitariovia eikä nihkeästi liikkuvia kaartuvia ovipintoja. Pyyhekoukkuja Hobbyssa on käsittämättömän vähän – kylpyhuone- ja WC-tilassa ei lainkaan – mikä on miinus vuokrauskäytön kannalta. Auton omistajana moni todennäköisesti laittaisi niitä lisää.

Kaikesta laadukkuudesta huolimatta ainakin koeajoyksilössä kuului 80–90 km/t vauhdissa yllättävän paljon kitinöitä, joiden lähdettä oli vaikea paikallistaa. Kyse oli joistain resonanssiäänistä, sillä satasen vauhdissa Hobby oli hiljaisempi.

Vastinetta rahalle:

Lähes 7,4 metriä pitkään matkailuautoon saa mukavat ja käytännölliset tilat kahdelle matkalaiselle ja kolmannen voi tilapäisesti majoittaa sohvalle. Hobby Optima De Luxe T70 E:ssä suunnittelu on tehty hyvin ja ratkaisut vaikuttavat onnistuneilta nimenomaan silloin kun panostetaan asumismukavuuteen joten se tarjoaa hyvän vastineen rahalle. Seikkailuhenkiselle hieman kompaktimpi auto voi olla parempi ratkaisu, se mahtuu helpommin joka paikkaan. Hobbyn Optima- ja Siesta-mallistojen hinnat lähtevät vähän alle 69 000 eurosta, joten hintaerot lyhimmillään kuusimetristen ja isompien autojen välillä eivät ole ratkaisevan suuria. Myös perinteikkäiden kilpailijoiden hinnat ovat samalla tasolla.

PLUSSAT

+ Käytännöllinen pohja
+ Toimiva varustus
+ Hyvin viimeistelty 

MIINUKSET

- Vähän istuinsäätöjä
- Resonanssikitinää
- Huono navi

TEKNIIKKAA

Merkki ja malli

Hobby Optima De Luxe T70 E 2,3 Multijet II 130

Moottorin sylinteritilavuus cm3

2287

Suurin teho kW/hv/r/min  

96/130/3600

Suurin vääntömomentti Nm/r/min 

320/1800–2500

Koeajokulutus l/100 km 

11,5

CO2-päästö g/km (NEDC)   

207 (150 hv koneella)

Mitat mm (pituus/leveys/

korkeus/akseliväli)

7380/2330/2775/4035

Omamassa kg

3051

Kiihtyvyys 0–100 km/h sekuntia

Ei ilmoitettu

Huippunopeus km/t   

140

Kokonaishinta euroa

77 600

Verrokki

 

Juha Partanen

 

 

Rahat, verot, työ & eläke

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.