Ford EcoSport on pirteä veitikka

Koeajoauton 27 636 euron hinnalla Fordin pienen katumaasturin mahdollisuudet kaatuisivat koeajajien mielestä sen kalleuteen. Kova hinta johtuu kuitenkin varustelusta. Kun sen pitää aisoissa, EcoSport on 21 000–22 000 euron perushinnalla järkevä pikkuauto.

Harvoin tulee koeajoauton luo kävellessä tunne, että oma kuuttakymppiä lähestyvän miehen habitus on huvittavassa ristiriidassa ajokin kanssa. Mustilla aluvanteilla varustetun oranssin Ford EcoSportin kohdalla tunteelta ei voinut välttyä, niin selvästi nuorisorassilta se näyttää.

Ei minulla mitään oranssia väriä vastaan ole, itsellänikin oli nuorena miehenä uutta EcoSportia vielä kirkkaammin oranssia hohtava ensimmäisen sukupolven kaksiovinen Opel Ascona tykkipyörävanteilla, ja se näytti todella raaserilta. Mutta isokoneinen Ascona oli varsin äreä kulkemaan ja ajettavuudeltaankin kuin ralliauto.

Oranssi istuu hyvin myös Porscheen tai Lamborghiniin tai vaikka uuteen, reippaan näköiseen katumaasturiin Seat Atecaan, mutta Ford EcoSportin sirossa olemuksessa väri tuntuu mustien vanteiden kanssa herättävän kysymyksen, millaisesta autosta oikein on kysymys.

Monipuolisen koeajon jälkeen kävikin niin, että iäkäs koeajaja arvosti EcoSportin ajo- ja käyttöominaisuuksia enemmän kuin autoa lyhyesti kokeilleet lapsettomat kolmikymppiset, joiden mielestä Fordin matalampi sisarmalli Fiesta sopii heidän makuunsa paremmin kuin korkean ja kapean tuntuinen katumaasturi. Tosin nuori naiskuljettaja piti EcoSportista enemmän kuin hänen miespuoliset ikätoverinsa.

Järkeä vai tunnetta

Niin koeajoauton väritys kuin Fordin mallinimikin tuntuvat johtavan harhaan, sillä mitä enemmän EcoSportilla ajaa, sitä enemmän se tuntuu pikemminkin järkeen kuin tunteisiin vetoavalta autolta.

Pienessä Fordissa istutaan miellyttävän ryhdikkäästi istuimilla, jotka voivat olla lyhytjalkaisille ihmisille turhankin korkealla, sillä matka istuimelta ovesta ulos maahan on korkeussuunnassa auton kokoon nähden yllättävän pitkä. Kuljettajan istuimessa on korkeussäätö, joka auttaa asiaa, mutta matkustajan puolen etuistuimesta se puuttuu.

Myös takapenkki on käyttökelpoinen, siellä täysikasvuinenkin matkustaja istuu mieluummin kuin monessa isommassa autossa ja tavaratilaakin on kohtuullisesti auton pieneen kokoon nähden.

Fordin pienen katumaasturin alusta ja voimalinja täyttävät nekin mainiosti arkisen ajelun tarpeet niin kaupunkiajossa ja maantiellä kuin huonoilla mökkiteilläkin, mutta mitenkään urheilulliselta autolta EcoSport ei ensi alkuun tunnu – ei, vaikka koeajoauto oli varustettu 1 500 euroa plus verot maksavalla Sport Packillä, johon kuuluu 17 tuuman vanteiden ohella muun muassa urheilullinen jousitus.

Brasiliasta Intiaan

EcoSport on alun perin kotoisin Etelä-Amerikasta, sillä sen ensimmäinen sukupolvi esiteltiin Brasiliassa jo vuonna 2003. Toinen sukupolvi julkistettiin Intiassa New Delhin autonäyttelyssä 2012, jolloin ajatuksena oli jo tehdä EcoSportista yksi Fordin maailmanautoista.

EcoSport tuotiin Eurooppaan vuonna 2014 laajentamaan Fordin katumaasturivalikoimaa Kugaa pienempiin autoihin, mutta EcoSportia myytiin vuoden aikana vain 11 000 kappaletta. Nyt malli tekee tuunattuna toista tulemistaan ja rantautuu myös Suomeen. Eurooppaan tulevat autot valmistetaan Chennaissa Intiassa.

EcoSport perustuu samalle perusrakenteelle Ford Fiestan ja B-MAXin kanssa, mutta yli 200 kiloa Fiestaa raskaampi omapaino ja korkeampi painopiste on pitänyt ottaa suunnittelussa huomioon.

Vain muutaman sentin yli neljän metrin pituisena EcoSport on markkinoiden lyhimpiä katumaastureita, ainoastaan Fiat Panda 4x4 Cross on selvästi lyhyempi. EcoSportin kanssa samassa kokoluokassa ovat reilut kuusi senttiä Fordia pidempi Dacia Sandero Stepway ja kahdeksan senttiä pidempi Mini Countryman. Kia Soul ja Nissan Juke ovat kaksitoista senttiä ja Peugeot 2008 neljätoista senttiä EcoSportia pidempiä.

Pienet etuistuimet

EcoSportin ohjaamo on niin tyypillisesti Fordin näköinen että auton merkistä ei voi erehtyä. Yleisvaikutelma on toisaalta avara ja valoisa, kun EcoSportissa istutaan korkealla, mutta toisaalta tuulilasin reunoissa kulkevat paksut kaksiosaiset A-pilarit ja voimakkaasti sisäänpäin kaarretut alakulmat tekevät osaltaan matkustamosta kopperon oloisen. A-pilarit myös peittävät näkyvyyttä. Jos kuljettajan vieressä istuu kookas matkustaja, näkymä oikealle on huono.

Etuistuimet ovat pienet, varsinkin istuinosa loppuu kesken jo keskimittaisella mieskuljettajalla ja reidet ovat puolittain vailla tukea. Alle 170-senttiselle naiskuljettajalle istuin tuntui hyvin sopivalta. Kuljettajan paikan ergonomiaa rajoittaa portaittain säätyvä selkänoja, mutta muuten asiat ratin takana ovat varsin hyvin kohdallaan.

EcoSportin nopeus- ja kierroslukumittarit ovat selkeämpiä kuin isommissa Fordeissa ja polttoainemittariakin on helppo lukea, vaikka se näyttää lastenkamarista lainatulta. Sen sijaan jäähdytysveden lämpömittari on minimaalisen pieni ja luettavuudeltaan heikko. Kojelaudan päällä olevat epäkäytännölliset kaukalot keräävät pölyä.

Varapyörä takaoveen

EcoSportin takapenkki on hyvin asiallinen: Fordin takaistuimilla on parempi istua kuin monissa isommissa autoissa. Istuma-asento on ryhdikäs ja istumakorkeus riittävä, minkä ansiosta jalkatila riittää keskimittaiselle miehelle, vaikkei tilaa pituussuunnassa ole mitenkään ylenpalttisesti.

Takapenkin selkänojan kaltevuutta voi säätää, mikä sekin on hyvä asia. Huonointa EcoSportin takaistuimilla on liian kova selkänoja, mutta ainahan voi laittaa ohuen tyynyn selkänsä taakse. Takapenkin keskipaikka on yhtä kehno kuin muissakin autoissa ja leveyssuunnassakin tilaa on vain kahdelle täysikasvuiselle ihmiselle.

Tavaratilaa EcoSportissa on 310–375 litraa takaistuinten selkänojan asennosta riippuen, mutta istuimet kaatamalla tila kasvaa 1 238 litraan. Vakiovarusteena on renkaan paikkaussarja, mutta 250 euroa ja veron maksamalla takaoveen saa maasturityyliin ulos sijoitetun varapyörän.

Jäntevä alusta

EcoSportin alusta on ainakin Sport Packillä varustettuna Fordien tapaan jäntevä ja pikku-SUV liikkuu kaikissa tilanteissa ryhdikkäästi, vaikka painopiste on henkilöautomalleja korkeammalla. Silti myös jousto-ominaisuudet ovat hyvät ja EcoSport on kokoisekseen edessä istujille varsin mukava auto.

Fordilla ymmärretään, että alustan ei pidä olla kova vaan tiukka toimiakseen nopeassa maantieajossa. Takajousitus ei toimi aivan yhtä hyvin, sillä takapenkin istuimilla kyyti on karumpaa kuin edessä ja kovahkot takaistuimet vielä korostavat tunnetta.

Syheröisellä kantatiellä urheilualustalla varustettu EcoSport on aivan mainio ajettava. Auto on luontaisesti yhtä kuljettajan kanssa ja alusta mukautuu kaikkiin kuoppiin ja heittoihin erinomaisesti. 

Sivuttaisliikkeetkin pysyvät yllättävän hyvin kurissa EcoSportin korkeuden huomioon ottaen. Auton katumaasturimainen luonne tulee esiin vasta soratiellä, kun luistoa terävillä ohjausliikkeellä korjatessa kori elää sivuttaissuunnassa enemmän kuin asfaltilla ajamisen perusteella olisi odottanut. 

Mainio ohjautuvuus

Kovassa vauhdissa EcoSport nojaa ulkokaarteen puoleiseen takapyörään enemmän kuin auton luonnetta ajatellen olisi odottanut. Tottumattomasta kuljettajasta tunne voi olla outo, mutta ajamisesta pitävälle käytös on herkkua, sillä puskemisen sijaan Ford tulee hyvin energisesti kaarteesta ulos. 

Ajokäytöksessä näkyy taas kerran erittäin kevyen moottorin etu, joka tekee auton käytöksestä tasapainoisempaa ja kääntymisestä luonnollisempaa kuin etuakselin etupuolella raskaana makaavan moottorimöhkäleen kanssa. EcoSport aliohjautuu vasta kun sen siihen ehdoin tahdoin rutistaa liian kovalla kaarrevauhdilla tai tiukentamalla ajolinjaa kesken kaarteen.

Parhaimmilla katumaastureilla selviää kohtalaisen helppokulkuisessa maastossakin. EcoSportissa on henkilöautoja enemmän maavaraa – vakioversiossa 20 senttiä, urheilullisella jousituksella ja 17-tuumaisilla vanteilla sentin vähemmän – sekä lyhyet etu- ja takaylitykset. Lähestymiskulma 21,0 astetta on katumaasturiluokkaa mutta jättökulma 33,3 astetta on kunnon maastoautollekin hyvä luku. Samoin 55 sentin kahluusyvyys on maastoautoluokkaa. 

Kierroksia vaativa moottori ilman alennusvaihteita tekee kuitenkin maastossa ryömimisestä ongelmallista. Varsinkin ylämäkeen peruutettaessa kytkintä joutuu luistattamaan sen verran, että operaatiota ei mielellään kokeile toista kertaa. Nelivetoista versiota ei Fordin tuontiohjelmassa ole.

Reippaasti eloisa

Kantatien kiemuroissa EcoSport reagoi nopeasti ohjausliikkeisiin ja kuljettajalla on koko ajan sekä käsissään että takapuolessaan hyvä tuntuma siihen, missä mennään. Soratielläkin EcoSport on eloisa ajettava ja nopean ohjauksen ansiosta Ford pystyy hyvin hanskassa.

Ohjauspyörä kääntyy 2,65 kierrosta laidasta laitaan. Vaikka Fordin ohjaus tuntuu nopealta, siinä ei ole turhaa äkkinäisyyttä vaan liikkeet ovat mukavan jouheita. Rauhallisessa ajossa ohjaus ei ole kuitenkaan aivan yhtä luonteva kuin samankokoisissa Volkswagen-konsernin autoissa.

Vaihdelaatikon kanssa joutuu nopeissa vaihdoissa olemaan tarkkana, sen liikeradat eivät ole kaikkein selkeimmät, mutta vaihteet loksahtelevat hyvin paikoilleen kunhan keppiä työntää oikeaan koloon. Luonteeltaan vaihteensiirto on kevyttoiminen.

Jarrupolkimessa on nopeaan ajoonkin sopiva hyvä tunto. Etupyörissä on jäähdytetyt levyjarrut, mutta takapyörissä on nykyään enää harvemmin käytetyt rumpujarrut.

Iloinen pikkukone

Fordin pieni yksilitrainen kolmisylinterinen EcoBoost on ollut markkinoilla yli neljä vuotta eikä sen kyvykkyys lakkaa hämmästyttämästä. Ei ihme, että kyseinen kone voitti kolmena perättäisenä vuonna 2012-2014 International Engine of the Year -arvonimen.

Koeajoautossa oli pienen EcoBoost-moottorin tehokkaampi 125-hevosvoimainen versio. Sen kykyjen hyödyntäminen vaatii kuljettajalta reippautta ja kierrosten käyttämistä, mutta pikkukone vastaa hyvin käskyihin ja kun kierroksia on riittävästi, moottori laulaa iloisesti. Fordia ei tarvitse kuitenkaan huudattaa rekisterin yläpäässä vaan riittää kun ollaan suurimman vääntömomentin alueella ja vähän alle 2000 kierroksesta pikkukone alkaa jo vetää hyvin.

EcoSportin vaihdelaatikko on vain viisivaihteinen, joten 120 km/t vauhdissa kone kiertää viitosvaihteella 3100 kierrosta minuutissa, mutta melutaso säilyy silti kohtuullisena.

Toisin kuin monet alhaisilla normilukemilla ylpeilevät autot, EcoSport on pikkukoneella kohtalaisen taloudellinen myös käytännön ajossa. Se kulutti reipasvauhtisen koeajon aikana vain 5,8 l/100 km, vaikka kilometreihin sisältyi myös kaupunkiajoa.

EcoSport on saatavana myös 1,5-litraisella TDCi-dieselmoottorilla, mutta sen suoritusarvot ovat vaatimattomat ja niin englantilaisten kuin italialaistenkin arvioiden mukaan moottori on meluisa. 

Vastinetta rahalle: Ford EcoSportin arvioimista vaikeuttaa hieman se, että koeajoautossa oli verottomana 1 500 euron hintainen Sport Pack, joka yhdessä Sony Navigointijärjestelmän, Ford SYNC ja Applinkin verottomana 1 310 euron hintaisen paketin kanssa nostaa pienen katumaasturin hinnan kovan tuntuiseksi. Mutta jos EcoSportin ajettavuus toimii hyvin myös ilman Sport Packin urheilullista jousitusta ja 17 tuuman vanteita, Fordin pieni katumaasturi tarjoaa perushinnallaan varteenotettavan vastineen rahalle. Edullinen Comfort Pack kannattaa kuitenkin ostaa vakionopeussäätimen vuoksi.

Koeajoauton hinnassa ovat seuraavat lisävarusteet: Sport Pack (17 tuuman kevytmetallivanteet, musta tehosteväri peilikoteloissa ja katossa, tummennetut takasivuikkunat B-pilarista taaksepäin ja urheilullinen jousitus), veroton hinta 1 500 e, Comfort Pack (vakionopeudensäädin, ajovaloautomatiikka ja automaattiset tuulilasinpyyhkijät), 150 e, Sony Navigointijärjestelmä, Ford SYNC ja Applink, 1 310 e, parkkitutka (anturit takana), 350 e, peruutuskamera, 490 e sekä Fashion-metalliväri Mars Red, 570 e. 

PLUSSAT

+ Pirteä ja taloudellinen kone
+ Hyvä ajettavuus mutkateillä
+ Tilat ulkomittoihin nähden 

MIINUKSET

- Leveät a-pilarit
- Kova takapenkin selkänoja
- Pienet etuistuimet eivät sovi kookkaille

TEKNIIKKAA

Juha Partanen