Häviöst’ sä voit olla työtön, sanailee JVG yöväkeä liikuttavassa hittibiisissään.
Rapduo ammentaa lyriikkaansa ennen kaikkea urheilun maailmasta, missä toimijoiden työsuhteet tosiaan tuppaavat päättymään äkillisesti. Samaan ajatusmaailmaan törmää kuitenkin myös liike-elämässä.
Vain tulos ratkaisee, kuulee usein sanottavan.
Mitä enemmän pyörittelen väitettä päässäni, sitä vähemmän olen siitä samaa mieltä. Minulla on mielipiteeseeni kolme perustelua.
Ensinnä, äärimmilleen vietynä ajattelutapa johtaa täydelliseen arvonihilismiin. Elämän lopputulos on kuolema. Jos vain tuloksella olisi merkitystä, olisi samantekevää mitä elämällämme tekisimme. En yksinkertaisesti halua elää maailmassa, jossa millään ei ole mitään merkitystä.
Toisekseen ajattelutapa on yksilön kannalta epämotivoiva eikä kannusta kasvuun. Epämotivoivaa siksi, että omat vaikutusmahdollisuudet lopputulokseen ovat usein rajalliset. Urheilija voi tehdä kaiken niin hyvin kuin osaa, mutta esimerkiksi sairastuminen saattaa siitä huolimatta pilata lopputuloksen. Opiskelija on voinut tehdä kaiken oikein ja valmistua huippuarvosanoin, mutta jos työmarkkina ei vedä, työpaikka saattaa siitä huolimatta jäädä saamatta.
Toisaalta yksilön kasvu ja oppiminen perustuu lähes aina epäonnistumisiin – yleensä toistuviin sellaisiin. Jos kävelemään opetteleva lapsi keskittyisi vain lopputulokseen, liikkuisimme kaikki konttaamalla.
Kolmas perustelu liittyy ammattiini. Salkunhoitajan työssä lopputulos eli sijoitusten arvonkehitys on päivittäin kaikkien nähtävillä ja jokainen voi sen perusteella jatkuvasti arvioida, onko työ ollut onnistunutta vai ei.
Paitsi että ei voi, sillä samaan lopputulokseen voi päätyä monella eri tavalla.
Sijoittamisessa jos jossain ulkopuolisten tekijöiden vaikutus lopputulokseen on suuri. Sijoittaja ei voi vaikuttaa siihen, mitä politiikassa tai taloudessa tapahtuu. Sijoittaja ei voi myöskään vaikuttaa markkinaliikkeisiin eli markkinoiden tulkintaan maailman tapahtumista. Tuottokehitys kertoo vain sen, miten salkku on reagoinut toteutuneessa historian tapahtumakulussa. Se ei kerro, mitä olisi käynyt, jos jokin asia olisikin tapahtunut toisin.
Järkevä salkunhoitaja varautuu kuitenkin koko ajan erilaisiin mahdollisiin skenaarioihin ja optimoi salkun siten, että se tuottaisi mahdollisimman hyvin erilaisissa tapahtumaketjuissa.
Järkevä salkku on lyhyellä aikavälillä harvoin sama asia kuin kovatuottoisin, sillä kaikkein kovimmat tuotot tehdään hillittömällä riskinotolla, esimerkiksi keskittämällä koko salkku yhteen osakkeeseen. Tällöin tuotto on ollut hyvä, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Hillittömän riskinoton kääntöpuoli näet on se, että tulos saattaa olla myös katastrofaalinen. Ja hyvä onni loppuu aina aikanaan.
Tässä sijoittaminen eroaa olennaisesti urheilusta. Salkunhoitaja, joka sijoittaa järkevällä salkulla riskejä hajauttaen, nousee harvoin sarjakärkeen yksittäisenä vuonna, mutta 10 vuoden aikana saavuttaa todennäköisesti paremman lopputuloksen.
Yksittäisinä vuosina joku riskinottaja todennäköisesti käväisee kärjessä, mutta seuraavana vuotena markkina on kenties erilainen ja vanhojen voittajien tilalla uudet. Pitkällä aikavälillä tasainen puurtaminen palkitaan. Ei pokaaleilla, vaan tuotoilla.
Sen sijaan urheilumaailmassa tasaisesti sarjataulukon paremmalle puoliskolle tähtäävä valmentaja on monesti jo parin kauden jälkeen JVG:n sanoin työtön.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi