veronmaksajat.fi

Nämä ovat kolme yleistä virhettä, jotka yksityissijoittaja tekee salkunrakennuksessa

Topias Kukkasniemi
Topias Kukkasniemi

Kestävä vauraus

Topias Kukkasniemi on Mandatum Asset Managementin täyden valtakirjan asiakassalkkujen seniorisalkunhoitaja, jota kiinnostaa etenkin maailmantalous ja vastuullinen sijoittaminen. Intohimoinen kestävyyslajien harrastaja, jolle myös vaurastuminen on maraton.

Kaikki sijoittajat tekevät virheitä. Ne ovat väistämättömiä, mutta hajauttamalla sijoitussalkun järkevästi sijoittaja voi hallita sitä, kuinka paljon virheet maksavat.

Seuraavat kolme virhettä voivat käydä kalliiksi, mutta onneksi ne on helppoa välttää.

Virhe 1: Kymmenen osaketta riittää

Usein kuulee sanottavan, että sijoitussalkun riittävään hajautukseen riittää kymmenen osaketta.

Väite perustuu siihen, että lisättäessä salkkuun uusia arvopapereita uuden arvopaperin tuoma hajautushyöty on sitä pienempi, mitä enemmän salkussa on papereita jo entuudestaan. Tällöin hajautushyötyä yleensä mitataan hintaheilunnalla eli sillä, kuinka paljon salkun arvo keskimäärin vaihtelee.

Vaihtoehtoisesti voi miettiä, millaista jälkeä koko salkulle aiheutuisi, jos yksi salkun sijoituksista sulaa totaalisesti. Jos menettää kymmenesosan koko salkustaan, jäljelle jäävälle pääomalle täytyy saada reilu 11 prosenttia tuottoa loven paikkaamiseksi. Huonoja sijoituksia sattuu kaikille, mutta hajauttamalla voi hallita sitä, kuinka paljon ne maksavat.

Toisaalta hajauttaminen on ainoa keino varmistaa, että salkussa on myös voittajia. Viime vuonna vain seitsemän yhtiötä muodosti noin 40 prosenttia koko maailman osakemarkkinoiden tuotosta. Niitä oli varmasti kaikissa hyvin hajautetuissa salkuissa, mutta ei välttämättä keskittyneissä kymmenen osakkeen salkuissa.

Virhe 2: Miksi mennä merta edemmäs kalaan?

Maailmanlaajuisesti sijoittajilla on yleinen taipumus pitäytyä yksinomaan kotimaansa sijoituskohteissa, luultavasti koska ne tuntuvat tutuilta ja siten turvallisemmilta.

Ikävää on, että suomalaiselle tämä virhe on suurempi kuin esimerkiksi amerikkalaiselle, sillä Suomen markkinat ovat niin pieni osa koko maailman markkinoista.

Kotimaisten yhtiöiden painottamista salkussa voi toki aiheellisesti perustella esimerkiksi kansankapitalismilla. Jos edes me suomalaiset emme sijoittaisi Suomeen, miksi kenenkään muunkaan pitäisi tai kannattaisi?

Toisaalta voi argumentoida, että kotimaisten yhtiöiden seuranta on helpompaa esimerkiksi kielen ja kulttuurin ymmärryksen takia. Jos suomalaisella jossain on etulyöntiasema verrattuna kansainvälisiin suursijoittajiin, niin luultavasti Suomessa.

Sanotaan myös, että suomalaiset suuryhtiöt toimivat globaalisti, joten maantieteellinen hajautus on jo sen puolesta hoidettu. Nokia ja metsäjätit toki toimivatkin globaalisti, mutta esimerkiksi rahoitussektorin toimijat ja teleoperaattorit tuppaavat keskittymään lähialueille.

Kenties suurempi haitta kotimaassa pysymisestä tulee kuitenkin toimialahajautukseen. Helsingin pörssin toimialajakauma on painottunut konepajoihin ja investointihyödykkeitä valmistaviin yhtiöihin, jotka ovat suhdanneherkkiä. Teknologiayhtiöitä ja esimerkiksi vähemmän suhdannevaihteluihin reagoivia kuluttajayhtiöitä täällä on vähemmän.

Salkkua kannattaa siis hajauttaa myös Suomen ulkopuolelle.

Virhe 3: Rajautuminen omaan toimialaan

Kolmas yleinen virhe on kakkosvirheen serkku eli salkun keskittäminen oman ammatillisen osaamisen perusteella tietylle toimialalle.

Pitäytyminen omalla toimialallaan saattaa houkutella, sillä ihminen on paremmin perillä oman alansa tuotteista, yhtiöistä, trendeistä ja kasvunäkymistä. Lähestymistapaan liittyy kuitenkin sudenkuoppia.

Tieto yksistään ei näet muunnu tuotoiksi. Sijoittaja voi olla erikoistunut yhteen toimialaan ja tietää siitä lähes kaiken, mutta jos toimiala itsessään on vaikeuksissa, tuotot voivat mittavasta tietomäärästä huolimatta jäädä saamatta.

Yrittäjä tai palkkatöissä käyvä ihminen kantaa toimialariskiä jo muutoinkin. Pahimmassa tapauksessa sijoittaja saattaa omalle toimialalleen keskittyessään menettää samanaikaisesti yrityksensä tai työpaikkansa ja lisäksi vielä osan sijoitussalkustaan. Riskiä kannattaa sijoitussalkussa hajauttaa myös muille toimialoille.

Ammattisijoittaja ja institutionaalinen sijoittaja hajauttaa laajasti

Jos katsoo ammattisijoittajien salkkuja, kukaan ei tunnu ostavan väitettä kymmenen osakkeen riittämisestä, pelkästään kotimaan kamaralla pysyttäytymisestä tai tiettyyn toimialaan erikoistumisesta. Ammattimaisimpien sijoittajien salkut ovat huomattavasti laajemmin hajautettuja niin maantieteellisesti kuin toimialoittainkin.

Institutionaaliset sijoittajat hajauttavat salkkuaan paitsi useisiin eri osakkeisiin, myös muihin omaisuuslajeihin kuten korkosijoituksiin, kiinteistöihin ja pääomasijoituksiin.

Miksi yksityissijoittajan kannattaisi toimia toisin?

Topias Kukkasniemi

Kommentit (0)
 

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan neljä ynnä kaksi?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit