”Mikään ei kestä ikuisesti, ei edes kylmä marraskuinen sade”, sanaili Guns N’ Rosesin solisti Axl Rose.
Osakemarkkinoilla marraskuussa alkanut Trump-ralli on kääntynyt ja Yhdysvaltain markkinoita riepottelee nyt maaliskuinen tuuli. Tuo hyinen tuuli on puhaltanut ilmoja pois etenkin kalliinpuoleisista teknologiayhtiöistä, joilla on takanaan hurja kurssinousu.
Samalla näyttää loppuneen amerikkalaisosakkeiden ylivertaisuuden aika, jota monet alkoivat jo pitää ikuisena.
”Mutta älä välitä pimeydestä, voimme vielä löytää tien”, jatkavat Gunnarit.
Niin näyttävät löytäneen markkinatkin. Euroopassa osakekurssit ovat tänä vuonna nousseet railakkaasti.
Amerikassa sijoittajia huolestuttavat aavistuksen heikentyvä talousdata, inflaatiopaineet, Trumpin kauppapolitiikan luoma epävarmuus ja suurten teknologiayhtiöiden kovat kasvuodotukset.
Euroopan moni asia on toisin. Inflaatiopaineet eivät ovat yhtä suuret, Saksan sorvaaman investointipaketin odotetaan parantavan talouskasvua ja osakkeiden arvostustaso on verrattain edullinen.
Entä mitä sijoittaja voi alkuvuoden kurssiliikkeistä oppia? Ainakin kaksi asiaa:
Hajautus on ainoa ilmainen lounas
Kuluneen sanonnan mukaan hajautus on ainoa sijoittajalle tarjolla oleva ilmainen lounas. Tällä tarkoitetaan, että sijoitusten hajauttaminen useampaan kohteeseen on ainoa tapa vähentää sijoitussalkun riskiä tinkimättä tuotosta. Se on myös ainoa tapa varmistaa, että salkusta löytyy huomispäivän voittajia.
Riittävän hajautuksen kannalta haasteeksi on viime vuosina tullut se, että globaali markkina itsessään ei ole tällä hetkellä erityisen hyvin hajautunut. Amerikkalaisten osakemarkkinoiden ja etenkin suurten teknologiayhtiöiden kurssiralli on koko ajan kasvattanut niiden osuutta globaalista markkinasta.
Seurauksena viime vuoden lopussa nk. Magnificent 7 -yhtiöt – eli Alphabet, Amazon, Apple, Meta, Microsoft, NVIDIA ja Tesla – muodostivat noin viidesosan koko maailman osakemarkkinoiden markkina-arvosta. Yhdysvaltain osuus oli noin kaksi kolmasosaa.
Ne sijoittajat, jotka ovat ajatelleet hajauttavansa hyvin sijoittamalla koko maailmaan, maksavat nyt hintaa tästä sijoitusten keskittämisestä samantyyppisiin osakkeisiin.
Eilisen häviäjät saattavat olla huomisen voittajia
Autoa ei kannata ajaa tuijottamalla peruutuspeiliin. Sijoittajankaan ei kannata jumiutua siihen, mitä mutkia markkinoilla on ollut. Sijoitusmarkkinat ovat näet kone, joka pyrkii ennustamaan tulevaa.
Markkinoiden ennuste on jatkuvasti väärässä, mutta eteenpäin katsova sijoittaja on varmasti vähemmän väärässä kuin sijoittaja, joka tuijottaa menneisyyten ja uskoo sen toistuvan samanlaisena.
Amerikkalaisten osakkeiden nousun sarastaessa hieman yli 15 vuotta sitten, taustapeiliin katsova sijoittaja olisi ollut varma, että mikään ei voi tuottaa niin hyvin kuin kehittyvät markkinat. Olihan 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen ollut kehittyvien talouksien voittokulkua.
Nyt peräpeilistä näkyy yhdysvaltalaisten osakkeiden voittoputki ja markkinoiden tämänhetkinen arvaus näyttää olevan, että kuluva vuosi olisi suotuisampi Euroopalle.
Kuten Axl Rose asian muotoili: ”Mikään ei kestä ikuisesti ja tiedämme molemmat, että sydämet voivat muuttua”.
Tiedämme myös, että sijoittajien sydänten sympatiat siirtyvät herkästi ja odottamatta sinne, mistä tuottoja on saatavilla. Juuri näin näyttää käyneen tänä vuonna.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi