Kyllä urheilufaneja nyt hemmotellaan! Susijengi jatkaa viikonlopun mitalipeleihin ja edessä on vielä rankka viikko aikaisia aamuherätyksiä yleisurheilun parissa.
Joukkueenrakennuksessa Lassi Tuovi ei selkeästikään kaipaa neuvoja, mutta pallorallia seuratessani olen hahmotellut, miten päävalmentajan kannattaisi kasata sijoitussalkkunsa. Ennen kuin kerron menestysreseptini, havainnollistan keskeistä haastetta esimerkillä yksilöurheilusta.
Kun Krista Tervo sunnuntain vastaisena yönä Suomen aikaa astelee Tokion olympiastadionin moukaririnkiin, saattaa tulla uusi Suomen ennätys. Tai sitten moukari saattaa tärähtää moukarihäkin rakenteisiin.
Tervo näet tunnetaan ailahtelevana – rahoitustermein volatiilina – heittäjänä. Kaiken osuessaan kohdilleen valtavat voimat sinkoavat moukarin ennätyslukemiin, mutta toisinaan työväline suuntautuu ohi sektorista ja pitkän heiton sijaan heilahtaa häkin verkko.
Me urheilufanit toivomme toki onnistumista, mutta valmentajalle ja salkunhoitajalle toivominen on riittämätön taktiikka. Haaste on sama joukkueurheilussa ja sijoittamisessa: voittaakseen otteluita on otettava riskejä, mutta voittaakseen mestaruuksia on riskinottoa osattava myös hallita. Muutoin peliesitykset ailahtelevat liikaa ja nousukiito loppuu pudotuspeleissä.
Keskeisin keino volatiliteetin hallitsemiseen on roolitus. Oikein rakennettu joukkue ja sijoitussalkku koostuvat molemmat erityyppisestä pelaajista, joiden profiilit täydentävät toisiaan. Tähän tapaan:
Pääomasijoitukset eli listaamattomat osakkeet: Valtava kasvupotentiaali ja suuret suunnitelmat. Miikka Muurinen on otteillaan ihastuttanut omia ja vihastuttanut vastustajia. Samoja ominaisuuksia löytyy usein myös kasvuvaiheen pääomasijoituksista. Kovimmat tulokset ovat todennäköisesti vielä edessä, mutta intoa ei puutu ja itseluottamus on ehtymätön. Sortuu silloin tällöin helppoihin virheisiin ja tekeminen ei aina ole strukturoitua, minkä takia pelaaja kaipaa valmennuksellisesti aktiivista otetta.
Onnistuessaan tässä on aineksia tähtitarinaan, mutta jokainen nuori lupaus ei saavuta potentiaaliaan. Suosittelenkin hajauttamaan riskiä hankkimalla rosteriin useampia yhtiöitä. Koko joukkuetta heistä ei kuitenkaan voi rakentaa, sillä meno olisi liian volatiilia.
Investment grade: Kokonaisuutta tasaamaan tarvitset varmakätisen takamiehen, sellaisen kuin Edon Maxhuni. Ei kaikkein näyttävin pelaaja, mutta hoitaa tonttinsa eleettömästi. Syötöt napsuvat kohdilleen korkealla prosentilla ja virheitä tulee vähän. Luotettava puolustuspään pelaaja, jonka plus-miinus-tilasto on monesti plussalla silloinkin, kun muu joukkue pelaa vaisusti.
Toisaalta hyökkäyspäässä tehoja saattaa uupua eikä pistekeskiarvo pitkällä aikavälillä ole joukkueen korkein. Sijoitussalkussa tätä tonttia hoitavat vähäriskiset investment grade -velkakirjat.
High yield: Korkeamman riskin korkosijoitukset eli high yield ovat vähän niin kuin heittävä takamies. Tässä markkinassa on oltava valikoiva. Täytyy tietää mistä paikasta kannattaa heittää ja milloin passata. Lisäksi tarvitaan samanlaista pelirohkeutta kuin Sasu Salinilla. Pistekeskiarvo on tyypillisesti hyvällä tasolla, mutta joskus heittokäsi on epävireessä ja kolmoset kolisevat takarautaan.
Private debt eli listaamattomat korkosijoitukset: Pelaaja, jonka jokainen ammattivalmentaja haluaa joukkueeseensa. Tahkonnut jo vuosia Euroopan huippusarjoissa, kykenee toimimaan myös erikoistilanteissa. Ei pidä itsestään meteliä, mutta tehoja tulee illasta toiseen. Kaikkien laji-ihmisten arvostama, mutta laajemmalle yleisölle jäänyt silti tuntemattomaksi. Kyseessä ei voi olla kukaan muu kuin Mikael Jantunen.
Kiinteistöt: Tämä on se 130-kiloinen sentterin järkäle, jota vastustajan puolustuksen on mahdotonta siirtää. Oikein sijoittuessaan nakuttaa korin alta pisteitä tasaiseen tahtiin, mutta huonolla sijainnilla pahimmillaan pelkkä kuluerä. Tahmealiikkeinen, minkä takia tarvitset joukkueeseen myös ketterämpiä pelaajia palloa liikuttamaan.
Susijengissä puhtaasti tämän profiilin pelaajia ei nähdäkseni ole. Myös sijoittajien salkuissa kiinteistöt ovat olleet viime vuosina epäsuosiossa markkinan ollessa heikko. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tulevaisuutta ajatellen kannattaisi scoutata houkuttelevia kohteita.
Osakesijoitukset: Tästä kategoriasta löytyvät kaikki junnujen suosikit, jotka vauhdittavat pelipaitamyyntiä. Kukapa ei haluaisi selkäänsä nimeä Markkanen, Apple tai NVIDIA? Nämä median tiiviisti seuraamat pistenikkarit tarjoavat keskimäärin korkean tuottopotentiaalin ja ratkaisevat otteluita, mutta välillä tulee myös kuivia kausia.
Kaikkein nimekkäimmissä pelaajissa on joukkueen rakentamisen kannalta yksi haaste: kaikki muutkin tuntevat heidän kykynsä ja parhaat pelaajat tuntevat arvonsa, minkä vuoksi ajaudut helposti maksamaan liikaa.
Maajoukkueessa superstarat pelaavat toki silkasta rakkaudesta lajiin, mutta seurajoukkueessa palkkakatto tulee väistämättä vastaan, jos yrität täyttää kokoonpanon pelkillä tähdillä. Siinä missä salkunhoitaja etsii helmiä pienempien yhtiöiden joukosta, Moneyball-joukkuetta rakentava valmentaja täydentääkin joukkuettaan hieman tuntemattomammilla pelaajilla, joilla saa eniten vastinetta jeneilleen.
Lassi, jos tämä käy järkeen, ota yhteyttä niin jatketaan sijoitussuunnitelman hahmottelemista fläppitaulun kanssa.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi