Hallitusneuvottelujen alkaessa talouspolitiikan tarkkailijoiden päähuomio on ymmärrettävästi ollut menojen mitoituksessa ja julkisen talouden tasapainossa.
Kaikilla hallitusohjelmasta nyt neuvottelevilla puolueilla on runsaasti toiveita panostuskohteista ja hyvä kysymys on: mistä muualta kuin lisävelasta rahat mittaviin menolisäyksiin kaivetaan?
Jossain määrin velkavetoisia menolisäyksiä hillitsevät – tavalliseen tapaan – valtiovarainministeriön karu tilannekuva ja ahtaat budjettiraamit.
Julkisen talouden hoito kuitenkin viime kädessä ratkaistaan hallitusneuvotteluissa poliittisesti.
Tässä suhteessa erityisen kiinnostava on ensimmäinen Keskustan ehdottomiksi luonnehtimista kynnyskysymyksistä hallitukseen menolle: ”Hyvän talous- ja työllisyyskehityksen jatkaminen siten, että sitoudutaan 75%:n työllisyysasteeseen ja siihen, että julkinen talous (ml. kuntatalous) on tasapainossa vuonna 2023”.
Tämän kynnysehdon toteutuessa on julkisen talouden kokonaisraamista tulossa aika ryhdikäs. Huhtikuussa julkaistun viimeisimmän VM:n ennusteen mukaan julkinen talous on vaalikauden lopussa 0,6 prosenttia alijäämäinen suhteutettuna kansantuotteeseen – ja tämä vielä ilman ensimmäistäkään uutta menolisäystä.
Kynnysehdon toteutuminen edellyttäisi sekä onnistumista työllisyysasteen nostamisessa että huomattavaa pidättyvyyttä menojen lisäämisessä.
* * *
Entä se kolikon toinen puoli eli verotus?
Neuvottelut näyttävät, mutta massiivisia muutoksia kansalaisten tuloverotukseen ei puolueiden tähänastisten linjailujen perusteella ole näköpiirissä.
Pääomatulojen verotukseen ja yhteisöverotukseen liittyy eniten epävarmuutta. Muun muassa osinkoverojen selvää kiristämistä on väläytetty joidenkin puolueiden tavoitteissa.
Tämän kannalta kannattaa noteerata vielä toinenkin Keskustan kynnyskysymyksistä hallitukseen menemiselle: ”Yrittäjien ja yritysten verotusta ei saa kiristää”.
Toistaiseksi aika vähälle huomiolle on jäänyt, että suuri osa yrittäjistä harjoittaa yritystoimintaa osakeyhtiömuodossa ja yrittäjän tulot muodostuvat osinkotuloista.
Jos tämä kynnysehto pitää loppuun asti, saa listaamattoman osakeyhtiönsä osinkoja nostava yrittäjä nukkua yönsä rauhassa.
* * *
Ansiotulojen verotuksessa kaikki haluaisivat keventää pieni- ja keskituloisten verotusta.
Entä hyväpalkkaisten verotus?
Yksikään vihertävää kansanrintamahallitusta nyt neuvottelevista puolueista ei ole ajanut kevennystä hyväpalkkaisten veroihin. Jos hallitus tältä pohjalta syntyy, voi kevennystä olla turha odottaa.
Toisaalta Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta yksikään puolueista ei ole myöskään ollut kiristämässä ansiotulojen verotusta ylimmissäkään tuloluokissa. Verotuksen voisi siis odottaa jäävän korkeissa ansioissa ennalleen.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että vuodesta 2013 määräaikaisena voimassa ollut ”solidaarisuusvero” eli kahden prosenttiyksikön korotus valtion tuloveroasteikon ylimmässä tuloluokassa jäänee tällä hallituspohjalla voimaan myös alkaneella vaalikaudella.
Ansiotulojen verotuksen ankara progressio näyttää siis kiristyvän entisestään, jos ja kun kevennykset aiotaan rajata pieni- ja keskituloisille.
Miten lopulta käy jää nähtäväksi. Moni yksityiskohta vaikuttaa lopputulokseen. Ansiotuloverotuksen perusteisiin tarvitaan vuosittain tarkistus, joka estää verotuksen kiristymisen inflaation ja ansiotason nousun vuoksi. Lisäksi pitää huolehtia siitä, että sosiaalivakuutusmaksujen muutokset eivät pääse kiristämään verotusta. Näiden ehtojen toteutuessa on mahdollista, että ansiotulojen verotus ei kiristy alkavalla vaalikaudella.
Teemu Lehtinen
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 15.5.2019.
Kommentoi