Euroopan unionin komissio esitti toukokuun lopussa uutta 750 miljardin euron elpymisrahastoa. Neuvottelut asiasta ovat alkamassa ja vasta syksyllä selviää, mistä jäsenmaat onnistuvat lopulta sopimaan.
Rahoitus perustuisi EU:n yhteiseen piikkiin otettavaan velkaan, jonka takaisinmaksu alkaisi vuonna 2028.
Silloin yksi vaihtoehto olisi kerätä takaisinmaksuun tarvittavat rahat suoraan jäsenmailta, niin kuin tähänkin asti. Nykyisin EU:n tarvitsemista varoista pääosa kerätään jäsenmailta niiden bruttokansantuloon perustuvilla maksuilla. Loppu koostuu jäsenmaiden arvonlisäveron pohjaan perustuvista maksuista sekä tullimaksuista, jotka luontevasti tilitetään tulliliittona toimivan unionin kassaan.
Toinen vaihtoehto on kehittää EU:lle kokonaan uusia omien varojen lähteitä – eli suomeksi sanottuna uusia EU-veroja.
Idea ei ole uusi. EU-veroja on tyrkytetty vuosikymmenet, toistaiseksi laihalla menestyksellä. Tehokas suoja uusia unioniveroja vastaan on ollut päätöksenteolta vaadittu yksimielisyys.
Komissio ei kuitenkaan lakkaa yrittämästä. Tällä kertaa väläytetään muoviveroja, digiveroja, hiilitulleja ja monia muita vaihtoehtoja. Vain luovuus on rajana, kun uusia veroja EU:lle esitetään.
Erityisenä myyntiargumenttina käytetään nyt uhkaa jäsenmaksujen korotuksista, jos uusia EU-veroja ei saada elpymisrahaston takaisinmaksuun.
***
Taustalla on laajempi kysymys EU:n luonteesta ja suhteesta jäsenvaltioihin.
Koronakriisin myötä pitkäaikaiset haaveet EU:n kehittämisestä liittovaltion suuntaan näyttävät saaneen jälleen vauhtia.
Suomessakin idealle löytyy jonkin verran kannatusta. Keskustelussa liputetaan välillä yllättävän avoimesti ja jopa kritiikittömästi liittovaltion puolesta.
Jos EU:sta haluttaisiin kehittää aito liittovaltio, se tarvitsisi itse päätetyn budjetin, verotusoikeuden ja oikeuden ottaa velkaa. Siis samat perusvälineet harrastaa finanssipolitiikkaa kuin unionin jäsenmaillakin on.
Tähän on tietysti hyvin pitkä matka, eikä EU:n muuttamiselle aidoksi liittovaltioksi ole nähtävissä jäsenmaissa laajaa tukea sen paremmin poliitikkojen kuin kansankaan parissa.
Elpymisrahaston kyljessä kaupitellut EU-verot ovatkin nyt nähtävissä yhtenä pienenä ensiaskeleena unionin laajemman fiskaalisen autonomian suuntaan.
***
EU-verot ovat huono idea, ainakin jos halutaan välttää verotuksen jatkuvaa yleistä kiristymistä.
EU-verot lisäisivät vain kansallisten verojärjestelmien päälle uuden ylikansallisen verokerroksen, joka ei korvaisi mitään nykyisiä veroja. Tämä aivan tarpeettomasti mutkistaisi ja kiristäisi verotusta koko unionin alueella.
Jokaiselle, joka ei pidä yleistä kiristymistä väistämättömänä, voi esittää vastakysymyksen: mikä Suomen nykyisistä veroista poistuisi tai edes alenisi mahdollisten uusien EU-verojen myötä?
Vastaus on tietenkin, ettei mikään. Suomi, Saksa, Ranska ja kaikki muutkin unionimaat pitävät kaikissa olosuhteissa kiinni omasta itsenäisestä oikeudestaan verottaa kansalaisiaan ja harrastaa muutenkin politiikkaa omista kansallisista tarpeistaan lähtien.
Sama ongelma koskee tietysti ideaa liittovaltiosta laajemminkin. Jos jäsenmaat eivät ole valmiita supistamaan omaa toimintaansa, uusi paisuva liittovaltio tulisi vain raskaana ja kalliina rakenteena kaiken nykyisen päälle. Tämä on hyvä peruste pitää EU mahdollisimman solakkana ja tehokkaana myös jatkossa.
Teemu Lehtinen
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 10.6.2020.
Kommentoi