Onko sinulla koskaan sellainen olo, että työpöydällä on hoidettavana sata asiaa yhtä aikaa? Minusta ainakin tuntuu, että usein työt ja deadlinet kasaantuvat samaan ajankohtaan. Yhtäkkiä aivan KAIKKI pitäisi tehdä yhden viikon kuluessa.
Viimeksi minulla oli tällainen tilanne huhtikuun alussa. Silloin minun piti yhden viikon aikana tehdä ja toimittaa korjaukset kirjoittamani esseen vedoksiin, kirjoittaa uusi blogipostaus sekä lähettää deadlineen mennessä tärkeä apurahahakemus, jota varten tein työsuunnitelman viideksi vuodeksi eteenpäin.
Luit oikein. Viideksi vuodeksi.
Lisäksi mieheni oli juuri tuolloin lähes viikon New Yorkissa, joten lapsenhoitovastuu oli noiden päivien ajan minulla. Olen arjessa tottunut siihen, että huolehdimme pojasta aina yhteisvoimin, joten asetelma oli nyt uudenlainen.
Eli aika jännittävä.
Ratkaisin asian niin, että matkustin lapsen kanssa viikoksi äitini luokse Pohjanmaalle.
Toki mietin kovasti etukäteen, miten kaikki sujuisi. Tiesin kyllä, että Lapualla minun ei tarvitsisi murehtia ruuanlaitosta, ja saisin äidiltä paljon lapsenhoitoapua, mutta silti minä stressasin töistä. Ja ylipäätään aivan kaikesta. Murehdin jopa junamatkoja, sitä miten onnistuisin poistumaan junasta voimakastahtoisen kolmivuotiaan kanssa, jolla on tarvittaessa seitsemän miehen voimat.
Ja tämän kaiken keskellä minä, pieni ihminen, yritin naputella konetta ja saada jotakin valmiiksi.
Ja sainkin. Miten se onnistui?
Tässä pieni listaus, josta on toivottavasti hyötyä myös muille:
1. Tein asioita etukäteen
Jo ennen Pohjanmaan-reissua valmistelin työjuttuja niin paljon kuin mahdollista. Luin esseeni vedokset läpi ja kirjoitin muistivihkoon huomioitani. Tein myös apurahahakemusta niin pitkälle kuin ehdin ja jaksoin ennen matkaa. Tämä vähensi huomattavasti ahdistusta ja stressiä.
Kouluttaja ja vapaa toimittaja Tiina Torppa kirjoittaa teoksessaan Yksin työskentelevän opas (2013), että kiireen alla kaikenlaisesta ajanhallinnasta on apua.
”Joskus on hyvä käydä työhön käsiksi vähän etuajassa – jo perjantaina tai ehkä sitten jopa sunnuntaina rauhoittaakseen omaa mieltään.”
Toisaalta hän muistuttaa, että jos tekee töitä iltaisin tai viikonloppuisin, arkena on hyvä pitää jonakin päivänä vapaata.
2. Mietin, mikä tehtävistä piti saada ensimmäisenä valmiiksi
Kaikkein kiireisin työtehtäväni tuolla vauhdikkaalla viikolla oli esseen tarkistaminen. Kirja, jossa tekstini ilmestyisi – eli 20 kirjailijan esseestä koostuva antologia Suurteoksia III (toim. Saara Turunen ja Petra Maisonen) – oli nimittäin menossa aivan pian painoon.
Niinpä tein ensin korjaukset esseeseen ja keskityin vasta sitten blogipostauksen kirjoittamiseen ja apurahahakemuksen viimeistelyyn.
Tämä selkeytti työsuman raivaamista.
3. Työskentelin silloin, kun siihen tarjoutui tilaisuus
Luovan kirjoittamisen opettaja ja kirjailija Julia Cameron antaa Beatlesin biisiin viitaten hyvän kirjoittamisvinkin teoksessaan Tyhjän paperin nautinto: tie luovaan kirjoittamiseen (suom. Juha Ahokas, 2004). Vinkki kuuluu näin: ”Why don’t we do it in the road?”
Cameron siis kannustaa meitä kirjoittamaan ”tien päällä” eikä pelkästään kotona. Hän kehottaa luovaan toimintaan vaikka kylpyammeessa tai pihalla syreenipensaan vieressä. Tai kahvilassa. Ostoskeskuksessa. Lentokoneessa.
Pohjanmaalla ollessani tein esimerkiksi esseen vedoksiin korjauksia kirjastossa samalla, kun lapsi nukkui vaunuissa päiväunia. Hyvin sujui!
Ja mikä hienointa: tätä Cameronin neuvoa voi mielestäni aivan hyvin soveltaa muihinkin töihin kuin kirjoittamiseen.
4. Valitsin ideat kuunnellen sydäntäni
Tuolla kiireisellä viikolla minulla oli parikin työtehtävää, jotka vaativat suunnittelua ja ideointia: blogipostauksen kirjoittaminen ja apurahahakemuksen tekeminen.
Olen huomannut, että yleensä ideoinnissa kannattaa kuunnella omaa intuitiota ja sydäntä. Mistä aiheesta todella haluan kirjoittaa? Mikä puhuttelee minua juuri nyt?
Runoilija William Wordsworth on kuvannut tätä kauniin sanoin: ”Fill your paper with the breathings of your heart.”
Ajattelen usein myös Ernest Hemingwayn oivaa kirjoitusvinkkiä teoksessa Nuoruuteni Pariisi (suom. Jouko Linturi, 1964): ”Sinun ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa yksi ainoa tosi lause. Kirjoita tosin lause, minkä tiedät.”
5. Tein töiden lisäksi muitakin juttuja
Tiina Torppa toteaa Yksin työskentelevän oppaassaan, että yksin työskentelevälle kiire-sanalla voi olla myönteinenkin kaiku: on riittävästi töitä!
Hän muistuttaa kuitenkin kirjassaan myös palautumisen tärkeydestä. Ihminen tarvitsee muitakin asioita kuin työtä voidakseen hyvin: sosiaalisia suhteita, harrastuksia, liikuntaa ja lepoa.
Omalla kiireisellä viikollani kävin pojan ja äidin kanssa leikkipuistossa ja kylässä, luin lapselle kirjoja ja leikin hänen kanssaan, herkuttelin kahvipöydässä jäätelöllä, kävin äidin ja pojan kanssa hauskoja keskusteluja, lähdin lapsen kanssa vaunukävelyille, luin romaania, jonka olen joskus kauan sitten ostanut Lontoosta: Ruth Ozekin teosta A Tale for the Time Being (2013).
Ja tietysti suuntasimme myös Halpa-Halliin shoppailemaan.
Kun saa sopivasti vastapainoa työlle, stressin tunne vähenee ja aivot saavat muuta ajateltavaa.
***
Ai niin.
Tietysti olisi järkevää myös ennakoida työtilanteita jaa ennaltaehkäistä kiireen syntymistä eikä vain yrittää jotenkuten selvitä kaaoksesta.
Kun valittelin äidille töitteni kasaantumista yhdelle ja samalle viikolle, hän kysyi varovasti:
”Voisko nuata vähä suunnitella jotenkin etukätehen…?”
Kyllä voi. Asioita ei olisi mikään pakko tehdä viime tinkaan.
Isosiskonikin on jo aikoja sitten kannustanut minua aikatauluttamaan töitäni. Kirjoittamaan kalenteriin, mitä minäkin päivänä tekisin.
Olen joskus kokeillutkin sitä. Se selkeyttää omaa tekemistä ja antaa onnistumisen elämyksiä.
Tiina Torppa ehdottaa Yksin työskentelevän opas -kirjassaan piirtämään vuosikellon, johon voi merkitä kiireen, työnilon, huolen ja rahantulon kausia. Tämäkin kuulostaa hyvältä pitkän tähtäimen toiminnalta.
Olen monissa kirjoitushommissa huomannut, että olen usein tehokkaimmillani niin sanotusti vauhdissa, viime hetkellä. ”In the road”, kuten Beatlesit laulavat.
Mutta ehkä jonkinlainen suunnitelmallisuuden ja spontaaniuden tasapaino tekisi hyvää myös luovassa työssä. Siten pysyy itsekin paremmin mukana kyydissä.
Taina Latvala
Kommentoi