veronmaksajat.fi

Säästäjä hei! Haluatko, että pienet hiiret syövät setelisi?

Taina Latvala
Taina Latvala

Kirjan Pitoa

Kirjailija Taina Latvala on 80-luvulla syntyneen sukupolvensa vahva ääni. Hänen esikoisteoksensa Arvostelukappale sai Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2007. Latvalan tuorein teos on nimeltään Torinon enkeli (2021). Seuraa Twitterissä @LatvalaTaina

”Se on tyhmintä mitä voi tehdä – pitää tilillään rahaa”, sanoo liikemies Hjallis Harkimo YouTube-videollaan. Videon nimi on ”Näin teet rahaa”, ja sillä on tätä kirjoittaessani jo 167 000 näyttökertaa.

Harkimo perustelee mielipidettään sillä, että rahan säilöminen pankissa ei tuota mitään.

”Sä joudut jopa joskus maksamaan siitä, että sä pidät rahaa pankissa.”

Olen siis toiminut tyhmästi koko ikäni. Olen lohduttautunut ajatuksella, että minua ei ole luotu ”tekemään rahaa”. Minut on luotu tekemään kirjoja.

Joskus mietin kaihoisana, millaista olisi ollut syntyä ekonomiksi tai bisnesvainuiseksi liikenaiseksi. Minulla olisi selkeä käsitys siitä, miten saisin rahavirrat käännettyä luokseni, istuisin aamupalan äärellä sikari kädessäni ja seurailisin pörssikurssien kehittymistä.

Mutta minä en seuraa osakemarkkinoita, minä syynään pankkitilini saldoa. Vuosien varrella olen kehittynyt esimerkilliseksi säästäjäksi enkä ole tehnyt minkäänlaisia sijoituksia. Olen pitänyt rahoistani kaksin käsin kiinni kuin pelastusrenkaasta.

Toki pankkitilille kannattaakin aina jättää ”puskuria”, kuten viisas ystäväni – kauppatieteiden maisteri – totesi jutellessamme raha-asioista. Hjallis Harkimokin neuvoo videollaan ”Miten rahaa tulisi käyttää”, että kannattaa säästää jonkin verran pahan päivän varalle ”katastrofirahastoon”. Toimittaja Julia Thurén puhuu puskurirahastosta kirjassaan Kaikki rahasta - Näin säästin kymppitonnin vuodessa. Thurénin mukaan puskuriin voi turvautua niin haastavissa kuin myönteisissäkin elämäntilanteissa.

Viime aikoina olen joutunut toden teolla pohtimaan omaa talouttani ja myöskin sijoittamiseen liittyviä asioita. Olemme mieheni kanssa ruvenneet haaveilemaan omistusasunnosta ja käyneet muutamissa näytöissäkin.

Olen kulkenut pitkin vieraiden asuntojen käytäviä, availlut tyhjiä kaappeja, seisonut lasitetulla parvekkeella ja miettinyt, kuuluuko asuntoon autojen hurinaa. Voisiko tämä olla meidän kotimme?

Välillä puolestaan taannun jälleen jälleen 22-vuotiaaksi opiskelijaksi, joka ei halua miettiä lainkaan sijoitusasioita vaan lueskelee vuokrayksiössään Pentti Saarikosken runoja ja suunnittelee seuraavaa bilereissua Tigeriin.

Helsingissä asunnot maksavat hyvin paljon, ja se hirvittää. Toisaalta juuri tässä kaupungissa asuntoihin kannattaa sijoittaa, sillä täällä ne eivät menetä arvoaan. Näin kaikki minulle sanovat, ja olen alkanut vähitellen uskoa siihen.

Hiljalleen olen alkanut ymmärtää myös sen, että raha kannattaisi laittaa poikimaan. Eräät taloudellisesti rationaaliset ihmiset ovat muistuttaneet minua siitä, että pankkitilillä makaavia rahoja uhkaa inflaatio. (Luin juuri Wikipediasta, mikä se inflaatio nyt tarkalleen ottaen olikaan: ”Inflaatio tarkoittaa taloustieteessä rahan ostovoiman heikkenemistä sekä siitä aiheutuvaa hintojen nousua eli rahan reaalisen arvon laskua.”)

Kuulostaa pahalta.

”Se on vähän sama kuin pienet hiiret nakertaisivat niitä sun rahoja. Eikö ne mieluummin kannattaisi sijoittaa johonkin kiinteään omaisuuteen, kuten asuntoon, jossa ne rahat on turvassa”, sanoi eräs läheiseni.

Tuo hiirivertaus oli jollakin tavalla hyvin valaiseva. Haluan toki huolehtia siitä, että puskurirahastoni on kooltaan riittävän turvallinen, mutta samalla haluan pitää pienet jyrsijät kaukana minun rahoistani!

Luin kiinnostuneena LähiTapiolan jutun, jossa käsitellään inflaation vaikutusta säästöihin. Artikkelissa kerrotaan ekonomisti Hannu Nummiaron laskeneen, mitä käyttelytileille talletetulle 10 000 euron summalle on käynyt kymmenessä vuodessa: rahan ostovoima on pienentynyt 9090 euroon vuoden 2008 lopusta. Tilille tallettaminen on toki parempi vaihtoehto kuin sukanvarteen säästäminen, kuten jutusta käy ilmi – mutta yhtä kaikki inflaatiota ei voi unohtaa.

Niinpä suuntaan jälleen Oikotien sivuille ja alan katsella kuvia potentiaalisista asunnoista. Kirjoitan Googleen sanat ”sisustuskuvia olohuone” ja alan vähitellen uskoa, että pääsen kohta Ikeaan ostamaan pitkän valkoisen sohvan.

Ehkä jonakin päivänä alan oikein hurjastella ja hankin osakkeen tai kaksi!

Taina Latvala 

Kommentit (1)
 
  • Herakleitos 24.11.2019 16.33
     
    Hiirivertaus ontuu, hamsteri on parempi. Sijoittajan seteleitä katoaa välillä mystisesti ja ilmestyy taas takaisin. Niitä saattaa hetkittäin olla jopa alkuperäistä enemmän, mutta jos sijoittaja joutuu yhtäkkiä myymään koko rahasäkkinsä, hamsteri ei suinkaan palauta poissaolevia seteleitä vaan kiikuttaa ne muille sijoittajille.

    Niinpä lyhyellä aikavälillä vaarallisin eläin sijoittamisen kannalta ei ole hiiri eikä hamsteri vaan "markkinahevonen" eli toinen sijoittaja
    Ilmoita asiaton viesti

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan yksi ynnä kaksi?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit