Menin viime lauantaina Helsingin kirjamessuille. Kieltämättä vähän jännitin paitsi väkijoukkoja myös jotakin muuta, jota on hankalaa sanoin kuvata. Kai minä pohjimmiltani hermoilin omaa esiintymistäni; sitä, löytäisivätkö ihmiset minun ja uuden romaanini luokse? Kiinnostaisiko kirja yleisöä? Kiinnostaisinko minä?
Kirjasyksy on hienoa aikaa julkaisevalle tekijälle: oma uutukainen pääsee lukijoiden käsiin. Kirjailija on saanut äänensä kuuluviin ja kommunikoitua ajatuksensa muille. Ehkä pitkäänkin kypsytelty teksti on nyt saanut valmiin muodon.
Toisaalta kirjasyksyssä on myös joitakin stressaavia piirteitä. Kirjailijaan voi iskeä vaarallinen houkutus tarkkailla, miten oma teos menestyy. Loistaako se top 10 -listoilla? Onko se hyvin esillä kirjakaupoissa? Miten siitä on tehty kirjastovarauksia, onko kirjasta kritiikkejä lehdissä, pääseekö kirjailija puhumaan uutuusteoksestaan mediaan? Nouseeko kirja someilmiöksi? Onko se teos, jota kaikki lukevat ja suosittelevat?
Myykö se?
Kaikki nämä kysymykset liittyvät jollakin tavalla rahaan ja suosioon – vaikka kumpikaan näistä ei yleensä ole se lähtökohta ja ponsi, jonka vuoksi kirjailija on tarttunut kynään. Kerran eräs kollegani muistuttikin, että kannattaa aina miettiä, miksi on alun perin ryhtynyt kirjoittamaan.
Kirjailija kirjoittaa, koska hänellä on sanomisen palo, tulta sydämessä, liekkejä suussa.
”Why do we write”, kysyi kerran eräs englantilainen opettajani elokuvakäsikirjoittamisen luennolla. Me opiskelijat mietimme hetken ja jaoimme ajatuksiamme. Opettajan vastaus oli ylitse muiden:
”Because we have to.”
Koska meidän täytyy. Koska meillä on siihen sisäinen pakko.
Samanlaisia tuntemuksia on varmasti monilla muillakin, jotka suhtautuvat työhönsä intohimoisesti. Ajattelen esimerkiksi yrittäjiä, jotka tapaavat heittäytyä täysillä siihen mitä tekevät. He laittavat itsensä likoon niin, että ovat lopulta yltä päältä ravassa – tai sitten he lilluvat onnellisina poreammeessa, aina sen mukaan, miten yritys kulloinkin menestyy.
Missä tahansa ammatissa ja millä tahansa alalla on inhimillistä toivoa onnistumista. Eri aloilla tunnustus on erilaista, mutta menestymisen tunne lienee samankaltainen ammatista riippumatta.
Tutkailin, miten menestys määritellään Wikipediassa.
”Menestys tarkoittaa tavoitteiden onnistunutta saavuttamista”, kuuluu määritelmän ensimmäinen lause.
Tässä mielessä menestymisen voisi siis tulkita melko subjektiiviseksi, yksilölliseksi kokemukseksi.
Esimerkiksi jonkun kirjailijan tavoitteena voi olla se, että hänen romaanistaan tulee bestseller. Ja mikäli kirjaa myydään vaikkapa 15 000 kappaletta (mikä olisi Suomen oloissa valtava määrä), hän on todellakin onnistunut tavoitteessaan. Ja täten menestynyt.
”Liike-elämässä menestyksellä tarkoitetaan taloudellista menestystä, joka tarkoittaa lähes samaa asiaa kuin kilpailukyky”, Wikipediassa todetaan.
Kustantaminen on myös liiketoimintaa. Jokainen kirjailija tiedostaa, että valtavirtaan vetoavat dekkarit myyvät suuremmalla todennäköisyydellä kuin runot.
Joku saattaa tavoitella työssään pikemminkin arvostusta kuin suosiota. Taiteilijan kohdalla arvostus saattaa olla esimerkiksi sitä, että uusi teos saa hienon vastaanoton lehdistössä ja blogeissa tai että joku kunnioitettava vaikuttaja suosittelee teosta sosiaalisessa mediassa. Toki palkintoehdokkuuskin saattaisi maistua hyvältä.
Jollekulle voi olla tärkeintä se, että hän on työnsä kautta saanut luotua jotakin omasta mielestään merkityksellistä. Saanut ilmaistua sen, jota on pitkään päässäään (ja sydämessään) kehitellyt. Kirjailija voi esimerkiksi saada palautetta joltakulta tuntemattomalta lukijalta, jota uusi romaani on kannatellut vaikeiden aikojen yli.
Kirjamessuillakin eri esiintyjillä voi olla erilaiset tavoitteet. Minä olen iloinen siitä, että mielestäni onnistuin vastaamaan hyvin haastattelijan kysymyksiin ja että esiintymisen aikana vallitsi lämmin, hyvä tunnelma.
(En toki olisi pistänyt pahakseni parin sadan metrin mittaista signeerausjonoa, mutta sellaisen aika ei ollut vielä nyt.)
Menestyminen on siis aina myös henkilökohtainen, sisäinen kokemus – ei pelkästään jotakin sellaista, joka tulee tunnustuksena tai vahvistuksena muilta ihmisiltä.
Taloudellinen menestyminen on kiistatta tärkeää, koska jokainen tarvitsee ruokaa pöytään. Henkisellä tasolla olennaista on kuitenkin kysyä myös, onko oma työ tuottanut tyydytystä, antanut jotakin arvokasta tekijälleen – ja ehkä jopa sysännyt oivaltamaan jotakin olennaista elämästä. Onko työ auttanut itseä kasvamaan ihmisenä? Tai auttanut jotakuta toista kasvamaan?
Mikäli vastaus on kyllä, mielestäni silloin voi todellakin sanoa menestyneensä.
Taina Latvala
Kommentoi