Olen äärimmäisen herkkävaistoinen henkilö, mikä aiheuttaa toisinaan hankaluuksia. Aistin ihmisten kasvoilta pieniäkin vivahteita – myös niin sanottuja mikroilmeitä, joita en välttämättä edes haluaisi havaita.
Näin on käynyt joskus esimerkiksi joululahjoja antaessani. Useimmiten näen naamasta, onko ostamani lahja onnistunut. Harvat ihmiset ovat niin hyviä näyttelijöitä, että he kykenisivät täysin peittämään pettymyksensä.
Lapset eivät edes kykene teeskentelemään. Muistan, kuinka kerran eräs yksivuotias rupesi itkemään, kun hän avasi lahjani: kyseessä oli pehmeäkarvainen ankkalaukku, joka minun mielestäni näytti suloiselta, mutta lapsen silmissä se olikin valtavan pelottava.
Otan joululahjojen hankkimisen aika vakavasti. Yritän aina miettiä, mistä lahjan saaja todella ilahtuisi. Mitä tahansa tarjouslaarin suihkugeeliä tai suklaapukkia en kehtaa kääriä pakettiin.
Joskus shoppaileminen riistäytyy käsistä, sillä pelkään, että ostamani lahjat olisivat jotenkin liian vähäpätöisiä. Aina pitää hankkia lisäksi vielä ”jokin yksi pieni jutska” kuten säihkyvä kuusenkoriste tai pulska posliinienkeli, jotta kokonaisuus ei vahingossakaan jäisi vajavaiseksi. Kaikkein ahdistavinta olisi ajatus siitä, että joku epäilisi minun nuukailevan joululahjoissa.
Tiedän kyllä usein toistetun sanonnan: ”Ajatus on tärkein.” Onkohan tuon lohtulauseen keksinyt joku sellainen, joka ryntää paniikissa lahjaostoksille jouluaattona ja ostaa puolisolleen ensimmäisen vastaantulevan patalapun?
Sitä paitsi, jos asiaa pohtii tarkemmin, oikeastaan ajatus ei ole tärkein. Olennaista on, että lahjaa hankittaessa on mukana aito tunne – eikä pelkästään ajatus ja järki.
Millaiset joulupaketit sitten voivat aiheuttaa pettymyksiä?
Ainakin tavarat, joita vastaanottaja ei yksinkertaisesti tarvitse tai halua. Esineet, jotka hän jo omistaa. Romaani, jonka hän on jo lainannut kirjastosta tai ostanut itse. Liput musikaaliin, jonka tarina tai aihe ei lainkaan kiinnosta häntä. Neule, joka on liian pieni tai muuten vääränlainen. Koru, joka ei sovi lahjan saajan tyyliin. Epämääräinen rihkama, jota ihminen ei halua kotiinsa.
Toimittaja Julia Thurénin Finlandia-ehdokkaanakin olleessa tietokirjassa Kaikki kuluttamisesta - Näin aloin käyttää rahojani paremmin (2021) esiintyy neuvo, joka on painunut mieleeni luultavasti ikuisiksi ajoiksi: ”Älä osta mitään turhaa paskaa.”
Thurénin mukaan kyseinen lause oli yksi hänen Kaikki rahasta -kirjansa (2018) pääviesteistä. Huomaan, että neuvoa voi soveltaa hyvin myös lahjojen ostamiseen. Mitä tahansa härpäkkeitä ei kannata rehata toisten nurkkiin pyörimään. Thurén toteaakin, että ”samat rahat voisi käyttää johonkin oikeasti toivottuun ja tärkeään, joka ilahduttaa kaikkia osapuolia”.
Kirjailija huomauttaa, että on itse kokenut vaikeaksi luopua jostakin vähän ankeasta lahjasta, jonka on saanut. Hän on tuntenut esineestä vastuuta.
”Sen dumppaaminen roskikseen tai kierrätykseen tuntuu hävettävältä. Myöskään ekologinen omatunto ei anna myöten, jolloin kamaa vain kertyy ja kertyy.”
Thurénin mielestä lahjaksi voi antaa myös kierrätettyä tavaraa – hankkiihan ihminen sellaista itselleenkin. Kirjailija huomauttaa, että kierrätyslahjoja on mietitty monesti jopa enemmän kuin uusina hommattuja tuotteita.
”Ihanimpia lahjoja, mitä itse olen saanut, on ollut kirja, jonka antaja oli jo lukenut ja merkannut marginaaliin hauskoja minulle tarkoitettuja huomioita – se oli kuin keskustelua lahjan antajan kanssa”, Thurén kuvailee.
Kuulostaa ihanalta. Silti edelleen pelkään, että joku läheisistäni pettyisi, mikäli hän saisi joulupaketista vaikkapa käytetyt teekupit. Eteläpohjalaiseen mentaliteettiini on juurtunut syvälle kysymys: ”Mitä ihimisekki ajatteloo?”
Mutta samalla olen sitä mieltä, että nykyaikana, kun yritämme pelastaa maapalloa tuhoutumiselta, on tärkeää höllätä vaatimuksia myös joululahjojen osalta ja hillitä kiihkeää kulutusjuhlaa. Lahjojen antamisen ei tarvitse merkitä päätöntä tuhlaamista.
”Tunteitaan ja kiintymystään voi ilmaista myös muilla keinoin. Voi ihan vaikka tunnustaa rakkautensa ääneen”, Thurén kirjoittaa.
Kaikki kuluttamisesta -kirjassa muistutetaan myös, ettei lahjan tarvitse olla materiaalinen. Thurén mainitsee viime vuosina yleistyneet eettiset lahjat ja vinkkaa myös Helsingin seudun ympäristöpalvelujen ylläpitämästä sivustosta, jossa on lista aineettomista lahjoista.
Joulun lähestyessä voisimme kukin käyttää hetken aika sen miettimiseen, mitä olennaista ja tärkeää kukin meistä voisi antaa toiselle. Onko meillä tietoja ja taitoja, joita voisimme tässä kohdassa hyödyntää?
Jos osaa esimerkiksi leipoa, voisi olla hyvä idea valmistaa rakkaalleen maittava jouluinen kakku. Jos on siunattu hyvillä kädentaidoilla, on hyvinkin mahdollista kutoa perheenjäsenelleen tai ystävälleen lämpimät villasukat tai lapaset. Jos osaa soittaa pianoa tai kitaraa, olisi hieno ele säveltää läheiselleen ikioma laulu.
Kiintymystään voi osoittaa lähimmäiselleen lukuisin eri tavoin – ennen kaikkea viettämällä hänen kanssaan yhteistä aikaa.
Sellaiseen lahjaan ei voi kukaan pettyä.
Taina Latvala
Kommentoi