Julkisen talouden tilaa koskevat viestit ovat viimeisen kuukauden aikana olleet tavallista synkempiä. Sekä nykyisen että edellisen hallituksen finanssipolitiikkaa on arvioitu tuoreissa raporteissa, eivätkä arviot ole kummallekaan hallituksille erityisen imartelevia. Ongelmana ei ole yksittäinen päätös tai suhdannetilanne, vaan pidempi jatkumo, jossa julkisen talouden tasapainottaminen on jäänyt riittämättömäksi.
Orpon hallitus: oikea suunta, liian pienet askeleet
Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) julkisti 17.12.2025 raporttinsa Orpon hallituksen finanssipolitiikasta. Raportin keskeinen viesti on selkeä: hallitus ei ole nykytoimillaan saavuttamassa julkisen talouden tasapainotustavoitteitaan. VTV:n mukaan sopeutukseen tähtääviä lisätoimia on arvioitava kattavasti ja julkista taloutta on sopeutettava ylivaalikautisesti.
Orpon hallitus on tehnyt sopeutustoimia ja tunnistanut julkisen talouden velkaongelman. Ongelmana on kuitenkin toimien mittakaava. Toteutetut sopeutustoimet eivät riitä kääntämään julkisen talouden kehitystä kestävälle uralle, vaan ne hidastavat velkaantumista vain rajallisesti.
Samaan aikaan hallitus on lisännyt muun muassa puolustusmenoja uusilla päätöksillä. Lisäksi osa menoista kasvaa automaattisesti. Nettomääräisesti julkiset menot kasvavat yhä ripeästi.
Rinteen-Marinin hallitus: pysyvästi korkeampi menotaso
VTV:n aiemmasta, 19.11.2025 julkistetusta raportista käy puolestaan ilmi, että edellisellä Rinteen-Marinin hallituskaudella valtion budjetin menotaso nousi pandemiassa poikkeuksellisen korkealle tasolle, eikä menokehyksiin palattu koko vaalikauden aikana.
Vuosille 2020–2023 budjetoitu menotaso nostettiin keskimäärin noin 10 miljardia euroa korkeammalle tasolle kuin Rinteen–Marinin hallitus alun perin suunnitteli. Neljän vuoden aikana tästä kertyi yhteensä 41 miljardia euroa lisämenoja. Erityisen huomionarvoista on, että pandemian mentyä ohi menotaso ei laskenut vaan lisämenoja alettiin kohdentaa uusiin kohteisiin, jotka eivät liittyneet koronaan.
Talouspoliittinen ongelma ei ollut yksittäinen kriisitoimi, vaan se, että tilapäiseksi tarkoitettu menotason nousu jäi pysyväksi. Tämä kavensi myöhempien hallitusten liikkumavaraa ja siirsi sopeutusta tulevaisuuteen.
Menojen lisääminen on helpompaa kuin niiden vähentäminen
Yhteinen nimittäjä nykyiselle ja edelliselle hallitukselle on poliittinen realiteetti: menojen lisääminen on huomattavasti helpompaa kuin niiden vähentäminen. Menojen lisäämistä voidaan perustella kriiseillä ja muilla tarpeilla, mutta menojen vähentäminen vaatii priorisointia ja synnyttää vastustusta.
Rinteen-Marinin hallitus normalisoi korkeamman menotason, ja Orpon hallitus kamppailee nyt sen kanssa, kuinka paljon sopeutusta uskaltaa tehdä.
Menoleikkauksia vai veronkorotuksia?
Edellä kuvatut havainnot nostavat esiin kysymyksen: millä keinoin julkista taloutta tulisi sopeuttaa tilanteessa, jossa menotaso on pysyvästi noussut ja veroaste on jo korkea.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) suositteli 16.12.2025 julkistetussa raportissaan lisää toimia: julkisen talouden tasapainottamista ensisijaisesti menoja vähentämällä, rakenteellisia toimia tekemällä ja palkkamaltista kiinni pitämällä.
Etlan mukaan menoleikkaukset heikentävät talouskasvua vähemmän kuin veronkorotukset. Tämä havainto on keskeinen nykytilanteessa, jossa Suomen menojen suhde BKT:hen on EU:n korkein ja veroaste on OECD-maiden kolmanneksi korkein. Jos sopeutusta ei tehdä tarpeeksi tai se painottuu liikaa veronkorotuksiin, riskinä on hitaan talouskasvun ajan ja velkaantumisen jatkuminen.
Sama lopputulos, eri syyt
Rinteen-Marinin hallitus lisäsi julkisia menoja tilanteessa, jossa velkasuhde oli jo valmiiksi nousu-uralla. Orpon hallitus on puolestaan tarttunut ongelmaan, mutta toistaiseksi liian varovaisesti. Eri syistä huolimatta lopputulos on sama: julkinen talous ei ole kestävällä uralla.
Nähtäväksi jää, milloin Suomen poliittinen järjestelmä kykenee tekemään päätöksiä, jotka aidosti muuttavat julkisen talouden suuntaa eivätkä vain siirrä ongelmaa eteenpäin.
Suvi Kangasrääsiö
Kommentoi