Suomen julkiset menot ovat kasvussa. Taustalla on ensinnäkin se, että puolustusmenot nousevat nykyisestä 2,3 prosentista 3 prosenttiin suhteessa bkt:hen seuraavan viiden vuoden kuluessa. Tämä on turvallisuustilanteen vuoksi perusteltua, mutta se tulee vaikuttamaan myös julkisen talouden kokonaisuuteen.
Toiseksi julkiset menot kasvavat ilman uusia päätöksiäkin, johtuen muun muassa hyvinvointialueiden kustannusten noususta, väestön ikääntymisestä, korkomenojen kasvusta sekä palkkojen ja hintojen noususta.
Kolmanneksi hallitus päättää uusista menolisäyksistä käytännössä joka kevät ja syksy kehys- ja budjettiriihessä. Tänä syksynä hallitus esimerkiksi päätti korottaa korkeakouluopiskelijoiden ateriatukea. Tätä ei oltu linjattu hallitusohjelmassa.
Kun julkisen talouden menot kasvavat nopeammin kuin Suomen talous, seurauksena on, että julkisen talouden suhteellinen koko kasvaa. Suomessa näin on käynyt vuosina 2022–2024: menot kasvoivat viisi prosenttiyksikköä suhteessa bkt:hen. Vuonna 2024 Suomi nousi julkisten menojen bkt-suhteessa Euroopan kärkeen ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun alun laman.
Samaan aikaan julkisen talouden tulot eivät riitä menoihin. Epätasapainoa on katettu velalla jo finanssikriisistä lähtien, ja ennusteiden mukaan sama kehitys jatkuu myös lähivuosina. Velkaantuminen ei siis ole hetkellinen poikkeama vaan pysyväisluonteinen osa julkisen talouden kehitystä.
Syksyn 2025 budjettiriihessä päätettyjä noin miljardin euron sopeutuksia on syytä arvioida pitäen mielessä edellä esitetyt asiat: menot kasvavat, talous ei juuri kasva ja tulot eivät riitä menoihin. Loppuosa maksetaan velalla. Tätä taustaa vasten sopeutukset ovat perusteltuja.
Suomen valtion budjetointia ohjaa menokehysjärjestelmä, jonka pääperiaate on selvä: jos menot kasvavat yhdellä alueella, niitä vähennetään toisaalla. Näin pyritään varmistamaan, että valtiontalouden kokonaismenot pysyvät hallinnassa. Myös viimeaikaiset leikkaukset voidaan nähdä tämän periaatteen toteuttamisena. Tarkoituksena on varmistaa, että veronmaksajan maksettavaksi koituva verorasite ei kasva liian suureksi.
Suvi Kangasrääsiö
Kommentoi