Sinä kesänä, kun olin yksitoistavuotias, vietin neljä viikkoa kesäleirillä Tanskassa. Vihreä rinkka selässäni hyvästelin äitini ja siskoni, ja lähdin matkaan kolmen muun suomalaislapsen ja ohjaajan kanssa.
Samanlaisia delegaatioita saapui ympäri maailmaa: Filippiineiltä, Brasiliasta, Guatemalasta, Intiasta, Yhdysvalloista, Israelista, Norjasta, Tanskasta ja Ranskasta. Kyseessä oli kansainvälisen globaalikasvatusjärjestön CISV:n lippulaivaleiri Village, joita on järjestetty ympäri maailmaa vuodesta 1951.
Leirikesästäni tanskalaisessa kylässä on jo yli 25 vuotta, mutta monet muistot ja taidot ovat säilyneet. Osaan luetella Yhdysvaltain osavaltiot aakkosjärjestyksessä N-kirjaimeen, koska Tennesseestä kotoisin oleva Sarah opetti ne minulle (leiri loppui ennen kuin pääsimme Wyomingiin asti). Olen aina rakastanut kouluranskaa, mutta kaikista rohkeimmin puhuin sitä ollessani leiriviikonlopun ranskalaisen Julien kanssa paikallisessa perheessä. Leirikavereideni maista tuleviin ulkomaan uutisiin on omakohtaisia kiinnityskohtia ja kasvoja.
Tänä kesänä palasin leirimuistoihini ja vierailin Helsingissä järjestetyllä CISV-leirillä. Vakuutuin siitä, että maailma tarvitsee näitä leirejä kipeämmin kuin koskaan.
TUTKITUSTI VAIKUTTAVAA RAUHANKASVATUSTA
CISV pyrkii kasvattamaan lapsista ja nuorista aktiivisia maailmankansalaisia. Toiminta keskittyy neljään pääteemaan: monimuotoisuus, ihmisoikeudet, kestävä kehitys ja ristiriitojen ratkaisu. Tavoitteena on löytää yhteinen kieli yli maiden ja kulttuurirajojen.
Leiriaamuina laulettavan CISV-laulun ensimmäisen säkeistön loppu kiteyttää:
“Here we come to understand
One another’s point of view
Learning through the things we do
How alike am I to you”
Voimakkaimmin muistan erilaiset roolipelit, joiden kautta opetettiin oikeudenmukaisuutta. Eräässä leikissä meidät leiriläiset jaettiin rikkaisiin ja köyhiin. Rikkaat saivat ostaa leirikahviosta herkkuja ja nauttia vapaa-ajasta, köyhät joutuivat siivoamaan ja tyytymään tylsään ruokaan. Aluksi rikkaat protestoivat jaon epäoikeudenmukaisuutta ja itkivät ohjaajille köyhien kavereidensa puolesta. Leikin ja leiripäivän jatkuessa syntyi myös etuoikeutettuja klikkejä – kunnes osat varoittamatta vaihtuivatkin.
En osaa sanoa, kuinka suuri vaikutus juuri näillä kokemuksilla on ollut siihen, että minusta tuli maahanmuutto- ja eriarvoisuustutkija. Mutta CISV-leirien taustalla on tutkimustietoa ja myös leirien vaikuttavuutta on tutkittu.
Ei ole sattumaa, että Villagelle lähdetään juuri 11-vuotiaana. CISV:n perustajan, kehityspsykologi Doris T. Allenin mukaan juuri sen ikäinen on riittävän vanha leirille, mutta riittävän nuori, etteivät kulttuuriset stereotypiat ja kielteiset ennakkoluulot ole kovettuneet.
SOLIDAARISUUTTA YLI LUOKKARAJOJEN?
Suomen CISV lähettää vuosittain maailmalle noin 200 lasta ja nuorta. Saman verran lapsia ja nuoria saapuu Suomessa järjestetyille leireille ja perhevaihtoon.
Tänä kesänä Helsingissä leireili kahdeksasta maasta saapuneita 12–13-vuotiaita. Kyseessä oli International Youth Meeting, eli pariviikkoinen IYM-leiri. Avointen ovien päivänä leiriläiset esittelivät meille herkkuja ja leikkejä kotimaistaan.
Jututtamani nuoret kertoivat, että parasta leirillä oli ollut shoppailupäivä Triplassa sekä tutustuminen ja kemia leirikavereiden välillä. Nuorten katseista ja kikatuksista muistin, kuinka Villagellakin ihastuttiin ja leikittiin pullonpyöritystä – minä tykkäsin erityisesti guatemalalaisesta Alvarosta.
Leirikustannusten takia kansainväliselle kesäleirille lähtevät lapset ja nuoret ovat pääosin hyväosaisista perheistä. Näin arvioi myös jututtamani leiriohjaaja. Village-leirimaksu on lähemmäs tuhat euroa, ja sen päälle perheen maksettavaksi tulee matkakulut ja pitkä lista muita kuluja matkavakuutuksesta, rokotuksiin ja valmisteluleirien maksuihin.
Jäinkin pohtimaan, missä määrin leirikokemukset rakentavat solidaarisuutta yli luokkarajojen. Vai syntyykö kansainvälistä ymmärrystä ja ystävyyksiä vain ylemmän luokan sisällä?
Eräässä puheenvuorossa olen pohtinut, että siinä, missä hyväosaisuuden ja eri kulttuurien kohtaaminen kuvataan positiivisesti kansainvälisyytenä, heikomman sosioekonomisen aseman ja kulttuurin risteyskohdasta puhutaan monikulttuurisuutena. Monikulttuurisella koululla – tai leirillä – on toisenlainen kaiku kuin kansainvälisellä sellaisella. Mutta maailma tarvitsisi kipeästi myös oman luokan ulkopuolelle kurottavaa ymmärrystä ja kohtaamisia. Joissain maissa CISV-leireille myönnetään myös stipendejä.
KAIKEN MUUN HYVÄN PÄÄLLE DIGIPAASTO
Village-leiriviikkojeni aikana lähetin kotiin pari postikorttia ja käsin kirjoitettuja kirjeitä. Muuta yhteydenpitoa, saati kännyköitä ei ollut. IYM-leiriläiset kertoivat, ettei CISV-leireillä tänä päivänäkään käytetä kännyköitä. Kaiken muun hyvän päälle leiri toimii siis digipaastona!
Voi tosin olla, että kansainvälisen kesäleirin jälkeen on uusia syitä roikkua somessa, jopa aikaeroja uhmaten. Näin muistelen nuoruusvuosiani, jolloin löysin leirikavereitani Facesta ja pidimme yhteyttä mesellä: g2g but brb!
Omat lapseni ovat nyt CISV-leiri-iässä. Vierailupäivästä heille tarttui mukaan paitsi orastava leiri-innostus myös kansainvälisiä karkkikokemuksia: saksalaisia Werther’s Original -karamelleja, espanjalaisia Chupa Chups -tikkareita, itävaltalaisia Mozart-kuulia…
Heinäkuun lopulla kaivoimme vihreän rinkkani kellarista. Minun rinkkani ja lapseni lähtivät kolmen yön luontoleirille. Aika näyttää, tuleeko heistä kolmannen polven CISV-leiriläisiä.
Shadia Rask
Kommentoi