Kootessani lomalla palapelejä pienten kanssa huomasin, kuinka vaikeaa niiden tekeminen on, jos ei ymmärrä, minkälaista kuvaa paloista on kokoamassa. Vastuullisuuden ja kestävyyden käsitteet, niiden merkitys ja miten ne liittyvät toisiinsa jäävät helposti irrallisiksi paloiksi. Siksi tässä blogissa lähestymisemme aiheeseen on perusteellinen, suorastaan vakava.
Jalanjäljen rinnalle kädenjälki
Sanat ovat sopimuksia. Minulle vastuullinen sijoittaminen merkitsee ennen kaikkea riskienhallinnan korostamista, toimialojen rajoittamista ja poissulkemista sijoituskohteiden valinnassa. Yleisesti käytettynä kehikkona sille, miten salkunhoitajat tekevät negatiivisia arvovalintojaan, on YK:n 10 normia, joita yritysten ei tule rikkoa.
Vahvimpana trendinä on vaatimus vähentää tuotannossa fossiilisten energialähteiden käyttöä eli pienentää hiilijalanjälkeä. Suurien sijoittajien rajauspäätökset voivat aiheuttaa kyseisen toimialan/yrityksen osakkeille myyntipainetta, joten rajoitukset kannattaa sijoituksia tehdessä ottaa huomioon.
Kestävässä sijoittamisessa fokuksessa on riskienhallinnan sijaan mahdollisuuksien löytäminen. Sijoituspäätöksiä tehtäessä otetaan huomioon ympäristöä (E= Environmental), yhteiskuntaa ja henkilöstöä (S=Social) sekä yrityksen hallintotapaa koskevat kysymykset (G= Governance), joista käytetään yhdessä lyhennettä ESG. Yhä useampi kysymyksistä on arvotettavissa ja mitattavissa. Pyritään löytämään ne yritykset, jotka osaavat, niin tuote- kuin palvelukehityksessään, eli kädenjäljessään, ottaa kullekin toimialalle taloudellisesti olennaiset kestävyyden kysymykset parhaiten huomioon ja/tai omaavat potentiaalia kehittyä niissä verrokkejaan paremmaksi.
Teemasijoittaja sijoittaa kestävyyden eri teemoihin. Niitä kannattaa valita hajautusmielessä useampia. Vaikuttavuussijoittajalla on edellisten lisäksi myös tahto vaikuttaa yhteiskuntaan. Eettinen sijoittaja asettaa arvot tuoton edelle.
Tavoitteena tuotto matalalla arvonvaihtelulla
Reseptinä otsikon tavoitteeseen on tunnetusti kustannusten minimointi sekä riskien hajauttaminen, eli sijoitusten tekeminen kohteisiin, jotka talouksien eri sykleissä käyttäytyvät eri tavoin. Helposti unohtuu toinen riskin päätyyppi, nk. systeeminen riski, eli kokonaisten taloudellisten järjestelmien toimivuutta koskeva riski, joka ulottuu koko sijoitusympäristöön lähes samanaikaisesti.
Systeemistä riskiä ei voi hajauttaa. Kyseessä ovat tapahtumat, joita on vaikea ennakoida. Niihin voi vain varautua myymällä riskiin altistuvat sijoitukset tai rajaamalla kohteiden osuutta. Kestävä sijoittaminen pureutuu näiden riskien hallintaan ja niiden huomioinnin tuomiin mahdollisuuksiin.
Otetaan esimerkiksi ilmastonmuutos, johon liittyvä riski jaetaan
- Fyysiseen riskiin, esimerkiksi meriveden nousemisen uhka rantakiinteistöille, jolloin niitä on vaikea käyttää vakuutena tai vakuuttaa. Tällä voi olla omaisuuden arvoon negatiivinen vaikutus. Toisaalta kuivuudesta aiheutunut vesireittien pinnan lasku on alentanut joidenkin yhtiöiden tulosta.
- Transaktioriskiin, esimerkiksi muuttuvan lainsäädännön taloudelliset vaikutukset (esimerkiksi hiilivero, päästökauppa).
Kestävyyden kysymykset voivat liittyä myös esimerkiksi eriarvoistumiseen ja yksityisyyden suojaan, jotka ovat taloudellisesti olennaisia muun muassa Googlelle ja Facebookille. Kysymykset ovat vahvasti nousussa suursijoittajien keskuudessa ja vaikuttavat siten osakkeiden hintakehitykseen.
Piiloarvot esiin – arvonmääritys uusiksi
Kestävyyden tunnusluvuista käytetään termiä ei-taloudellinen. Termi on tarkemmin tarkasteltuna harhaanjohtava, koska taloudellisesti olennaisissa kysymyksissä menestymisellä on vahva vaikutus yhtiön arvokehitykseen.
Taloudelliset näkökohdat on ”puhkianalysoitu”, mutta ESG-tiedoissa on piiloarvoa johtuen siitä, että yritykset eivät vielä raportoi yhtenevästi. EU julkaisi nyt kesäkuussa suurempia yrityksiä koskevan ei-taloudellisen ympäristöraportoinnin ohjeistuksen, jolla raportoinnin yhtenäistämiseen pyritään. Toisaalta sijoittajilta puuttuu osaaminen olennaisten ESG-tietojen ja niiden vaikutusten huomioimiseksi.
Kuitenkin on tutkittu, että ne yritykset, jotka ovat kilpailijoitaan parempia taloudellisesti olennaisissa, mutta huonompia epäolennaisissa kysymyksissä, yltävät parhaaseen arvonkehitykseen.
Miten vaikuttaa käytännössä?
1. Mieti omat arvovalintasi
- Onko joitain erityisteemoja, joihin haluat vaikuttaa (päästöt, vesi, ihmisoikeudet jne.)? Lähteenä voi käyttää esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteita.
- Onko toimialoja, joiden osuutta haluat rajoittaa (tupakka, kiistanalaiset aseet, fossiiliset energianlähteet)?
2. Tee koko omaisuutesi kestävyysarvio. Aloita tietojen kerääminen omissa sijoituksissasi
- Kiinteä omaisuus
- Energiatehokkuuden mittaaminen ja tavoiteasetanta
- Veden kulutuksen mittaaminen ja tavoiteasetanta
- Meren pinnan nousun vaikutus sijaintiin myös (vaikutukset vakuusarvoon)
- Metsä ja sen kunto – millä periaatteilla ja kuinka osuus on hoidettu?
- Koko sijoituskokonaisuuden läpikäyminen – kysymyksiä, joihin voi etsiä vastauksia
- Vastaako sijoitussalkkuni arvovalintojani – mitä kiistanalaisia toimialoja/yhtiöitä siellä on?
- Onko salkussani korostuneet ne yhtiöt, jotka vaikuttavat ilmastonmuutokseen?
- Onko salkussani parhaita yrityksiä tai kestävyysarvion parantajia taloudellisesti olennaisissa kestävyyden kysymyksissä?
- Käyttääkö rahastoni salkunhoitaja hänelle antamaani valtuutta äänestää?
- Mihin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin sijoitukseni vaikuttavat?
3. Lähde vähitellen muokkaamaan omaisuutesi sisältöä kestävään suuntaan, aseta tavoitteita, joita voit seurata.
Arvojen mukaiset ratkaisut metsäomaisuuden osalta?
Vastuullinen sijoittaminen voi kuulostaa etäiseltä, mutta vastuullisen sijoittamisen kohde voi löytyä lähempää kuin huomaammekaan. Metsänomistajien verkkosivujen (www.mhy.fi) mukaan Suomessa on noin 632 000 metsänomistajaa, jotka omistavat metsää vähintään 2 hehtaaria. Noin 60 % metsämaasta on yksityishenkilöiden omistuksessa. Viime aikoinakin on paljon keskusteltu siitä, millaista on kestävä metsätalous, miten ja missä määrin hakkuita pitäisi tehdä ja miten luonnon monimuotoisuus säilytetään ns. tehokkaan metsätalouden rinnalla.
Jos maatila on vähintään 2 ha suuruinen ja sillä ”harjoitetaan metsätaloutta”, ei metsä kuulu kiinteistöverotuksen piiriin, vaan vero maksetaan vain toteutuneista puun myynneistä. Verohallinnon ohjeen mukaan: ”Puustoisten kiinteistöjen osalta siis kiinteistön metsätaloudellinen käyttötarkoitus ja toteutunut käyttö puun tuottamiseen ovat edellytyksinä sille, että kiinteistön pinta-alasta osaakaan luettaisiin metsäksi, vaikka kiinteistön kokonaispinta-ala olisikin yli kaksi hehtaaria.” Verovelvollisella on näyttövelvollisuus metsätalouden harjoittamisesta.
Moni on hakenut ELY-keskukselta päätöksen suojelualueen perustamisesta metsämaalleen (www.ym.fi). Suojelualueiden verotus on kimurantti juttu, johon myös Suomen luonnonsuojeluliitto on kiinnittänyt huomiota. Verohallinnon ohjeen mukaan maatilakiinteistöllä sijaitseva luonnonsuojelualue on pääosin ns. muuta maatilatalouden maata, jonka arvo kiinteistöverotuksessa on nolla. Jos omistaja ei kuitenkaan omista muuta metsää tai maatalousmaata, voidaan suojelualue korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan verottaa rakennusmaana (”tontin suoja-alue”).
Elleivät omat arvot metsän osalta käy yksiin tehokkaan metsätalouden kanssa, voi niiden noudattaminen siis käydä kiinteistöverotuksessa kalliiksi.
Moni ajattelee, ettei omilla varoilla ole mahdollisuutta vaikuttaa planeettamme ja yhteiskunnan kehitykseen. Silloin unohdamme tuottomahdollisuudet. Suomessa eläkeyhtiöiden varallisuus on ihmisten varallisuutta ja päälle tulevat henkilökohtaiset sijoituksemme. Olen oppinut, että Euroopassa kotitaloudet edustavat jopa 40 prosenttia yhteenlasketusta sijoitusvarallisuudesta. Meidän äänellämme ja toimillamme on yhteenlaskettuna merkitystä.
Syvennymme seuraavassa blogissamme siihen, miten kestävyys- ja vastuullisuusvalintoja voi käytännössä sijoitussalkussa suorittaa.
Susanna ja Seija
Kommentoi