”Puhutaanko teillä kotona rahasta”, kysymykseni yllätti 35-vuotiaan kampaajani. Vastaus tuli nopeasti ”ei koskaan”.
Hän kertoi, että poikaystävän kotona puhuttiin aiheesta usein, mutta hän olisi itsekin kaivannut neuvoja asuntolainan ottamisesta ja säästämisestä. Kampaajani oli kotoisin kaukaa, pienestä kylästä, vanhemmat olivat saaneet yrityksensä myytyä ja olivat eläkkeellä. Paikkakunnalla on tärkeää, että ei näytä vaurauttaan, ei erotu, autokin on samanlainen kuin muilla, korkeintaan sisätiloissa voi olla pientä prameilua.
Liekö syy puhumattomuuteen se, että kun ei puhuta ulospäin, ei puhuta myöskään perheen sisällä. Vai onko syy opettamattomuus, vanhempien omat vanhemmat eivät osanneet opettaa, joten kuinka vanhemmat olisivat oppineet opettamaan talousasioita omalle jälkikasvulleen.
Vai onko syynä vankat juuremme: Rahasta puhumista on pidetty kerskailuna, joka ei kuulu kotikulttuuriin. Joillakin syynä voi olla että ei kehtaa puhua, epävarmuus, kun ei ole varallisuutta pystynyt tai halunnut kerätä.
Puhumattomuuden seuraus näkyy erilaisten vertaisryhmien kuten sijoitusklubien kasvuna, jotka keskittyvät vinkkien antamiseen, vaikka neuvojen tulisi lähteä tiedon etsijän tavoitteista.
Raha aiheena on herkkä, välillä nuorempi polvi on vanhempiaan rahassa mitattuna varakkaampi ja taloustiedoissa osaavampi. He saattavat tunnistaa tilanteet, joissa vanhemman varat eivät ole oikeassa käytössä. Tällöin neuvojen antamissuunta kääntyy totutusta. Kääntyminen tapahtuu varmasti, mikäli vanhemmat elävät hauraaseen vaiheeseen, jolloin tarvitsevat apua.
Vanhempiaan on vaikea neuvoa, varotaan, että ei synny tunnetta, että ollaan perintöä kärkkymässä tai viisastelemassa. Lopulta seurauksena voi olla, että ei puhuta lainkaan. Nuorille ei siirry tällöin tietoa eikä myöskään käsitystä, miten vanhemmat haluavat vanhuudessaan tulla hoidetuksi ja huoli voi yltyä vuosien edetessä.
TÄRKEIN ANTI
- Raha on vaikea aihe, mutta konkreettinen ja pragmaattinen, kun pidät keskustelun ytimekkäänä – älä rönsyile ja jätä tunteet taaemmalle.
- Kun olet avoin, lapsesi voivat myös avautua. Avoimuus ulottuu parhaimmillaan sekä vanhempien että lasten tavoitteisiin, varallisuuteen ja rahatilanteeseen.
- Kerro omista kokemuksistasi, myös epäonnistumisista.
- Aloita varovasti avoimuuteen pyrkivä dialogi rahasta, päämääränä läheisten ”perheneuvosto”, joka kokoontuu suunnitellusti.
6 vinkkiä: Näin puhut rahasta perheen kanssa
1. Pidä neuvosi lyhyenä
Älä luennoi, kerro mistä tietoa löytyy. Itsenäistyneille nuorille voi olla vaikea myöntää, että heillä on vielä jotain opittavaa vanhemmiltaan, varsinkin, jos et ole aiheesta aiemmin puhunut.
2. Jaa kokemuksiasi ja osallista
Kerro, mihin taloudellisiin päätöksiisi olet tyytyväinen ja mihin elämänvaiheeseen ne liittyivät. Puhu faktoista. Kerro myös, mitkä päätökset tai niiden päättämättä jättäminen harmittavat. Mitä tekisit toisin; esimerkkeinä eläkesäästämisen aloittaminen aiemmin ja huonojen velkojen takaisin maksu aikaisemmin.
Ota puolisosi kanssa nuorempia mukaan pankkiin taloudelliseen neuvonpitoon esimerkiksi, kun on kyse kuolinpesien asioiden selvittämisestä. Yhteiset tapaamiset tuovat konkretiaa ja opettavat.
3. Jos lainaat rahaa, aseta säännöt
Helsingin yliopiston Sukupolvien ketju -tutkimushankkeen mukaan lähes puolet vanhemmista avustaa aikuisia lapsiaan taloudellisesti. Apu voi olla vastikkeetonta tai se voi olla tarkoitettu takaisinmaksettavaksi.
Ainakin, jos lapsia on useampia, on järkevää pitää kirjaa annetusta avusta tasapuolisuuden ylläpitämiseksi. Tällä voit välttyä monelta ikävältä keskustelulta perheessäsi, joko elinaikanasi tai läheistesi kesken sinun kuoltuasi.
Jos apu on tarkoitus maksaa takaisin, on ihan hyvä laatia siitä kirjallinen velkakirja, vaikka se tuntuisikin kiusalliselta. Jos verottaja kiinnostuisi lapsen hankintojen rahoittamisesta tulojen ollessa vähäiset esimerkiksi uutta omakotitaloa rakennettaessa ilman vastaavaa pankkivelanottoa (ns. selvittämätön omaisuuden lisäys), on hyvä olla esitettävänä Verohallinnolle todisteena velkakirja, joka selventää rahoitusta. Verottaja edellyttää lainalle realistista maksusuunnitelmaa. Laina-aikakaan ei saa olla kohtuuttoman pitkä ottaen huomioon mm. velkojan iän.
Jos siis vaikuttaa siltä, ettei lainaa ole tarkoitus maksaa takaisin velkojan odotettavissa olevana elinaikana, voi verottaja tulkita lainan lahjaksi. Samoin, jos maksuohjelma näyttää siltä, että lainaa lähdetään lyhentämään verovapailla lahjoituksilla kolmen vuoden jaksoissa.
Vaikka sinulla olisikin vain yksi lapsi, tee saajalle selväksi, odotatko taloudellisen avun maksamista takaisin vai onko kyseessä lahja. On myös hyvä kertoa selvästi, millaiset taloudelliset mahdollisuudet sinulla on avun antamiseen.
Joissakin tapauksissa vanhemmat ovat joutuneet maksamaan lapsensa velkoja joko takauksen tai pantin perusteella. Lain mukaan silloin on syntynyt velallista kohtaan ns. takautumisoikeus eli velkasuhde vanhempien ja lapsen välillä. Tällaiset dokumentit on hyvä säilyttää ja pitää yllä velkasuhdetta katkaisemalla vanhentuminen vähintään kolmen vuoden välein esim. ottamalla lapselta kuittaus, että hän tunnustaa velan olevan edelleen voimassa. Maksukyvyttömänä hänellä ei välttämättä ole mahdollisuutta velan takaisinmaksuun.
4. Keskustele sekä lainan ottamisesta että sijoittamisesta – näytä esimerkkiä
Huonon ja hyvän velan erottaminen kertomalla luottokorttivelan tai pikavipin korkeasta kustannuksesta voi olla nuorille ajankohtainen aihe. Onkin tärkeää erottaa, mitä asioita kannattaa rahoittaa velalla ja mitä ei.
Nuorempien sijoitustyyli puolestaan poikkeaa usein vanhempien sijoituskäyttäytymisestä. Siitä huolimatta kerro, miten itse teet päätöksiä ja miten toimit. Kerro periaatteista, joihin uskot ja kuinka olet niitä toteuttanut – esimerkkinä hajauttaminen.
Jos taas nuoret tietävät enemmän aiheesta, kuuntele herkällä korvalla ja sovella omaan tilanteeseesi. Kerro mitä olet tekemässä ja miksi. Kerro taloudellisen suunnittelun tärkeydestä, kuinka ei kannata juosta vinkkien perässä ja opasta hakemaan neuvoa (verkosta, pankista, jne).
Monet suomalaiset noudattavat vielä vanhaa ohjenuoraa, jonka mukaan lainat kannattaa hoitaa ensin pois ennen kuin voi sijoittamista miettiä. Tässä asiassa kannattaa nuorempien sukupolvien haastaa vanhempiaan, ja opastaa omalla esimerkillään, että molemmat ovat mahdollisia samanaikaisesti!
5. Tartu rohkeasti perintöaiheeseen
Monet vanhemmat, varsinkin varakkaat, välttävät varallisuutensa suuruuden avaamista, koska eivät halua laimentaa lastensa intoa opiskella ja tehdä töitä. Avoimuus auttaa. Voit kertoa suoraan huolesi. Keskusteluissa on hyvä kuunnella, mistä osasta kiinteätä varallisuutta lapset ovat valmiita ottamaan vastuuta, tulevaa ajatellen.
Muista myös, että jos raha-asioista keskusteleminen on ollut vaikeaa tai mahdotonta, voit vielä viime kädessä testamentissasi kertoa, jos olet joutunut maksamaan lapsesi velkoja tai joku lapsistasi on muuten saanut taloudellista apua muita enemmän ja toivot sen otettavaksi huomioon perinnönjaossa jälkeesi.
Samoin voit testamentissasi todeta, että kaikki lapsesi ovat elinaikanasi saaneet tasapuolisesti taloudellista tukea, joten kenenkään ei ole katsottava saaneen perinnönjaossa huomioon otettavaa ennakkoperintöä.
6. Keskustele talousasioista lastesi kanssa säännöllisesti
Varaamalla lomalla tunti aikaa, kun perhe on koolla, voit saada hyvän hetken saattaa kaikki ajan tasalle perheen talouden asioissa. Voit kertoa eläkeajan suunnitelmistasi tai mahdollisista muutoksista testamentissa, jos pystyt moiseen avoimuuteen.
Lapset voivat kertoa heidän taloudellisista huolistaan tai edistymisestään. Älä utele – pätee kaikkiin osapuoliin. Mitä enemmän itse kerrot, sitä enemmän lapsesi puhuvat. Pyri rakentamaan ”perheneuvosto”, jolloin kaikki pääsevät kartalle, siitä missä mennään.
Minkä ihmeen takia rahasta pitäisi puhua aikuistenkin lasten kanssa?
Yllä oleva kuulostaa kovin juhlavalta. Helposti ajattelee, että asiat ovat itsestään selviä ja hoituvat muutenkin. Mutta aihe ei nouse koskaan pääteemaksi, jos aikaa ei ota. Yhtäältä vanhempien ja toisaalta lasten rooli on neuvonantajana tärkeä, opit ja tavat toimia periytyvät ja uusiutuvat.
Muistan, kun jokunen vuosi sitten mökillä kokoonnuimme läheisten kanssa vastentahtoisesti kesäaamuna tiliotteiden kanssa. Alku oli tahmea, mutta keskustelun jälkeen koin aidosti paljon hoettua mielenrauhaa. Suosittelen!
Susanna Miekk-oja ja Seija Järvinen
Kommentoi