Mikä ihmeen etf – olisiko siitä sijoituskohteeksi?

”Missä niitä kultaharkkoja säilytetään, ovatko ne täällä konttorissa?” kysyi asiakas, kun sijoitusneuvoja oli toteuttanut asiakkaan toiveen sijoittaa kultaan etf:n avulla.

Hän, kuten yksityishenkilöt ja institutionaaliset sijoittajat globaalisti, on passiivisen sijoittamisen – eli indeksirahastojen ja niitä seuraavien etf:ien – sijoitusvirtojen huikean volyymikasvun takana. 

ETF JA INDEKSIRAHASTO

Sijoittamisen sanotaan olevan joko passiivista tai aktiivista. Passiivisessa sijoittamisessa sijoitukset ohjataan joko indeksirahastoihin tai etf:iin, jotka pääsääntöisesti on linkitetty indeksirahastoihin, jotka ovat pörssissä jatkuvan kaupankäynnin kohteena.

Etf:iä ja indeksirahastoja on tuhansia. Ne keskittyvät eri osakemarkkinoihin, luottoriskiltään eri lainanottajiin, eri hyödykemarkkinoihin (kullasta maissiin), vastuullisuuteen ja niin edelleen. 

Etf tulee sanoista Exchange Traded Fund, eli pörssinoteerattu rahasto. Etf on yksinkertaisesti siis rahasto, jonka voi ostaa ja myydä pörssissä samalla tavalla kuin osakkeen. Etf-sijoittajan riski ei ole sen korkeampi kuin perinteiseen rahastoon sijoittavankaan.   

Etf-rahastoihin liittyvät kustannukset jakautuvat kulusuhteeseen (Total Expence ratio, TER), joka kertoo etf-omistuksen vuoden kokonaiskulut ja kokonaiskuluun (Total Cost of Ownership, TCO), joka sisältää kaikki sijoitusinstrumentin ostamiseen, pitämiseen ja myymiseen liittyvät kustannukset.

Etf-rahastoilla on yleensä̈ korkeampi kulusuhde kuin indeksirahastoilla. Halvimmillaan Etf:ien juokseva kulu on alle 0,1 % vuodessa.

Alussa mainittu asiakkaan kultakysymys osui yhteen etf:n valintaan liittyvään tärkeään kysymykseen: valitako fyysinen etf (lyhenne F), jossa itse sijoituksen kohteena oleva omaisuus on todella fyysisesti olemassa vai synteettinen etf (lyhenne S), jolloin etf luodaan johdannaisten kautta? Jälkimmäiseen liittyy enemmän riskiä, joten suositus on useimmiten fyysinen etf, jolloin esimerkiksi kultaharkot ovat todella säilössä ja etf:iä liikkeelle laskevan tahon hallussa. 

Indeksirahasto sijoittaa varansa indekseihin, jotka kuvaavat itse kutakin kohdemarkkinaa. Tyypillisesti indeksirahasto on maa-/aluekohtainen, jolloin siihen kuuluvat esimerkiksi sen alueen suurimmat yhtiöt markkina-arvoltaan kokoluokassaan tai suurimmat velalliset. Korkoindeksirahastoihin liitetäänkin usein se negatiivinen huomio, että niihin sijoittaja saa kaikkein velkaisimmat maat/yhtiöt salkkuunsa.

Erityispiirteitä:

• Kun indeksiin kuuluvien yhtiöiden/velallisten painoarvo muuttuu, niin indeksiä muokataan sen mukaisesti esimerkiksi kuuden kuukauden välein.
• Indeksirahastoihin pääsee pienelläkin rahalla, kuten perinteisiin rahastoihin.

Suurin osa indekseistä perustuu niiden painoarvoon kyseisellä markkinalla, jolloin niihin valitaan suurimmat yhtiöt. Tällöin on vaarana, että sijoitetaan yliarvostettuihin yhtiöihin. Toinen metodologia indeksin rakentamiseen on valita painot yrityksen tuloksen, osinkojen, kassavirran, voiton tai kirja-arvon perusteella.

Esimerkkejä indeksirahastoista: 

• OMX25 - 25 suurinta suomalaista listattua yhtiötä
• iShares MSCI quality dividens -BlackRockin hallinoima rahasto, joka seuraa MSCI:n globaalien korkeata osinkoa maksavien laatuyhtiöiden indeksiä
• iShares Global GreenBond Fund etf (seuraa indeksiä, joka koostuu laatuluokan vihreistä joukkolainoista; varat kanavoidaan ympäristöprojekteihin)

Indeksirahastoja ja etf:iä rakentavat ja hoitavat pääosin suuret tekijät. Suurimpia ovat kolme suurta amerikkalaista: maailman suurin varainhoitaja BlackRock, jonka etf brändi on nimeltään Ishares, VanGuard, jonka markkinaosuus USA:n rahastomarkkinoista on jo yli neljännes ja StateStreet.

Indeksinrakentajista suurin on amerikkalainen MSCI joka hallinnoi muun muassa MSCI BRIC¹⁾, MSCI World -indeksejä. Pohjoismaissa on muun muassa ruotsalaisia indeksitaloja kuten Lynx ja suomalainen Seligson. 

”Älä etsi neulaa heinäkasasta – osta heinäsuova”, VanGuardin perustajan edesmenneen Jack Boglen myyntislogan.

Kolikon toinen puoli

USA:ssa on jo noussut vakava huoli siitä, että passiivisten varainhoitajien markkinaosuus on liian suuri. Maailman koko osake- ja joukkolainamarkkinan koko on yhteenlaskettuna n. USD 190 triljoonaa. Passiivisten tuotteiden osuus on siitä n. USD 19 triljoonaa (FT 20/1)). Ja kasvu on huikeaa, yllä lueteltujen kolmen suurimman asiakasvarat ovat 20-kertaistuneet USD 7 triljoonaan 20 vuodessa. 

Syy huoleen on omistamisen vallan keskittyminen: kolme suurta kontrolloivat jo yli 25 prosenttia Amerikan S&P500 indeksiin kuuluvista yrityksistä. Seuraavan parinkymmenen vuoden päästä kolmen suurten ennakoidaan kontrolloivan amerikkalaisten yhtiöiden äänistä jopa 40 % (Lähde S&P Global Data). Kontrollin kasvu ulottuu myöskin niihin suomalaisiin yhtiöihin, jotka eri indekseihin pääsevät.

On selvää, että kun esimerkiksi VanGuardilla on USD 6 triljoonaa asiakasvaroja, jotka sijoitetaan passiivisten tuotteiden kautta tuhansiin yhtiöihin ja vain 34 henkeä (FT 12/1/2020) huolehtimassa hyvästä hallintotavasta, niin omistaja jää kasvottomaksi. 

USA:sta katsottuna reuna-alueille, kuten jopa Eurooppaan, ei riitä voimavaroja tuntea paikallista toimintaympäristöä menestyksellisen strategian laatimiseen yrityksille, mikä on omistajan tärkein tehtävä. 

HUOMIOI NÄMÄ ASIAT

Kun teet päätökset itse: 

• Hahmota mikä on iso kuva, mitkä ovat trendit ja arvot, joihin uskot. Jaa sijoitukset eri omaisuuslajeihin ja niiden sisällä.
• Tutki, millä maantieteellisillä alueilla trendejä parhaiten hyödyntävät yhtiöt on noteerattu.
• Päätä, mikä on/ mitkä ovat ala(t), jotka tunnet hyvin, ja arvioi, mitkä yhtiöt siinä menestyvät.
• Jatka suoraa sijoittamista yhtiöihin, joiden uskot löytävän uusia tuotteita ja ratkaisuja planeettaamme vaarantaviin kysymyksiin.

Siirrä painotuksia etf-rahastoihin esimerkiksi suuriin vahvoihin yhtiöihin globaali hajautus muistaen (esimerkkejä yllä). Hyödynnä etf:iä mennessäsi uusille markkinoille, mutta varmista ensiksi markkinoiden likviditeetti. Älä unohda aktiivirahastoja, joilla on idea ja näyttöä.

Kun olet avaimet käteen -sijoittaja: 

Anna arvoa niille varainhoitajille, jotka eivät sijoita varojasi vain omiin rahastoihinsa, vaan hyödyntävät etf-rahastoja niillä alueilla, joilla heidän oma osaamisensa ei luo lisäarvoa. Täten he tuovat sinullekin kustannussäästöä.

Mikä minulle sopii?

FIKSUA! Ennen kuin sijoitat rahastoon tai etf:iin, niin tutustu rauhassa niiden esitteisiin. Näin saat tietoa niiden tavoitteista ja sijoitusstrategiasta, riskeistä, menestyksestä, salkunhoidosta ja kustannuksista.

Etf-rahastot eivät poista sijoitus- ja taloudellisen neuvonnan tarvetta, ne ovat väline sijoittaa. Ne sopivat parhaimmillaan osaksi sijoituskokonaisuutta.

Seija Järvinen ja Susanna Miekk-oja

P.S. 3 x rahasto

1. Rahasto voidaan mieltää koriksi salkunhoitajan valitsemia sijoituskohteita. Eurooppalaiset rahastot voidaan jakaa UCITS-direktiivin mukaisiin tavanomaisiin sijoitusrahastoihin sekä AIFM-direktiivin mukaisiin vaihtoehtorahastoihin. Näistä ensin mainittujen tulee noudattaa tiukkoja riskien hajautukseen ja sijoituskohteiden likviditeettiin liittyviä rajoitteita. Vaihtoehtorahastoilla ei ole vastaavia tiukkoja sijoitustoimintaan liittyviä rajoitteita ja tyypillisimpiä esimerkkejä näistä ovat kiinteistörahastot sekä riskisemmät absoluuttisen tuottotavoitteen hedge-rahastot.

2. Rahastoa hallinnoi rahastoyhtiö, joka käyttää rahaston oikeuksia saamiensa valtuuksien puitteissa ja vastaa mm. siitä, että rahaston varojen sijoitustoimintaa hoidetaan rahaston sääntöjen mukaisesti.

Rahasto jakautuu yhtä suuriin rahasto-osuuksiin, jotka antavat osuudenomistajalle yhtäläiset oikeudet rahaston varoihin. Suurempi euromääräinen sijoitus antaa osuudenomistajalle suuremman määrän rahasto-osuuksia.

(Rahastoyhtiö ei omista sijoitusrahaston varoja, vaan ne ovat sijoitusrahastoon sijoittaneiden omaisuutta omistamiensa rahasto-osuuksien suhteessa. Rahastoon sijoittaneiden etuja ja oikeuksia valvoo mm. paikallinen Finanssivalvonta, rahaston säilytysyhteisö, tilintarkastusyhteisö ja rahaston tai rahastoyhtiön hallitus. )

3. Rahastoyhtiö saa korvauksena toiminnastaan hallintopalkkiota, jonka suuruus vaihtelee tyypillisesti omaisuuslajin mukaan.

Hallinnointipalkkiosta katetaan mm. rahaston ja sen sijoitusten hallinnointiin liittyvät päivittäiset toiminnot. Yksi esimerkki tästä on osakerahastojen saamien osinkojen lähdeverojen takaisinhaut.

Tunnetusti moni suoraa sijoittamista tekevä harmittelee varsinkin ulkomaisten yhtiöiden osinkojen ja verojen keräämisen hankaluutta. Aktiivisesti hoidetuissa rahastoissa hallinnointipalkkiota nostaa lisäksi yrityskohtainen tutkimus, yrityskäyntien syväanalyysit ja yrityksiin vaikuttaminen.