Mikään ei ole varmaa kuin epävarma. Näin varsinkin, kun kyse on presidentti Donald Trumpista. Kaikki ovat hukassa sen suhteen, mitä Valkoisessa talossa tai Mar-a-Lagossa tällä hetkellä ajatellaan.
Trump on tunnetusti sanonut, että "tuontitulli" on maailman kaunein sana. Ja se näkyy hänen toiminnassaan tällä hetkellä.
Trump aloitti kautensa asettamalla tulleja Kanadalle, Kiinalle ja Meksikolle. Emme totisesti tuolloin arvanneet, että kyse oli oikeastaan kevyestä lämmittelystä.
Hän nimesi 2.4.2025 vapautuksen päiväksi (Liberation Day), jolloin valkoisen talon ruusutarhasta kerrottiin uutisia: Lähes kaikille maailman maille asetetaan minimissään 10 prosentin tuontitulli ja suurelle osalle huomattavasti korkeampi tulliaste. The Economist -lehti nimesi päivän huomattavasti osuvammin tuhoamisen päiväksi (Ruination Day).
Trumpin tuhoamispäivänä asettaman tullimuurin korkeus perustui yksinkertaiseen laskukaavaan, joka kaiken järjen mukaan oli järjetön. Mitä korkeampi kahdenvälinen kauppataseen alijäämä jollakin maalla oli, sitä korkeamman tullin Yhdysvallat asetti.
Kansainvälinen kauppa on avain elintason kasvuun
Esimerkiksi Vietnam, jossa vaateteollisuus on suuri vientiala, vie paljon paitoja, kenkiä ja sen sellaista Yhdysvaltoihin. Toisaalta Vietnam on vielä taloudellisesti melko kehittymätön valtio, eikä siellä ole juurikaan kysyntää Yhdysvaltalaisille hyödykkeille.
Palkinnoksi Vietnamin taloudellisesta kehitysasteesta Trump lätkäisi maalle 46 prosentin tullin. Politiikka Vietnamia kohtaan oli äärimmäisen julmaa. On ylipäätänsä vaikea keksiä huonompaa periaatetta asettaa tullitasoja.
Maita rikastavan kansainvälisen kaupan ytimessä on suhteellinen etu. Toisin sanoen maiden kannattaa keskittyä tuottamaan niitä hyödykkeitä, joissa ne ovat suhteellisesti vertaillen tehokkaimpia.
Vietnamin kannattaa tuottaa vaatteita, koska populaatio on jokseenkin vähän koulutettua ja työkustannus on matala. Sen sijaan Yhdysvalloissa palkkataso on korkea ja siksi Yhdysvaltojen kannattaa tuottaa toisenlaisia hyödykkeitä. Kaikki voittavat, kun Yhdysvallat ostaa vaatteensa Vietnamista ja puolestaan myy esimerkiksi digitaalisia palveluita ulkomaille.
Näin muuten kannattaa toimia, vaikka Yhdysvallat olisikin tehokkaampi tuottamaan vaatteita kuin Vietnam. Toisin sanoin vaikka Yhdysvalloilla olisi absoluuttinen etu kaikkien mahdollisten hyödykkeiden tuotannossa, sen kannattaisi silti käydä kauppaa. Tämä oli David Ricardon uskomattoman hieno oivallus yli 200 vuotta sitten.
Ajan kuluessa Vietnam harjaantuu vaatteiden tuottamisessa. Siellä opitaan ja tuottavuus kasvaa. Ajan myötä maan yritykset keksivät uusia tuotteita, joiden tuottamisessa ja kehittämisessä se on hyvä. Koulutuspolitiikka on avainasemassa maan kehityksessä.
Maa pystyy asteittain siirtymään korkeamman ja korkeamman arvonlisän tuotteiden valmistamiseen ja lopulta matalamman arvonlisän tuotteiden valmistus jää vähemmälle. Elintaso nousee ja matalamman arvonlisän tuotanto siirtyy toisaalle.
Näin on käynyt esimerkiksi Kiinassa, jossa tietyt teollisuuden haarat ovat jo vaihtaneet maisemaa – esimerkiksi juuri Vietnamiin.
Jokainen kansainvälisen kaupan kärryihin hypännyt maa siirtyy uudelle kasvu-uralle ja kohentaa näin elintasoaan. Toisin kuin Trump väittää, kansainvälinen työnjako ja kauppa on ollut myös Yhdysvaltain vaurastumisen takana.
Kahden maan välinen kauppataseen alijäämä ei välttämättä heijasta kaupan esteitä, vaan todennäköisemmin suhteellista etua.
Yllätys yllätyksen perään
Vastikään, keskiviikkona 9.4. Trump ilmoitti lykkäävänsä tuhoamispäivänä asetettuja tulleja 90 päivällä kaikkien muiden maiden paitsi Kiinan osalta. Trumpin mukaan Kiina ei osoittanut kunnioitusta Yhdysvaltoja kohtaan, minkä takia Kiinalle lätkäistiin lisätulli.
Päätös tuumaustauosta oli (lähes) kaikkien kannalta hyvä.
Amerikka ampui siis itseään jalkaan ja yrittää nyt hoitaa haavoittunutta jalkaa. Trumpilla on kuitenkin edelleen ase hallussaan, ja hän on valmis ampumaan itseään uudelleen jalkaan, jos siltä tuntuu. 90 päivän päästä on siis uusi tarkistuspiste. Trumpin tuntien äsken saatu tuumaustauko on tuskin tasaista kruisailua. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on takuulla luvassa.
Vaikeuksia edelleen luvassa – varsinkin Euroopalle
Trumplandiassa asiantuntijat ovat passitettu taka-alalle. Politiikkaa vaikuttaa ajavan MAGA-ideologia ja kotikutoiset teoriat talouden toiminnasta. Politiikka on poukkoilevaa ja sattumanvaraista. Ikään kuin päätöksiä tehtäisiin kännissä ja läpällä.
Trumpin hallintoa leimaa myös kummallinen katkeruus ja ylenkatse Eurooppaa kohtaan. Ongelmia ja vaikeuksia on tiedossa, jos ja kun EU ja Yhdysvallat alkavat vakavasti neuvottelemaan kauppapolitiikasta.
Trumpin nihkeys Eurooppaa kohtaan on näkynyt myös Trumpin suhtautumisessa Ukrainaan. Trumpin toiminta on ollut epäilyttävää ja noloa.
Euroopan paras toivo on toimia yhtenäisenä ja astella varovaisesti Trumpin asettamalla miinakentällä kohti Yhdysvaltain alle kahden vuoden päästä järjestettäviä välivaaleja. Tällä menolla on todennäköistä, vaikkakaan ei vääjäämätöntä, että demokraatit voittavat välivaalit ja kongressin valtatasapaino kääntyy.
Trumpin maailmassa ei ikinä tiedä, sataako huomenna kissoja, koiria, tai vaahtosammuttimia. Toimiminen tässä ympäristössä on vaikeaa niin poliitikoille, yrityksille kuin kuluttajillekin. Mutta vaihtoehtoja ei ole.
Vanha (väitetysti) kiinalainen kirous on totisesti toteutunut: elämme mielenkiintoisia aikoja.
Mauri Kotamäki
Kommentoi