Säästäminen on tärkeä asia. Niin on kulutuskin – ilman kulutusta elämä olisi nimittäin kovin vaikeaa, ja ennen kaikkea tylsää.
Hesari kirjoitti vastikään kiinnostavan jutun, jossa nimetön taloustieteen professori antaa vinkin: “Opiskelijoiden ei kannata sijoittaa”.
Kommentti on jonkin verran herättänyt keskustelua, joten heitänpä omankin lusikkani soppaan.
Ensinnäkin kirjoitettu vinkki on todennäköisesti kärjistetty tarinan vahvistamiseksi. Professori ei takuulla tarkoittanut sanoa, että kenenkään opiskelijan ei missään tilanteessa kannata säästää ja sijoittaa rahojaan. Pikemminkin tulkitsen neuvon ohjenuorana: sijoittaminen ei ole kaikki kaikessa.
Ihminen voi käyttää rahansa säästämiseen tai kulutukseen. Säästämisen (ml. sijoittamisen) järkevyys riippuu ihmisen mieltymyksistä sekä (odotetusta) tulotasosta yli elinkaaren. Tästä seuraa elinkaarihypoteesi a la Modigliani ja Brumberg, jonka mukaan populaatiotasolla ihmiset velkaantuvat nuorena, ja maksavat velkojaan vuosien karttuessa. Tulotason noustessa rahaa jää säästöönkin, joita taas puretaan eläkkeellä.
Mieltymyksillä tarkoitetaan ihmisen suhtautumisesta kulutukseen sekä vapaa-aikaan.
Joku tykkää laittaa rahaa palamaan, toinen elää askeettisesti. Yksi tekee työtä vain saadakseen rahaa vapaa-ajan toimintaan, toiselle työ on elämän valo. Yksi syö nuudeleita, käyttää kahvinpurut useampaan kertaan ja maistelee korkeintaan kyykkyviinejä vain siksi, että saisi tiristettyä opiskelijabudjetistaan jonkin verran säästöön. Toinen taas pitää leveämmästä elämästä eikä säästöjä juuri kerry.
Kaikki karikatyyrit ovat yhtä hyviä niin kauan, kun ihmiset ymmärtävät, mitä tekevät.
Ihmiset ovat erilaisia, eikä nuorena aloitettu säästäminen sovellu siksi kaikille.
Muistetaan, että säästäminen on vain tulevaisuuteen siirrettyä kulutusta. On yksilöllistä, kuinka paljon ihminen arvostaa kulutusta tänään verrattuna tulevaisuuteen. Siksi jokaisen opiskelijan kannattaa tykönään tarkasti miettiä, kuinka paljon pienestä budjetista siirtää rahaa säästöön (vähän eri asia ovat perinnöt ja lahjat, siis astetta yllättävämmät tuloruiskeet).
Olisi elämän haaskausta jättää väliin kuukauden reppureissaus vain siksi, että se vähentäisi sijoitustilin saldoa.
Tämä nähdäkseni oli anonyymin professorin viesti. Älä vähennä elämistä vain siksi, että sijoitustilin pääoma on maksimoitava. Se olisi huonoa sijoittamista.
Mauri Kotamäki
Kommentoi