Media on viime päivinä keskustellut melkein pelkästään Donald “Lazy Don” Trumpin ja ICC:n etsintäkuuluttaman sotarikollisen eli Putinin tapaamisesta Alaskassa. On ihan oikein, että asiasta on uutisoitu laajasti ja yksityiskohtaisesti, koska tapaaminen oli niin kovin tärkeä Ukrainan kannalta.
Niinhän siinä sitten kävi, että tapaaminen oli monin tavoin lähinnä noloa katseltavaa eikä asiallisesti ajatellen kokouksesta käteen jäänyt paljoakaan. Putinia kohdeltiin kuin kuningasta Alaskan Anchoragessa ja Trump vaikutti lähinnä ihastuneen “hyvän ystävänsä” viboihin. Haaveet tulitauosta jäivät korkeintaan Trumpin avustajan ruutuvihon alaviitteeseen.
Taas kerran viime aikoina melko väsyneeltä vaikuttava Trump vaikutti muuttaneen mielipidettään lennosta. Yhtäkkiä lyhyen aikaa jatkunut Yhdysvaltain kova linja Venäjää kohtaan muuttui joksikin muuksi. Kohta saamme kuulla, kuinka Zelenskyin ja muiden Euroopan johtajien tapaaminen Trumpin kanssa sujuu ja onko sillä mitään vaikutusta Yhdysvaltain linjaan lähitulevaisuudessa.
Toivottavasti Trump saataisiin taivuteltua asettamaan sanktioita Venäjälle. Toiveikkuus Trumpin Ukraina-politiikkaan on karissut tänä vuonna. TACO (Trump Always Chickens Out) on valitettavasti ollut ihan todellinen ilmiö.
Kauppapolitiikka ja Ukrainan sota ovat kytköksissä
Globaalin politiikan pelikentällä tapahtuu tällä hetkellä paljon. Trump on edelleen rakastunut tuontitulleihin, ja jokseenkin hän sattumanvaraisesti heiluttelee tullikorttiansa kohdistaen kapean huomionsa milloin minnekin. Viimeksi tullimuuri kasvoi Intialle, mitä tosin voi pitää hyvänäkin asiana, koska kyseinen tulli on kytköksissä Intian Venäjä-kauppaan.
Pysähtynyt kellokin on oikeassa kahdesti päivässä.
Monet ovat harmitelleet EU:n selkärangatonta vastausta Yhdysvaltain asettamiin tulleihin. Taannoinen kauppadiili, tai oikeastaan poliittinen puitesopimus, oli Euroopan näkökulmasta aika surkea. EU:n ei pitäisi alentua tekemään moista sopimusta. On esimerkiksi vaikea nähdä, että EU solmisi Kiinan kanssa vastaavan sopimuksen. Miksi siis Yhdysvaltain kanssa?
Yksi vastaus on Ukrainan sota.
Trump on herkkähipiäinen ja arvaamaton. Hänellä ei vaikuta olevan moraalista tai ideologista kompassia, mikä vaikeuttaa yhteistyötä. Euroopalla on paljon pelissä Ukrainan suhteen, jota arvoyhteisö pääosin tukee sekä taloudellisesti että sotilaallisesti.
Eurooppa on kuitenkin ajanut itsensä pisteeseen, jossa sen sotilaallinen kyvykkyys ei vastaa sen taloudellista valtaa eivätkä EU:n jäsenmaat täten uskalla tukea Ukrainaa niin paljon kuin olisi tarpeen. Yhdysvaltoja tarvittaisiin - onhan sillä kunniakas historia länsimaisten demokratioiden johtajana.
Tässä tilanteessa EU on halunnut olla äärimmäisen varovainen ja suoraan sanottuna pehmoinen Yhdysvaltoja kohtaan. Mikäli EU laittaisi kovan kovaa vastaan kauppasodassa Yhdysvaltojen kanssa, saattaisi se johtaa impulsiivisen Trumpin vetäytymiseen myös Ukrainatuesta. Tähän EU:lla ei ole varaa. Näin ollen EU joutuu nielemään katkeraa kalkkia Yhdysvaltain kauppasuhteissa pitääkseen Trumpin edes kaukaisesti tyytyväisenä ja kiinnostuneena Ukrainan tilanteesta.
Trump ei vaikuta olevan kiinnostunut Ukrainasta
Oikeasti Trump vaikuttaa olevan hyvin vähän kiinnostunut Ukrainan tilanteesta. Paradoksaalista kyllä hän vaikuttaa olevan enemmän kiinnostunut kauppasuhteiden palauttamisesta Venäjän kanssa. On perin noloa, että aihe nousi edes esiin Alaskan kokouksen yhteydessä. Venäjän armeija pommittaa päivästä toiseen ukrainalaisia.
Äärimmäisen paradoksaaliseksi asian tekee se, että Venäjän talous on maailman mittakaavassa hädin tuskin top 10:ssä. Bruttokansantuotteella mitattuna se on samaa suuruusluokkaa kuin Kanada, Brasilia, Italia, Meksiko, Australia tai Pohjoismaat. Maailmassa luulisi olevan huomattavasti kiinnostavampia alueita yhdysvaltalaisyrityksille kuin Venäjä - ja varsinkin helpompia toimintaympäristöjä.
EU on siis kaiken kaikkiaan ikävässä tilanteessa ja valitettavasti se on pitkälti itse aiheutettua. Korjausliikkeitä olisi voinut tehdä monen monta kertaa, mutta motto on pikemminkin ollut: liian myöhään, liian vähän.
Tässä vaiheessa ei siis auta muu, kun seurata tätä äärimmäistä myötähäpeää aiheuttavaa näytelmää globaalilla lavalla.
Ensimmäisessä linjassa Euroopan ja Yhdysvaltain velttoudesta kärsivät ukrainalaiset siviilit. Loppujen lopuksi me kaikki häviämme, kun Putinin armeijan annetaan mellastaa päivästä toiseen Ukrainassa.
Winston Churchillin kerrotaan sanoneen: “Politics is the art of looking for trouble, finding it everywhere, diagnosing it incorrectly, and applying the wrong remedies.”
Valitettavasti tokaisu taitaa päteä tähänkin tilanteeseen.
Mauri Kotamäki
Kommentoi