Candida pro causa ense candido eli puhtain asein puhtaan asian puolesta. Tällaisen tunnuslauseen Mannerheim valitsi vuonna 1922 vaakunansa yhteyteen. Itse olen tulkinnut tämän latinankielisen lauseen siten, ettei hyvääkään asiaa saa ajaa epärehellisin, laittomin tai valheellisin keinoin. Vinkki, jonka muistamisesta olisi varmasti ollut hyötyä Pekka Haavistolle ja vihreille ulkoministeriön virkamieheen liittyvässä jupakassa.
Mannerheim itsessään on varmasti Suomen historian ristiriitaisempia hahmoja, koska osalle hän on punaisia lahdannut verikenraali, Murha-Kustaa ja toisille taas Suomen vapauttanut ja vapaana pitänyt myyttinen sotilasjohtaja, joka johti maata myös siviilivirastaan käsin. Kahteenkin otteeseen.
Jos tänä päivänä haluaa asialleen ristiriitaisen puolestapuhujan, kannattaa kääntyä suomalaisen professorikunnan suuntaan. Heitä kun on maassa virallisesti ja kokoaikaisesti kaksituhatta, ja lisäksi muutama sata osa-aikaista päälle. Näinkin laajasta joukosta löytää kiiluvasilmäisin kapitalisti tai punaisin kommunisti tuntojensa myötäilijän, jonka professoritason arvovallan päälle asiansa ajamisen voi rakentaa.
Vaikka tiede on jatkuvassa, itseään korjaavassa muutoksessa, numerot ovat varsin yksiselitteisiä eikä niitä pysty muuksi muuttamaan. Ainakaan rehellisin keinoin. Puhtaat aseet muuttuvat likaisiksi, jos tilastolliset ja matemaattiset faktat sivuutetaan ja tulkinnassa ajaudutaan ’tilastojen takana’ tapahtuvaan tulkintaan. Perussuomalaisten ex-puoluesihteeri kiteytti tämän lähestymistavan loistavasti lauseeseen:
”Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan”
Kokemustieteen puolelle ajautuivat professorit Minna Halme ja Lassi Linnanen ajaessaan pääomaverotuksen nostoa. He perustelivat Hesarin vieraskynässä asiaansa muun muassa väittämällä, että ”suomalaisten rikkain kymmenesosa on kaksinkertaistanut reaalisen tulotasonsa vuoteen 1995 verrattuna, kun taas kaikkien muiden tuloluokkien reaalinen tulotaso on pysynyt jokseenkin samana”.
Väite on yksiselitteisesti täysin väärä ja yhtä fiktiivinen kuin Riikka Slunga-Poutsalon edellä mainittu tarina kosovolaisesta pojasta ja Kelasta. Valtiovarainministeriön palveleva ekonomisti Olli Kärkkäinen korjasi väitteen heti tuoreeltaan Twitterissä. Jos keskimäärin kaikkien suomalaisten tulokymmenysten reaalitulot ovat kasvaneet vuodesta 1995 noin 50 prosenttia, vaatii melko luovaa tulkintaa, että väittää niiden pysyneen samana. Tai sitten kannattaa vain ilmoittautua yliopiston sijaan töihin persujen puoluetoimistolle.
Hieman Halmeen ja Linnasen kirjoituksen jälkeen köyhyystutkijana profiloitunut professori Juho Saari väitti Radio Rockilla, että GINI-kertoimella mitattuna Paavo Lipponen jätti jälkeensä enemmän taloudellista eriarvoisuutta kuin legendaarinen rautarouva Margaret Thatcher, joka lanasi matalaksi muun muassa ammattiyhdistysliikkeen saarivaltiossa.
Lipposen valtakaudella GINI-kerroin kasvoi 22,2 -> 27,2 ja Thatcherin taas vastaavasti 25,3 -> 33,9. Lukujen valossa tuloerot UK:ssa kasvoivat sekä suhteellisesti että absoluuttisesti enemmän. Kysyin tulkintani oikeellisuuden perään Saarelta Twitterissä. Juhon sosiaalisessa mediassa lupaamaa tarkistuslaskelmaa olen odottanut kolme viikkoa. Pitäisiköhän nyt jo uskoa, ettei sitä koskaan tule? Menisikö herkullinen lipposväite tarkastuslaskemalla pilalle?
Kaikesta edellä mainitusta olen ymmärtänyt, etteivät nämä professorit pysty kuvaamaan pääomaverotuksen oikeaa tasoa numeraalisesti vaan verbaalisesti. Se lyhenee näppärästi yhteen sanaa:
Enemmän.
Ihan vaan selkeyden vuoksi....
Kommentoi