Eduskuntavaaleihin on vajaa vuosi ja kyniä teroitellaan vaaliohjelmien luonnostelua varten. Juuri nyt on otollinen aika kylvää ideoiden siemeniä, jotka parhaimmillaan päätyvät versomaan seuraavaan hallitusohjelmaan.
Tavallisesti äänekkäimmät lobbarit löytyvät järjestöistä, mutta tänä vuonna pelin avasi Verohallinto. Pääjohtaja Markku Heikura julisti Talouselämässä, että Verohallinto tavoittelee seuraavaan hallitusohjelmaan kirjausta digiasioinnin pakollisuudesta niille, jotka siihen taidoiltaan kykenevät. Nykyinen paperiposti kun maksaa miljoonia ja hidastaa sekä mutkistaa verotusta.
Tavoite veroeurojen säästämisestä ja verotusprosessien nopeuttamisesta saa varauksettoman kannatukseni. Rivien väliin ripoteltuja moitteita meille hallinnon asiakkaille en sen sijaan ymmärtänyt. Verohallinnon käsitys tuntuu olevan, että digiasioinnin ainoana esteenä olisivat vastahankaiset kansalaiset, jotka uppiniskaisesti pitävät kiinni turhasta paperipostista.
Ennen kuin kiirehditään sovittelemaan veronmaksajille uutta digipakkopaitaa, on valtionhallinnossa syytä vilkaista peiliin. Ovatko Verohallinto ja erityisesti Digi- ja väestötietovirasto aidosti tehneet oman osansa digipolun tasoittamiseksi?
Digiasiointiin siirtymisen ja paperista luopumisen tulee olla vaivatonta, jotta se houkuttelee. Jos käyttöönotto on työlästä tai käyttöliittymä huono, nopeatempoinen hallinnon asiakas ehtii siirtyä seuraavan palvelun pariin.
Paperipostista luopuminen edellyttää Suomi.fi-viestien käyttöönottoa. Palvelu on DVV:n ylläpitämä eikä rehellisyyden nimissä aivan digipalveluiden terävintä kärkeä. Uskallan väittää, että digiasiointiin olisi verotuksessa siirtynyt useampi, jos valinta olisi mahdollista tehdä Omaverossa. Nyt se ei onnistu.
Verkkokaupat osaavat tehdä ostohistoriaani perustuvia suosituksia verkko-ostoskierrokseni päätteeksi. Miksei Omavero ehdota digiasiointiin siirtymistä siellä shoppailtaessa?
Digisiirtymän esteenä voi olla myös se, että Suomi.fi-viestin käyttöönotto tarkoittaa kaiken viranomaispostin sähköistymistä ‒ rajaus pelkkään verotukseen ei käy.
Esimerkiksi ilmoitus äänioikeudesta sekä muiden viranomaisten päätökset saapuvat Suomi.fi-viestit valinneelle vain sähköisesti. Viesteistä tulee omaan sähköpostiin pelkkä heräte. Palvelussa hoidettavat asiat helposti unohtuvat, sillä harvalla on Suomi.fi-palvelussa jatkuvaa asiointitarvetta, eikä posteja saa omaan sähköpostiin. Periaatteellisen vastustamisen sijaan aito este digiasioinnin käyttöönotolle voi olla tässäkin.
Myös Omaveron käyttökokemuksessa on kehitettävää. Tavallinen palkansaaja tai eläkeläinen käy Omaverossa kerran tai kaksi vuodessa. Miksei aloitusnäkymä ole personoidumpi ja selkeämpi? Kuten suoratoistopalvelu, myös Omavero saisi mukautua käyttäjän oletettuihin tarpeisiin ja tottumuksiin nykyistä paremmin.
Viranomaisten asiakkaat eivät voi äänestää jaloillaan – siksi hallinnolla on korostunut velvollisuus kehittää digituotteidensa käytettävyyttä ennen kuin vapaaehtoisuuteen puututaan. Vasta kun palvelu on hiottu toimivaksi, voidaan siirtyä keskusteluun pakollisesta digiasioinnista.
Tällöinkin eteneminen on tehtävä harkiten ja heikoimpien asema turvaten. Vaikka paperia olisi tarjolla niille, joilta digi ei taivu, on riski palvelutason laskusta suuri. Digiasioinnin pakollisuus tarkoittaa herkästi digikanavien kehittämistä ja muiden palveluiden näivettämistä.
Kati Malinen
Kommentoi