Kevään talousuutiset ovat olleet vahvasti veroteemojen värittämiä. Viimeisimpänä otsikoissa ovat olleet ongelmat tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvän verovähennyksen, T&K-vähennyksen, soveltamisessa.
Vaikka aihe tuntuu vain pienehköä ryhmää koskevalta, keskustelu vähennyksen ympärillä paljastaa suuremman ongelman verotuksessa: verovelvollisten kohtuuttoman kohtelun tulkinnanvaraisissa tilanteissa.
Huomiota on julkisuudessa herättänyt ensinnäkin se, että T&K-vähennystä on hyödynnetty suhteellisen vähän. Lisäksi vähennyksen saamiseen on uutisoitu liittyvän suurta epävarmuutta.
Syyksi molempiin on esitetty verovelvollisten tietämättömyyttä vähennyksestä ja puutteellisia selvityksiä, toisaalta Verohallinnon tiukkaa linjaa. On kerrottu jopa tilanteista, joissa asiantuntijan kanssa perusteellisen selvityksen jälkeen tehty vähennysvaatimus on johtanut kymmenien tuhansien eurojen veronkorotuksiin.
Ulkopuolisen on vaikea sanoa, mikä on mennyt pieleen. Korjattavaa voi olla sekä verovelvollisten vaatimuksissa että Verohallinnon ohjeistuksessa ja muussa toiminnassa.
Selvää kuitenkin on, ettei vähennys ole toiminut optimaalisella tavalla. Vähennyksen ehdot ovat niin vaikeaselkoiset, että moni yritys tarvitsee verokonsultin päästäkseen niistä selville – tai jättää pahimmassa tapauksessa vaatimatta vähennystä kokonaan. Tämä ei ole hyvän lainsäädännön merkki.
Ongelma keskustelun taustalla on T&K-vähennystä suurempi. Tulkinnalliset ja monimutkaiset verosäännökset ovat ongelma jo sinällään, kun yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä kuluu aikaa ja rahaa sen selvittelyyn, missä kulkevat tulojen veronalaisuuden tai kulujen vähennysoikeuden rajat ja miten nämä asiat on verotusta varten raportoitava.
Oman suolansa soppaan tuovat kohtuuttoman ankarat seuraamusmaksut.
Tulkinnanvaraisissa tilanteissa riskin kantaa aina verovelvollinen. Jos veroilmoituksella vaadittua vähennystä ei hyväksytä, seuraa lähes automaattisesti veronkorotus – vaikka virhe olisi tehty hyvässä uskossa ja perustelut omalle tulkinnalle olisivat olleet järkeviä. Veronkorotus uhkaa myös, jos tuloa ei ilmoiteta, koska on tulkinnut sen olevan verovapaa.
Ankarat sanktiot pahimmillaan rapauttavat veronmaksumoraalia, kun verojärjestelmä koetaan epäoikeudenmukaiseksi.
Veroilmoitus ei ole hakemus, jolla voi ongelmitta saattaa jonkin epäselvän kysymyksen Verohallinnon tutkittavaksi. Tulkinnallisissa tilanteissa Verohallinnon kantaa on syytä selvittää ennakollisin keskusteluin tai ennakkoratkaisua hakemalla.
Sääntely ei kuitenkaan saisi olla niin monimutkaista, että esimerkiksi tietyn vähennyksen vaatiminen käytännössä poikkeuksetta edellyttää maksullista ennakkoratkaisua.
Mitä sotkusta voisi oppia? Tiukat sanktiosäännökset tekevät verotukien hyödyntämisestä vaikeasti ennakoitavaa ja siksi yrityksille kallista. Hyvään tähtäävien verohelpotusten tarkoitus ei silloin pääse toteutumaan. Verotus ei saisi olla labyrintti, jossa liikkuminen on kallista ja riskialtista.
Verovelvoitteiden hoitamisen pitäisi olla niin yksioikoista, että huolellisesti toimiva veronmaksaja siitä ilman suurempaa vaivaa selviää. Yrityksestä toimia oikein ja hyödyntää lain sallimat mahdollisuudet ei pitäisi rankaista kohtuuttomasti. Kasvua ei edistetä epäselviin tilanteisiin liittyvillä sanktiouhilla, vaan selkeällä ja ennakoitavalla lainsäädännöllä ja sen soveltamisella.
Kati Hannikainen
Kommentoi