Ystäväni, ei juristi, totesi minulle vastikään, että juridisen kielen käyttäminen on vallankäyttöä.
Vaikka puolustusreaktiona keksin useamman vasta-argumentin ja syyn käyttää juridista erikoissanastoa, on kommentissa totuuden siemen. Lakikieli on vaikeaa. Niin vaikeaa, että sitä käyttämään tarvitaan kokonainen ammattikunta – juristit.
Lakikieltä ymmärtävän on helppo käyttää lakikielen sanoja aseenaan. Juristin työ on käytännössä sanoilla taiteilua. Jos ei muuta, vaikeilla sanoilla ainakin voi saada toisen hämmentymään ja epäilemään omaa kantaansa.
Vaikean kielen käyttö tuntuu myös osaltaan kuuluvan juristin identiteettiin. Olen itse erään rekryprosessin henkilöarvioinnissa saanut erityiskiitosta ammattitermien välttämisestä puheessani. Uskokaa tai älkää, otin tuolloin palautteen moitteena ja osoituksena osaamattomuudestani juristina.
Lakiteksti on osittain vanhaa ja jo siksi vaikeaselkoista.
Vaikeuskerrointa lisäävät erilaiset lakitekstille ominaiset, yleiskielelle vieraat termit ja käsitteet. Monimutkaiselta tuntuvien ja kuulostavien ilmaisujen tarkoituksena on ennen kaikkea varmistaa tulkinnan yksiselitteisyys – ei vieraannuttaa tavallista kansalaista juridiikasta.
Tutkimusten mukaan vaikeasti ymmärrettävä teksti kuitenkin synnyttää kielteisiä asenteita itse asiaa kohtaan.
Lakikielen vaikeaselkoisuutta ja kehittämistarpeita on selvitetty Säädöskielen ymmärtäminen -tutkimushankkeessa. Tutkimusryhmä esitti loppuraportissaan suosituksia, joiden avulla säädöskieltä ja sen ymmärtämistä voitaisiin lainvalmistelussa parantaa.
Suositusten mukaan kielen ymmärrettävyyden arviointi tulisi liittää osaksi lainvalmistelua, säädöstekstin kielenkäyttöä tulisi viedä lähemmäs yleiskieltä ja erilaisia kohderyhmiä opastaa paremmin lakitekstin lukemiseen.
Ruotsinkielinen säädösversio pitäisi suositusten mukaan ottaa huomioon lainvalmisteluprosessin alusta lähtien.
Raportin suositukset kannattaisi ehdottomasti toteuttaa. Muutos on kuitenkin hidas, sillä pelkkiä lakeja on Suomessa voimassa tuhansittain – puhumattakaan erilaisten asetusten, viranomaismääräyksien ja EU-sääntelyn määrästä.
Vaikea lakikieli tarvitsee tulkkeja, jotta vallankäytön puntteja saadaan tasattua.
On taito kääntää erikoissanastoa, vaikeita lauserakenteita ja pykäläviittauksia sisältävän lain sanomaa yleiskielelle. Siksi juridisista asioista kirjoittaminen ja viestiminen ymmärrettävästi vaatii erityistä osaamista.
Yksinkertaisen kielen käyttäminen auttaa niin puhujaa kuin kuulijaa sitomaan vaikeaa asiaa osaksi oikeaa elämää – arkipäiväistämään vaikeita juridisia ilmiöitä ja edistämään jokaisen mahdollisuuksia selvittää asioitaan itse.
Tulkkeja tarvitaan niin yksityisellä sektorilla, viranomaisissa kuin järjestöissäkin ymmärrettävien asiakirjojen, ohjeiden ja muun lain sisältöä koskevan informaation laadinnassa.
Onneksi käyttäjäystävällisempi juridiikka on selvässä nosteessa ja asiakaslähtöiseen kehittämiseen tähtäävää oikeusmuotoilua opetetaan jopa korkeakouluissa.
Ymmärrettävään lakikieleen tarvitaan myös kielenhuollon ammattilaisia. Kun riittävän monta kertaa silmät aukeat oman tekstin tai ilmaisutavan monimutkaisuudelle, oppii tyypillisimpiä juristin helmasyntejä välttämään.
Lopputuloksena onnistumme toivottavasti jakamaan juridiikan valtaa myös kansalaisille laajemmin.
Kati Hannikainen
Kommentoi