Venäjä sotii, ruoka- ja energiakriisi on päällä ja taustalla vielä ilmastonmuutos. Vähemmästäkin kuluttajien luottamus järkkyy.
Kovat ajat nostavat esiin myös talouskasvun kriitikot. Degrowth-tutkijoiden ja -ajatuspajojen mukaan ihmiskunnan on pyrittävä irti jatkuvan kasvun tavoittelusta, koska se edistää ilmaston lämpenemistä ja luontokatoa. Ekokatastrofin loppulasku olisi siis paljon suurempi kuin kasvun luoma hyvinvointilisä.
Näin asian muotoilee esimerkiksi Suomen Kestävyyspaneeli: ”Erityisesti bruttokansantuotteella mitatun talouskasvun irtikytkentää ympäristökuormituksen kasvusta ei ole käytännössä mahdollista saavuttaa. Tästä syystä tarvitaan uusia hyvinvoinnin mittareita ja irtaumista jatkuvan bkt-kasvun ihanteesta.”
Kasvukriitikoiden huoli on aiheellinen, mutta ratkaisu on ongelmia täynnä. Talouskasvun ideasta luopuminen – samaan aikaan kun peräänkuulutetaan massiivisia vihreitä investointeja – ei toimi yhtälönä millään matematiikalla.
Investoinnit uusiutuvaan energiaan ovat maailmanlaajuisesti vasta päässeet vauhtiin. Konsulttiyhtiö BCG on laskenut, että pelkästään Suomessa ”nettonollan” päästötason saavuttaminen edellyttää 240 miljardin euron investointeja vuoteen 2050 mennessä.
Summa on lähes neljä kertaa valtion budjetti, eikä sellaista saada kasaan kuin kovalla työllä ja kasvulla. Velkaantumisellakin täytyy olla rajansa, jota kehittyneetkin valtiot edelleen hakevat keskuspankkien tukemana.
Uusiutuva energia on vain yksi esimerkki uusista teknologioista, joita tarvitaan maapalloa uhkaavien kriisien torjumiseen. Koronarokotteen kehittäminen ennätysajassa on toinen tutkimussaavutus, joka kysyi miljardien panostuksia lääketeollisuudelta.
Tuoteinnovaatioiden taustalla on puolestaan iso joukko mahdollistavia teknologioita, kuten supertietokoneet ja tekoäly. Niiden kehittäminen vaatii niin ikään valtavaa inhimillistä ja taloudellista pääomaa, jota syntyy parhaiten kasvun ja vapaan kilpailun oloissa.
Tavalla tai toisella talouskasvu ja kestävyys pitää siis sovittaa yhteen. Kansantalouksien tulisi kasvaa ilman, että niiden päästöt lisääntyvät, ja siten, että päästöt vähitellen vähenevät. Viime vuosikymmenten varrelta yli 30 maalla on näyttöä siitä, että tämä on mahdollista.
Kasvukriitikot huomauttavat toki aiheellisesti, että positiivinen kehitys rajoittuu rikkaisiin maihin. Päästöjen kasvu keskittyy kuitenkin nouseviin, väkirikkaisiin talouksiin kuten Kiinaan, Intiaan ja Indonesiaan. Elintason nousu kehittyvissä maissa estää hiilidioksidin vähentämisen ilmakehässä kokonaisuutena.
Painopisteen ohella ilmastotoimia on syytä kritisoida hitaudesta, vaikka suunta onkin oikea. Yhtä kaikki suurta osaa toimista ei olisi edes olemassa ilman talouskasvua ja uutta teknologiaa. Ajan myötä investointien mittaluokka myös pienenee, kun tehokkuus paranee ja kustannukset alenevat.
Kasvuton tulevaisuuden kuva on lopulta aika lohduton. Ihminen on aina pyrkinyt ja pystynyt parempaan – toivottavasti jatkossakin.
Antti Oksanen
Kommentoi