Suomen talouden nollakasvusta ja näköalattomuudesta on helppo syyttää tiettyjä viiteryhmiä.
Esimerkiksi poliitikot ylisääntelevät tai yritysjohtajat osaavat vain leikata kuluja. Omistajat ne vasta laiskoja ovatkin, kun vaativat yrityksiltä vain osinkoja sen sijaan, että kannustaisivat niitä kasvamaan ja uudistumaan.
Suuremmat syyt talouden hidaskäyntiin ovat kuitenkin toimialojen rakenteissa ja käytänteissä. Siksi niihin on myös hankalampi puuttua.
Vähäinen kilpailu on ilmiönä helppo havaita yksittäiselle kuluttajallekin. Varsinkin jos on vertailukohtia muista maista, joissa markkinatalous kerta kaikkiaan toimii paremmin.
Suomessa on useita aloja, joita hallitsee valtiotaustainen monopoli tai yksityinen duopoli. Monopoli on syntynyt tarkoituksella, mihin on ainakin aikoinaan ollut hyvä huoltovarmuudellinen (Finnair) tai kansanterveydellinen (Alko) peruste. Duopolit ovat puolestaan pitkien osuustoimintaan tai keskittymiseen liittyvien ketjujen lopputulos.
Kasvun näkökulmasta kriittinen tukos sijaitsee nyt finanssisektorin ytimessä, pankkien lainatiskeillä.
Varsinkin työelämän murroksen myötä lisääntyviä mikroyrityksiä riivaa rahoituksen puute, kun yksinyrittäjän vakuudet eivät riitä normaalin pankkilainan nostamiseen. Siitä on paha lähteä kasvamaan ja työllistämään, mikä juurikin voitelisi kansantalouden pyöriä ruohonjuuritasolla.
Pankkien vakiselitys on sääntelyn lisääntyminen. Tämä ei kuitenkaan mene läpi edes Suomen Pankille. Sen johtokunnan varapuheenjohtaja Marja Nykänen kysyi kesän blogissaan suoraan, onko Suomessa liian vähän pankkikilpailua.
Nykänen epäilee, että konttoriverkostoaan riisuneet pankit ovat kadottaneet kosketuksen paikalliseen yrityskenttään. Yhdessä asiakaspalvelun keskittämisen ja automatisoinnin kanssa tämä johtaa lainahakemusten kaavamaiseen käsittelyyn.
Jokainen yritystapaus pitäisi käsitellä kokonaisvaltaisesti, liikeidea ja markkinatilanne edellä. Pankki takertuu herkästi aloittavan yrittäjän tulojen epäsäännöllisyyteen, mutta mitä muuta ne voisivat olla?
Toki Suomeenkin on syntynyt uudestaan tilaa pienemmille pankeille, joille paikallinen ja henkilökohtainen palvelukyky on itseisarvo.
Toiselta puolen yksityisasiakkaiden markkinaa suurpankkeja haastavat kansainväliset digipankit. Etenkin nuorempi kohderyhmä on altis kokeilemaan Revolutin kaltaisia mutkattomia säästämisen ja maksamisen palveluja.
Vaan kuinka oireellista kehitystä on se, että vähittäispankkitoiminnan suurin haastaja on kotimainen kauppajätti? S-pankki on kasvanut paitsi yritysostoilla myös nojaamalla ennen kaikkea emonsa valtavaan päivittäistavarakaupan asiakasmassaan.
Monopolityyppisten toimijoiden laajeneminen toimialalta toiselle ei varsinaisesti korjaa maan rakenteellista kilpailun puutetta. Päinvastoin niiden ote kuluttajien peruspalveluista vahvistuu.
Antti Oksanen
Blogiin lisätty linkki Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n Mikroyritysbarometriin 15.9.2025.
Kommentoi