Avopuolison asemaa tuetaan, mutta avopuolisot eivät ole samassa asemassa kuin aviopuolisot. Erossa avopuolisolle maksetun hyvityksen verokohtelusta on saatu ennakkoratkaisu.
Vuodesta 2011 lähtien on ollut voimassa laki, jolla suojataan avopuolisoa avoliiton päättyessä ja edistetään oikeudenmukaisuutta avoliiton aikana karttuneen omaisuuden jakamisessa. Avoliittolaki tarjoaa riidanratkaisumenettelyn silloin, kun avopuolisot eivät pääse keskenään yhteisymmärrykseen yhteiselämän päättämiseen liittyvistä raha-asioista.
Lain säännöksistä voidaan poiketa osapuolten sopimuksilla, mutta sopimuksilla ei voida poistaa oikeutta vaatia erottelua ja pesänjakajan määräämistä.
Avoliittolailla ei kuitenkaan pyritä rinnastamaan avopuolisoita aviopuolisoihin. Avoerossa ei toimiteta mitään omaisuuden ositusta ja vakaana lähtökohtana on, että kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa avoliiton aikana sekä sen jälkeen.
Avoliittolaki koskee niin samaa kuin eri sukupuolta olevia avopuolisoita, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta. Vaikka avoliitto olisi kestänyt lyhyemmän ajan, laki soveltuu myös sellaisiin avopuolisoihin, joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.
Laki ei koske sellaista avoliittoa, jonka toinen tai kumpikin osapuoli on avioliitossa.
Omaisuuden jako ja hyvitys
Avoliiton päättyessä eroon tai toisen avopuolison kuolemaan tehdään omaisuuden erottelu, jossa siis kumpikin pitää oman omaisuutensa. Tämä ei aiheuta yleensä veroseuraamuksia.
Omaisuuden erottelu voi joissakin tilanteissa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Joskus toinen avopuoliso on voinut työskennellä tai panostaa varallisuuttaan yhteistalouden hyväksi siten, että hän on toimillaan kartuttanut avopuolisonsa nimissä olevaa omaisuutta. Hänen asemansa voi käydä kohtuuttomaksi, kun avoliitto päättyy ja omaisuus erotellaan. Näin voi syntyä oikeus vaatia hyvitystä.
Yhteistalouden hyväksi annettua panosta on
1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi,
2) varojen käyttö yhteiseen talouteen,
3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen tai
4) muu näihin verrattava toiminta.
Varsin tavanomaista on, että avopuolisot ovat yhteistaloudessa eläessään sopineet työnjaosta, jossa toinen keskittyy kotityöhön ja toisen avopuolison ansiotuloja ja hänen niillä hankkimaansa omaisuutta käytetään koko perheen hyväksi. Yhteisenä kotina käytetty asuntokin saattaa olla työssä käyvän avopuolison nimissä.
Milloin hyvitys voi olla verovapaata?
Tuloverolaissa lähtökohtana on, että rahana tai rahanarvoisena etuutena saatu tulo on veronalaista, jollei sitä ole erikseen säädetty verovapaaksi.
Tuloverolaissa on todettu perhe- ja perintöoikeudellisista saannoista, että veronalaista tuloa eivät ole esimerkiksi avio-oikeuden nojalla, perintönä, perintökaaren 8 luvussa tarkoitettuna avustuksena tai hyvityksenä, testamentilla taikka lahjana saatu suoritus.
Avoliittolain säätämisen yhteydessä tuloverolakia ei muutettu, joten avoerossa maksettavaa hyvitystä ei ole pidetty automaattisesti verovapaana. Poikkeuksena on kuitenkin ollut kotityöhön perustuva avoliiton purkautuessa maksettava hyvitys, ja tämä on todettu selvästi myös vuonna 2013 julkaistussa Verohallinnon ohjeessa Avoeron yhteydessä maksettava hyvitys.
Julkaistua oikeuskäytäntöä asiasta saatiin vihdoin viime lokakuussa, kun korkein hallinto-oikeus antoi vuosikirjaratkaisun (KHO:2020:104), jonka mukaan avoerossa maksetusta hyvityksestä osa oli verovapaata.
Kyseessä oli ennakkoratkaisu, jossa kysyttiin, onko avoparin yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia hoitaneelle avopuolisolle avoerossa maksettava 430 000 euron hyvitys veronalaista tuloa. Verohallinto arvioi, että maksettavasta hyvityksestä verovapaata on 109 000 euroa.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö haki muutosta hallinto-oikeudelta ja vaati koko määrää veronalaiseksi. Se hävisi jutun, mutta sai valitusluvan KHO:lta. Korkein hallinto-oikeus päätti, että Verohallinnon antama ennakkoratkaisu hyvityksen osittaisesta verovapaudesta pysyy voimassa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että avoliittolain perusteella saatu hyvitys on voitava rinnastaa tuloverolain verovapaisiin perhe- ja perintöoikeudellisiin saantoihin, vaikka kyseessä eivät ole aviopuolisot.
Korkein hallinto-oikeus arvioi, että ratkaistussa tapauksessa hyvityksen perusteena oleva työ yhteisen talouden hyväksi oli luonteeltaan perheen sisäistä työnjakoa perheen hoitamisen ja kodin ulkopuolella tehtävän ansiotyön välillä.
Kysymys jäi edelleen avoimeksi siltä osin, olisiko hyvitys voinut olla suurempikin. Verovelvollinen ei hakenut muutosta ennakkoratkaisuun, mutta ratkaisu antaa varmuutta sille, että hyvitystä avoerossa voidaan maksaa verovapaasti.
Juha Salmikivi
Kirjoittaja on Veronmaksajin Keskusliiton verojuristi
