Miten käy rahan arvolle, kun keskuspankit syytävät elvytyksen nimissä rahaa ennätysmääriä markkinoille? Epätietoisuus ja matalat korot ovat saaneet monet sijoittajat innostumaan kullasta.
Kultaa on pidetty perinteisenä turvasatamana, joka houkuttelee sijoituksia, kun markkinoilla heiluu. Nyt hermoillaan siitä, mitä tapahtuu, kun keskuspankit ovat löysänneet aggressiivisesti rahahanojaan.
”Monessa maassa on negatiiviset ohjauskorot. Se herättää perustavaa laatua olevan kysymyksen siitä, mikä on rahan hinta ja menettääkö raha uskottavuutensa. Tällaisessa tilanteessa sijoittajat arvostavat kaikkea, mikä on fyysistä, kuten kultaa tai asuntoja. Paperirahassa on vain hallitusten ja keskuspankkien antama takuu, että se pätee vaihdon välineenä”, Danske Capitalin kultarahaston salkunhoitaja Teemu Liikanen sanoo.
Kullan hinta on laskenut jo useita vuosia, mutta tänä vuonna suunta on taas kääntynyt. Muun muassa sveitsiläinen UBS-pankki ennustaa kullan hinnan nousevan ensi vuonna yli seitsemän prosenttia 1 400 dollariin unssilta.
Kullan hintakehitystä ovat tukeneet keskuspankkien toimien lisäksi muun muassa Brexit-äänestys ja pelot maailman suurimman investointipankin Deutsche Bankin kohtalosta.
Kun samaan aikaan korkosijoitukset eivät tuota ja pörssikurssit ovat koholla, kulta näyttää entistäkin houkuttelevammalta sijoituskohteelta. Kullan hinta ei yleensä kulje samaa tahtia pörssikurssien kanssa, tuotepäällikkö Peter Tenström K.A. Rasmussenilta selvittää.
Myös keskuspankit ovat Tenströmin mukaan viime vuosina siirtyneet kullan netto-ostajiksi, vaikka liikkeeseen laskettujen setelien katteena ei olekaan enää kultavarantoja.
”Keskuspankit vähensivät kultavarantojaan monta vuotta, mutta nykyään esimerkiksi Aasian keskuspankit ostavat kultaa”, Tenström kertoo.
Kelpo tuottoja 2000-luvulla
Kulta on tuottanut 2000-luvulla euroissa mitattuna keskimäärin 10,2 prosenttia vuodessa. Meno on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin vakaata. Vaikka neljän vuoden laskutrendi on nyt ohitettu, kullasta tuskin enää saa samanlaisia tuottoja kuin vuosituhannen alussa, jolloin raaka-ainebuumin vuosina kullan hinta lähes kuusinkertaistui.
”Vuosituhannen kultasykli oli poikkeuksellinen. Se liittyi pitkälti globalisaatioon ja kehittyvien markkinoiden loikkaan. On hyvä, että siitä syntynyt krapula on saatu nyt purettua ja ylikysyntätilanne on tasoittunut. Se voi mahdollistaa maltillisen nousun”, Liikanen sanoo.
Kullan hintakehityksessä merkitystä on etenkin Kiinan ja Intian talouskasvulla, sillä ne ovat suurimpia korukullan kuluttajia maailmassa. Lyhyellä aikavälillä kullan hintaa voi laskea esimerkiksi USA:n keskuspankin päätös nostaa joulukuussa korkoja, jolloin perinteiset korkosijoitukset alkaisivat ehkä taas houkutella sijoittajia.
Kultaan voi sijoittaa monin tavoin
Kultaan voi sijoittaa joko ostamalla fyysistä kultaa tai ostamalla osuuksia esimerkiksi rahastosta, jonka varat on sijoitettu kultajohdannaisiin. K.A. Rasmussen on raaka-ainetukku, joka sekä myy että ostaa kultaa Suomessa. Kultaseppien ohessa asiakkaina ovat sijoittajat.
Esimerkiksi lokakuun lopussa kilon kultaharkko maksoi K.A. Rasmussenilla 38 709 euroa. Myynnissä on myös pienempiä harkkoja aina yhteen grammaan asti, mutta niissä grammahinta voi nousta jopa kolmanneksen pörssihintaa korkeammaksi.
”Pienissä harkoissa valmistuksen ja jakelukustannusten osuus on suurempi. Pienimmät harkot menevät lähinnä lahjatarkoituksiin”, Tenström kertoo.
Kultasijoittajalle voi tulla säilytyskustannuksia. Myös kaupankäyntikulut leikkaavat osan sijoituksen tuotosta, sillä kullan osto- ja myyntihintojen välinen ero on yleensä aina vähintään viisi prosenttia.
Toisaalta fyysisellä kullalla on myös etunsa.
”Kullassa ei ole vastapuoliriskiä ollenkaan. Jos ostaa rahastoa, siinä voi olla monta välikättä. Kun Lehman Brothers kaatui, moni vastapuoli ajautui vaikeuksiin. Fyysiseen kultaan sijoittaminen on yksi tapa suojautua, jos sijoittajaa huolettaa, mitä pankkimaailmassa tapahtuu”, Tenström sanoo.
Rahastossa sijoittajalta peritään yleensä merkintä- ja lunastuspalkkiot sekä lisäksi vuotuinen hallinnointipalkkio, joka esimerkiksi Dansken kultarahastossa on 2,1 prosenttia vuodessa.
Hinta heilahtelee voimakkaasti
Kannattaisiko sijoitussalkun varoista sijoittaa kultaan jopa 5-10 prosenttia, kuten jotkut suosittelevat? Dansken Liikasen mielestä suositusprosentit kannattaa unohtaa.
”Kulta on enemmänkin taktinen sijoitusinstrumentti, koska se ei itsessään tuota mitään. Jos kultaa on kymmenen vuotta salkussa, ja joka vuosi samalla painolla, sijoitus ei ole välttämättä kovin tuottoisa. Kultaa on hyvä olla salkussa, jos markkinoilla on edessä vaikeita aikoja ja haluaa suojautua. Toisaalta vaikeahan sitä on etukäteen sanoa, milloin seuraava huono uutinen iskee”, Liikanen sanoo.
Kullan hinta heilahtelee voimakkaasti ja joskus arvaamattomasti. Esimerkiksi viiden vuoden takaisista huippuhinnoista on tultu alas noin 45 prosenttia.
”Kullan hintavaihtelu vastaa Helsingin pörssin vuotuista hintavaihtelua – volatiliteetti voi olla toistakymmentä prosenttia vuodessa. Hyvä puoli on, että aika usein se käyttäytyy eri tavalla kuin osakkeet”, Liikanen sanoo.
Suomalaiselle kultasijoittajalle voi olla merkitystä myös euron ja USA:n dollarin vaihtokurssilla, sillä kulta, kuten muutkin raaka-aineet noteerataan dollareissa. Periaatteessa euron vahvistuminen sijoitusaikana voi leikata osan sijoitustuotoista.
TIESITKO? Kullan mittayksikkönä käytettävä unssi on 31,3 grammaa. Kulta on tuottanut historiallisesti keskimäärin inflaation verran.
OUTI AIRAKSINEN
