KARON PÖRSSI Osakesijoittajat jakautuvat karkeasti kahteen koulukuntaan, aktiivisiin ja passiivisiin. Toisin kuin passiiviset indeksisijoittajat, aktiiviset sijoittajat uskovat, että markkinat on voitettavissa eli osakemarkkinoilla voi menestyä keskimääräistä paremmin.
Keinoja markkinoiden lyömiseen on käytännössä kaksi: osakevalinta ja ajoittaminen.
Suomalaisessa sijoituskirjallisuudessa ovat esillä olleet poikkeuksellisen usein osakepoimijat. Osakepoimijat ostavat salkkuunsa niitä osakkeita, joiden uskovat pärjäävän poikkeuksellisen hyvin, ja pitävät kaiken aikaa osakepainonsa korkeana. Tämän koulukunnan näkyvä edustaja on esimerkiksi Kim Lindström.
Ajoittaminen tarkoittaa osakkeiden omistamista silloin, kun osakekurssit nousevat. Ajoittaminen perustuu markkinasyklien tarkkailemiseen, ja karkeistaen tavoitteena on myydä huipulla ja ostaa pohjilla. Käytännössä jokainen ajoittamista keinonaan käyttävä tietää, ettei täydellinen ajoittaminen ole mahdollista.
Siinä missä osakepoimija kysyy ”mitä osaketta kannattaisi ostaa?”, markkina-ajoittajan kysymys kuuluu: ”kannattaako nyt ostaa vai myydä?”.
Suomessa markkinoiden ajoittamisesta on kirjoitettu vähänlaisesti. Varainhallinta Tresorin sieluna tunnetuksi tulleen, Tresorin liiketoiminnan FIMille pari vuotta sitten myyneen Petri Ukkolan kirja Pörssi-ilmiöitä (Alma Talent 2020) on kiinnostava poikkeus, sillä Ukkola käsittelee poikkeuksellisen paljon ajoittamiseen liittyviä asioita.
”Tunnista ensin sykli. Vasta sen jälkeen fundamenttianalyysistä on hyötyä”, Ukkola tiivistää näkemyksensä.
Kurssihuippua seuraa yleensä uusi huippu
"Lähden siitä, että jotta sijoitustoiminta ylipäätään voi onnistua, on pörssin - ja nimenomaan Yhdysvaltain osakemarkkinoiden – yleisellä tasolla oltava nousussa", Ukkola sanoo.
"Toki myös silloin, kun osakkeet heikkenevät New Yorkissa voimakkaasti, voi Suomessakin olla joitakin yksittäisiä nousevia osakenimiä. Niiden löytäminen voi kuitenkin olla varsin hankalaa ja onnea vaativaa. Jos Wall Street vapisee, Suomessakaan eivät auta kohtuulliset p/e-luvut, korkeat kassavirrat, vakuuttavat kestävän kehityksen strategiat eivätkä muutkaan sijoitusstrategiat."
Ukkolan olennainen havainto ei kuitenkaan poikkea siitä, mitä suurin osa osakepoiminnan nimeen vannomista suosittelee: kalleinta on osakemarkkinoilta poissa oleminen.
Se, että osakeindeksi lyö uuden huipun, ei tarkoita, että osakkeet olisivat kalliita ja ne kannattaisi myydä. Ukkola on selvittänyt, mitä on tapahtunut S&P 500 -indeksin uuden huipun jälkeen. Vuodesta 1954 nykyhetkeen ulottuvan tilaston mukaan kurssihuippua on seurannut seuraavan kolmen kuukauden sisällä uusi kurssihuippu 97 prosentin todennäköisyydellä. Yli kymmenen prosentin kurssilaskun todennäköisyys on ollut alle prosentti.
"Ehkä itseäni on jossain määrin harmittanut, että koko finanssikriisin ajan sijoituskeskustelussa hallitsevaan asemaan ovat nousseet erilaiset maailmanlopun ennustajat, jotka ovat milloin milläkin perusteella ilmoittaneet pörssikurssien romahduksen olevan aivan nurkan takana", Ukkola sanoo.
"Sijoittaja voikin olla tyytyväinen, jos on pysynyt koko 2010-luvun täyteen sijoittaneena, vaikka kokonaistuotto olisikin jäänyt hiukan indeksiä heikommaksi. Tämä tilanne on kuitenkin parempi kuin sillä, joka on esimerkiksi vuodesta 2012 istunut käteisposition kanssa kuunneltuaan gurujen osakkeiden myyntikehotuksia."
Työkaluina liukuvat keskiarvot ja suhteellinen vahvuus
Ostojen ja myyntien ajankohtaa Ukkola tiirailee muun muassa RSI-indikaattorin ja liukuvien keskiarvojen avulla.
RSI (Relative Strength Index) saa arvoja nollan ja sadan välillä. Jos RS-indeksin lukema on alle 30, pörssin tulkitaan olevan ylimyyty. Jos indeksi oli yli 70, pörssiä pidetään yliostettuna.
Ukkola on tehnyt tilastoajon S&P 500 -indeksin RSI-lukemien perusteella. Yliostetun kriteerinä hän on pitänyt yleisesti käytettyä 70:ää tiukempaa 75:ttä.
Jos osakkeita on ostanut vuodesta 1928 nykyhetkeen silloin, kun RSI on ollut alle 30, seuraavan 30 päivän aikana on saanut keskimäärin 0,8 prosentin tuoton. Jos osakkeita on ostanut RSI:n ollessa yli 75, seuraavien 30 päivän tuotto on ollut 1,3 prosenttia. Kolmen kuukauden jaksolla yliostettujen osakkeiden ostaminen on antanut hieman paremman tuoton kuin ylimyytyjen osakkeiden ostaminen.
"Historiallisen tarkastelun perusteella sijoittaja saa kohotettua tuotto-odotusta keskimääräistä paremmaksi operoimalla joko RSI:n ala- tai yläpäässä. Varovaisempi sijoittaja ajoittaa ostot korkean RSI:n ajanjaksoihin. Sijoittaja, jonka riskiprofiili on korkea, voi yrittää tavoitella maksimituottoja matalan RSI:n aikana", Ukkola tiivistää.
Toinen Ukkolan käyttämä teknisen analyysin keino ovat liukuvat keskiarvot. Liukuva keskiarvo saadaan laskelmalla osakekurssin tai indeksin päätöskurssien keskiarvo valitulta ajanjaksolta. Ukkola käyttää 200 päivän laskentajaksoa. Tilastotarkastelu on osoittanut sen antavan ylituottoa, ainakin jos kaupankäynti- ja muut transaktiokustannukset jättää huomiotta.
"VIX tulkitaan vastoin toteutunutta kehitystä"
Viimeistään vuoden 2008 finanssikriisistä alkaen media on seurannut silmä kovana pörssin kuumemittariksi tai pelkokertoimeksi kutsuttua VIX-indeksiä. Ukkola käsittelee kirjassaan VIX-indeksiä perusteellisesti.
"VIX on mainio mittari, mutta siitä pitää ymmärtää, että se kuvaa epävarmuutta. Yleisesti VIX:n nousua kommentoidaan, että osakkeiden hinnat ovat kääntymäisillään laskuun. Mutta VIX:n nousu kertoo vain, että markkinaepävarmuus osakekurssien heilahduksesta alas tai ylös on noussut. Se voi siis kertoa myös kasvaneesta tuotto-odotuksesta", Ukkola huomauttaa.
"Suurempi riski johtaa parhaimmillaan korkeisiin tuottoihin. Viimeksi kuluneiden reilun 15 vuoden aikana korkeimmat toteutuneet tuotot on saatu sen jälkeen, kun VIX on ollut korkealla, mutta myös todella huonojen tuottojen todennäköisyys on korkeampi."
"Riskinkarttaja odottaa vielä hetken"
Vaikka Petri Ukkola kirjassaan käsittelee lähinnä pörssin yleisen kehityksen ilmiöitä, hän suosii suoria osakesijoituksia ja poimii osakkeita. Pitkän uran varrelta mieleen on jäänyt erityisesti sijoitus Satakunnan Kirjateollisuuteen 1980-luvun puolivälissä.
"Osakkeen kurssi oli hiukan vähemmän kuin yhtiön osakekohtainen tulos. Siihen aikaan tulosraportointi tapahtui harvemmalla frekvenssillä kuin nykyään, ja muistaakseni tässä tapauksessa julkistettiin pelkkä vuosikertomus."
Millä mielellä katsot osakemarkkinoita tällä hetkellä?
"Korona leviää edelleen vauhdilla, ja kaikki syyt olisi siihen, että Suomessa osakkeet taipuisivat alamäkeen. Mutta Yhdysvalloissa pörssi nakuttaa ainakin toistaiseksi ylöspäin, ja se estää Helsingin laskun taas kerran. Riskimittarit ovat rauhoittuneet kevään kuumimmista lukemista mutta ovat edelleen koholla, joten riskinkarttaja odottaa vielä hetken. Osakkeille ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja vielä pitkään aikaan (korot pysyvät alhaalla), joten pitkällä tähtäimellä osakkeet ovat edelleen hyvä kohde."
"Vaikka yhtiöiden tulokset heikkenevät voimakkaasti, on se jo tiedossa eli osakkeiden hinnoissa. Heikot tulokset tulkittaneen kertaluonteisina. Osinkotuotot tuovat pitemmällä tähtäimellä oivan puskurin kurssilaskua vastaan."
Markkinoiden liikkeitä voi ihmetellä ja äimistellä, mutta Ukkola muistuttaa: "Jos maailma ja pörssi ovat ristiriidassa keskenään, pörssi on todennäköisesti oikeassa."
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
