veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

RAHAT

Rahastosäästäjä, tunne rahastosi piilokulut – vuosikertomus paljastaa maksut

Rahastosäästäjä, tunne rahastosi piilokulut – vuosikertomus paljastaa maksut
12.4.2019

Viisas rahastosäästäjä vertailee sijoitusrahastojen kuluja. Rahastoyhtiöt paljastavat nykyään vuosikertomuksissaan osakerahastoistaan myös salkunhoitajien käymän arvopaperikaupan kulut, joista sijoittajan oli aiemmin vaikea saada tietoa.

Rahastoyhtiöiden uunituoreita vuosikertomuksia kannattaa käydä tutkimassa. Ne eivät kenties ole maailman viihdyttävintä lukemista, mutta selkeitä tietopaketteja ne ovat. Sanasta sanaan ei monisatasivuisia pumaskoita tarvitse tavata. Yleiskuvaus rahastoista kannattaa lukea. Sen jälkeen on valmis vertailemaan itseä kiinnostavia rahastoja.

Olennaista on ymmärtää, mistä ja miten rahastosijoittajat maksavat. Kokenutkin rahastosäästäjä voi olla kuluista ja piilokuluista kuutamolla – rahastoyhtiöthän eivät lähettele laskuja asiakkailleen, vaan vähentävät palkkionsa suoraan rahastojen varoista.

Kun on hinnastoja hetken selannut, huomaa, että rahastojen juoksevat kulut ovat sijoittajan suurin rahareikä. Ne koostuvat suurimmaksi osaksi rahastojen hallinnointipalkkioista. Mukana on myös muita kulueriä, minkä vuoksi juoksevat kulut ovat yleensä hieman suuremmat kuin rahastojen hallinnointipalkkiot. Kulut ilmoitetaan prosenttiosuutena rahaston varoista.

Rahastojen tuotot raportoidaan kulujen vähentämisen jälkeen. Sijoittajan ei siis tarvitse itse ryhtyä vähentämään kuluja rahastojen tuottoluvuista, mutta niiden tunteminen on tärkeää. Mitä suuremmat kulut, sitä pienempi osa tuotosta jää omaan käyttöön.

Erityisen tarkkana on syytä olla, jos aikoo säästää kauan. Esimerkki havainnollistaa:

Pannaan säästöön 5 000 euroa ja säästetään 20 vuotta. Oletetaan, että säästöjen vuotuinen tuotto on kuusi prosenttia. Puolen prosentin kuluilla säästäjä päätyy 14 600 euroon, 1,5 prosentin kuluilla 12 100 euroon, 2,5 prosentin kuluilla 10 000 euroon.

Salkunpyöritys sai hintalapun

Juoksevat kulut sisältävät rahastojen hallinnointipalkkiot ja niiden lisäksi liudan muita kuluja, mutta yksi tärkeä elementti niistä kuitenkin puuttuu. Ne eivät sisällä rahastojen salkunhoitajien käymän arvopaperikaupan kuluja eivätkä myöskään kauppoihin liittyvien valuuttakauppojen kuluja. Ne olivat pitkään rahastomaailman piilokuluja, josta ulkopuolisten oli vaikea saada otetta.

Nykyisin kaupankäyntikuluista tehdään selkoa rahastoyhtiöiden vuosikertomuksissa osakerahastojen osalta. Korkorahastoihin tarkastelutapa ei istu, koska korkomarkkinoilla kaupankäynnin kulut sisältyvät arvopapereiden hintoihin.

Kaupankäynnin kulut ilmoitetaan samalla tavoin vuotuisiksi muutettuina prosenttilukuina. Niinpä sijoittaja voi laskea oman kulukuormansa laskemalla yhteen rahastojen juoksevia kuluja ja kaupankäynnin kuluja kuvaavat prosentit.

Näiden kulujen lisäksi sijoittajan kulukuormaa voivat kasvattaa rahastoon tuottoon sidotut palkkiot, jos rahastoyhtiö sellaisia perii. Lisäksi sijoittaja voi joutua maksamaan merkintä- ja lunastuspalkkioita, kun ostaa tai myy rahasto-osuuksia.

Indeksirahastojen ylivoima säilyy

Kaupankäyntikulut vievät sijoittajan tuotosta yleensä selvästi ohuemman siivun kuin rahastojen juoksevat kulut. Indeksejä jäljittelevien indeksirahastojen omistajien kulut jäävät tyypillisesti huomattavasti pienemmiksi kuin aktiivisiin rahastoihin sijoittaneiden kulut.

Esimerkiksi Nordea hinnoittelee Suomi-rahastonsa näin:

Nordea Suomi Passiivisen juoksevat kulut olivat viime vuonna 0,50 prosenttia ja kaupankäyntikulut 0,02 prosenttia. Aktiivisesti hoidetun Nordea Suomen kulut olivat huomattavasti korkeammat kummallakin osa-alueella. Sen juoksevat kulut olivat 1,40 prosenttia ja kaupankäyntikulut 0,04 prosenttia.

Kulujen perustella voisi ajatella, että Passiivinen olisi pessyt tuottokisassa Suomen mennen tullen. Viime vuonna kävi kuitenkin toisin: molemmat sukelsivat, mutta Suomelle kertyi miinusta runsaat neljä prosenttia, mikä oli prosenttiyksiön verran pienempi sukellus kuin Passiivisella.

Nordea Suomen salkunhoitaja mitä ilmeisimmin ansaitsee onnittelut hyvästä työstä, sillä hänen sijoituspäätöksensä näyttävät osuneen nappiin! Kannattaa huomata, ettei kuluja laskettaessa lasketaan todellakin vain kuluja eikä oteta millään tavalla huomioon kuluja aiheuttaneiden toimien vaikutusta rahaston arvoon.

Katso kuinka salkku pyörii

Vuosikertomukset sisältävät tietoa myös rahastojen salkkujen kiertonopeuksista eli siitä, kuinka aktiivisesti salkunhoitajat kauppaa käyvät. Selvää on, että hurja salkunpyöritys aiheuttaa enemmän kuluja kuin maltillisempi. Kuluihin voi vaikuttaa merkittävästi myös se, millä markkinoilla rahasto operoi.

Tuplajättipotti kuluista syntyy, jos rahasto käy paljon kauppaa ja toimii sen lisäksi markkinoilla, jotka toimivat tehottomasti ja joilla kaupankäynti on kallista.

Esimerkiksi sopii OP-Kehittyvät Reunamarkkinat -osakerahasto, joka kohdemaita ovat Nigeria, Kenia, Pakistan ja Peru. Sen salkun kiertonopeus oli viime vuonna 187 prosenttia, mikä tarkoittaa, että salkunhoitaja on vuoden aikana myynyt lähes kaikki rahaston omistamat osakkeet ja ostanut tilalle uudet.

  Salkunkierto-nopeus, % Kaupankäynti-
kulut, %
Juoksevat
kulut, %
Kulut
yht., %
Tuotto, 2018
Danske Invest
Suomi Osake
8 0,01 1,9 1,91 -7,6
Nordea Suomi 98 0,04 1,4 1,44 -4,1
OP Suomi 184 0,22 1,66 1,88 -11,8

Niinpä ei ole ihme, että tämän rahaston kaupankäynnin kulut nousivat viime vuonna 0,67 prosenttiin. Rahaston juoksevat olivat kulut 2,50 prosenttia. Moinen kulukuorma merkitsee sitä, että rahaston pitäisi yltää yli kymmenen prosentin tuottoon ennen kuin sijoittaja voisi haaveilla tuotosta, joka edes lähenisi osakemarkkinoiden keskimääräistä pitkän ajan tuotto-odotusta.

Rahastojen salkunkiertonopeudessa voi olla isoja eroja, vaikka ne toimivat samoilla markkinoilla. Nordean, Dansken ja OP:n aktiivisesti hoidetut Suomi-rahastot ovat tästä hyvä esimerkki. Kolmikon ylivoimaisesti aktiivisin kaupankävijä oli OP-Suomi-rahasto, jonka salkun kiertonopeus oli viime vuonna peräti 184 prosenttia.

Nordea Suomi kävi kauppaa selvästi vähemmän, ja Danske Invest Suomi Osake -rahaston salkunhoitajalla ei ollut tarvetta järjestää salkkuaan uuteen uskoon.

Parhaiten vuodesta selvisi Nordea, jota tukivat kilpailijoita selvästi pienemmät juoksevat kulut. Danske ylsi kakkoseksi, vaikka sen juoksevat kulut olivat joukon korkeimmat, mutta vastapainoksi kaupankäynnin kulut jäivät pieniksi.

OP:n salkunpyöritys epäonnistui. Kenties kaupankäynnillä syntynyt lisätuotto jäi kaupankäyntikuluja pienemmäksi?

Helena Ranta-aho

Näitä muut lukevat nyt

Rahat, verot, työ & eläke

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.