Jos metsänomistaja haluaa suojella metsänsä pysyvästi tai määräajaksi, hän voi hakea mukaan Metso-ohjelmaan ja saada suojelusta korvauksen valtiolta. Kauko Salonen haki Metsoon ja iloitsee nyt perintömetsänsä säilymisestä.
”Olen koko ikäni viettänyt täällä kesät, eikä tällä alueella ole sinä aikana juuri hakattu. Kaksi 1–2 hehtaarin aukkoa on tehty nelisenkymmentä vuotta sitten ja joissain paikoissa on vähän harvennettu, mutta harvennettuja paikkoja ei enää edes erota metsässä”, Kauko Salonen, 68, kertoo.
Hänen 43 hehtaarin perintömetsänsä on Lokalahdella Uudessakaupungissa. Alue on luonnoltaan monipuolista sekametsää – mäntyä, kuusta, lehtipuita, pieniä suolämpäreitä ja kallioita. Se rajoittuu metsälampeen, jonka rannalla on Salosten mökki.
Metsä on säilynyt, koska jo Kauko Salosen isoisä hakkasi sitä hyvin säästeliäästi ja isoja puita poimien – tavalla, joka muistuttaa nykyistä jatkuvaa kasvatusta ja joka silloin, 1930-luvulla, ei ollut edes sallittua.
Myös Salosen isä säästeli metsää. ”Hän kyllä näki metsässä puun tuottoarvon ja hakkasikin hieman, mutta ei tällä alueella. Eikä hänkään halunnut laajoja avohakkuita.”
Alue tuli Kauko Salosen suoraan omistukseen viisi vuotta sitten.
Sitä ennen se oli osa isän perustamaa metsäyhtymää, jossa Salonen sisaruksineen oli osakkaana. Jo sinä aikana hänellä virisi ajatus siitä, että jos hän saisi yhtymän metsiä omakseen, hän haluaisi säilyttää ne.
Myös metsänhoito jatkuvan kasvatuksen periaattein olisi saattanut tulla kysymykseen, mutta poimintahakkuisiin halukasta puunostajaa ei löytynyt. Koska puusto oli lähes kokonaan kookasta ja hakkuukypsää, vain avohakkuita tarjottiin.
”Tuntui aivan hirveältä, että kesämökin ympäriltä olisi metsät kaadettu, kun kaikkein tärkeintä on juuri se, että täällä pystyy liikkumaan ihan oikeassa metsässä.”
”Kun sitten vaimon kanssa kuulimme Metso-ohjelmasta neljä viisi vuotta sitten, ajattelimme, että olisiko tämä siihen sopivaa metsää.”
Ja olihan se.
Metsä suojeltiin pysyvästi, mutta se jäi Kauko Salosen omistukseen.
”Omistuksella ei oikeastaan ole merkitystä sikäli, että aluehan ei ole enää taloudellisesti arvokas. Mutta on mukava tietää, että kukaan muu ei voi tulla tänne tekemään muutoksia.”
Suojelusta maksettava korvaus ei ollut Salosille ”ajava voima”, mutta korvauksen suuruus vähän yllättikin.
”Olen tyytyväinen. Korvaus saattoi olla jopa isompi kuin summa, jonka olisin saanut hakkuista, ja hakkuiden jälkeen olisi tullut kustannuksia metsän uudistamisesta.”
Pääosan korvauksesta Kauko Salonen lahjoitti lapsilleen, jotka näin saivat ”metsäperintönsä” rahallisen tuoton etuajassa.
Suojele tai myy suojeluun valtiolle
Metsien monimuotoisuuden edistämiseksi perustettu Metso-ohjelma alkoi vuonna 2008. Ohjelmassa metsänomistaja voi vapaaehtoisesti suojella metsiään ja saada siitä korvauksen valtiolta.
Metson tavoitteena on suojella 96 000 hehtaaria metsää vuoden 2025 loppuun mennessä. Vuosina 2008–21 on saatu jo suojeltua noin 84 150 hehtaaria.
Suojellut metsät ovat pääosin yksityismetsiä. Tosin suurin yksittäinen suojelupäätös tehtiin vuonna 2014, kun Metsähallitus päätti liittää Metsoon kerralla yli 13 000 hehtaaria valtion metsiä.
Yksityinen metsänomistaja voi hakea metsänsä suojelua oman alueensa ely-keskuksesta (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta). ”Metsän voi suojella pysyvästi joko perustamalla yksityisen suojelualueen omille mailleen tai myymällä metsän suojelualueeksi valtiolle”, kertoo ylitarkastaja Leena Lehtomaa Varsinais-Suomen ely-keskuksesta.
Luontoarvot ratkaisevat suojelupäätöksessä
Millaisen metsän sitten voisi saada suojeluun? Sellaisen, jossa on luonnon monimuotoisuutta tukevia piirteitä, esimerkiksi monenikäisiä puita sekä lahopuustoa. Erikseen on valintaperusteissa lueteltu kymmenen erityyppistä elinympäristöä, joita pidetään erityisen tärkeinä.
Paikallisen ely-keskuksen arvioitsija käy arvioimassa kohteen suojeluarvot ja taloudellisen korvauksen ennen kuin metsänomistajan kanssa tehdään sopimus Metso-suojelusta.
”Esimerkiksi Varsinais-Suomen ely-keskuksen alueen 10 000 hehtaarin suojelutavoitteen täyttyminen jo lähestyy, mutta lisää kaivattaisiin vielä lehtoja, tulvametsiä ja metsäluhtia sekä maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteita. Myös paljon lahopuuta sisältäviä kangasmetsiä otetaan mielellään vastaan”, Leena Lehtomaa sanoo.
Suojeltavalle alueelle ei ole vähimmäispinta-alaa. Aluetta pitää kuitenkin olla sen verran, että sillä on merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Käytännössä myös maanomistuksen rakenne vaikuttaa. Etelä-Suomessa omistus on pirstaleista.
”Silloin esimerkiksi neljä hehtaaria on yleensä jo kohtuullinen alue suojeltavaksi.”
Korvaus maksetaan kerralla verovapaasti
Kun yksityiseen omistukseen jäävän metsäalueen suojelusta on päätetty, laaditaan rauhoitusmääräykset. Niissä kerrotaan yksiselitteisesti, mitä alueella jatkossa saa tehdä ja mitä ei.
Metsän hakkuu ja muu käsittely on kielletty. Jos alue kuitenkin on sentyyppistä metsää – vaikkapa lehtoa tai ennallistettavaa suota – joka tarvitsee hoitoa, hoidosta ja hoitokustannuksista sovitaan erikseen. Hoidosta voi huolehtia metsänomistaja tai valtio.
Jokamiehenoikeuksia tai metsästystä suojelupäätös ei rajoita. Rakennuksia tai teitä ei saa tehdä, mutta jos tie on, sitä saa käyttää. Useimmiten ei sallita maastopyöräilyä eikä ratsastusta.
Viime kädessä rajoitukset riippuvat aina alueen luontoarvoista.
Pysyvästä suojelusta maksetaan metsänomistajalle puuston perusteella laskettava kertakorvaus. Laskennassa käytetään kolmen vuoden toteutuneiden pystykauppojen keskiarvoa.
Jos metsänomistaja myy suojelualueen valtiolle, hänelle maksetaan lisäksi korvaus maapohjasta.
Metsänomistaja saa pysyvän suojelun korvaukset verovapaina.
Vaihtoehtona metsän 20 vuoden rauhoitus
Jos pysyvä suojelu ei tunnu sopivalta, metsänomistaja voi hakea ely-keskukselta metsän rauhoittamista 20 vuodeksi. Se on korvausperiaatteeltaan erilainen kuin pysyvä suojelu.
Myös 20 vuoden suojelusta maksetaan metsänomistajalle kertakorvaus verovapaasti. Hänelle korvataan 20 vuoden aikana tapahtunut puuston kasvu.
Kasvu on yleensä vähäinen ja siten myös korvaus jää pieneksi verrattuna pysyvän suojelun korvauksiin. Toisaalta metsänomistaja tietysti pääsee hakkaamaan metsänsä määräajan päätyttyä.
Metsänomistajille 20 vuoden sopimukset eivät ole houkuttelevia, ja Leena Lehtomaan mukaan niitä tehdään hyvin vähän. Joskus tällaisella sopimuksella voidaan kuitenkin tukea esimerkiksi jonkin lajin pesintää, vaikka alueella ei muuten olisi erityisiä luontoarvoja.
Ympäristötukea suojeluun 10 vuodeksi kerrallaan
Metsänomistaja voi tehdä sopimuksen määräaikaisesta suojelusta myös siten, että suojeltava alue jätetään metsätalouskäytön ulkopuolelle kymmeneksi vuodeksi. Siitä ei kuitenkaan tehdä suojelusopimusta ely-keskuksen kanssa, vaan metsätalouden ympäristötukisopimus Metsäkeskuksen kanssa.
Ympäristötuki rahoitetaan valtion budjetista metsätalouden kemera-määrärahoilla. Ympäristötukea siis säätelee kemera eli kestävän metsätalouden rahoituslaki, kun taas Metso-suojelua säätelee luonnonsuojelulaki. Tästä syystä suojelupäätökset tehdään eri viranomaisissa.
Muitakin eroja toki on. Ympäristötuella tuetaan nimittäin sellaisten elinympäristöjen säilyttämistä, jotka on metsälaissa määritelty erityisen arvokkaiksi.
Usein kysymyksessä on pieni tai pienehkö, ympäristöstään erottuva puustoinen kohde, esimerkiksi puronvarsi, rehevä korpi tai lehtolaikku.
Kohteet ovat samantyyppisiä kuin Metso-ohjelman pysyvän suojelun kohteet, mutta pienempiä.
”Tyypilliset ympäristötukikohteet ovat Länsi-Suomessa kooltaan 0,5–2 hehtaaria”, kertoo luonnonhoidon asiantuntija Jarmo Uimonen Suomen Metsäkeskuksesta Porista.
Metsälaki velvoittaa käsittelemään laissa määriteltyjä arvokkaita elinympäristöjä niiden ominaispiirteet säilyttävällä tavalla.
”Varovaiset poimintahakkuut voivat olla mahdollisia, mutta suositus on, että kohteet jätetään käsittelemättä.”
”Ympäristötuki on tarkoitettu ensisijaisesti juuri näihin metsälain mukaisiin kohteisiin ja korvaamaan tulonmenetyksiä, joita niiden säästämisestä aiheutuu metsänomistajalle. Ympäristötukisopimukseen on kuitenkin mahdollista ottaa mukaan lisäksi Metso-elinympäristöjä”, Jarmo Uimonen sanoo.
Jos on arvokohteita, tukea kannattaa hakea
Koska metsälaki joka tapauksessa velvoittaa säilyttämään arvokkaat elinympäristöt, jokaisen metsänomistajan, jonka mailla sellaisia on, kannattaa hakea ympäristötukea.
Metsäkeskuksesta voi varmistaa kohteiden soveltuvuuden suojeluun. Ennen sopimuksen tekemistä Metsäkeskuksen arvioitsija käy arvioimassa kohteen ja mittaa puuston, jonka arvon perusteella metsänomistajalle maksettava korvaus lasketaan. Puuston arvon laskennassa käytetään maakunnallisia keskikantohintoja.
Ympäristötukikorvaus on metsänomistajalle veronalaista metsätalouden pääomatuloa.
Vaikka ympäristötukisopimuksen voi tehdä vain kymmeneksi vuodeksi, sen voi uusia määräajan päätyttyä.
”Umpeutuvia sopimuksia tulee uusittavaksi kaiken aikaa. Osalla metsänomistajista on menossa jo kolmas sopimuskausi”, Jarmo Uimonen kertoo.
Suojelu kiinnostaa metsänomistajia
Suojelusta kiinnostuneita metsänomistajia on edelleen paljon, vaikka suojelusopimuksia on tehty vilkkaasti jo kymmenkunta vuotta.
”Meillä on nytkin ehdolla todella paljon kohteita. Osa metsänomistajista joutuu odottamaan ensi vuoteen ennen kuin arvioitsijat ehtivät käydä paikalla”, Leena Lehtomaa Varsinais-Suomen ely-keskuksesta kertoo.
Metso-ohjelmaan toivotaankin nyt suojelukohteita erityisesti Etelä-Suomesta, sillä Pohjois-Suomessa pysyvään suojeluun on monin paikoin jo saatu tavoitteiden mukainen määrä metsiä.
”Luontoarvoiltaan erityisen arvokkaita kohteita suojellaan silti edelleen koko maassa”, kerrotaan Metson verkkosivuilla.
Metso-ohjelman nykyinen kausi päättyy 2025. Ympäristöministeriön mukaan Metso jatkuu päivitetyin tavoittein uudella ohjelmakaudella vuosina 2026–30.
FAKTA: METSON VUOSI 2021
- Päätöksiä pysyvästä suojelusta yli 450 kpl.
- Suojeltujen kohteiden keskikoko vajaa 11 ha.
- Pysyvän suojelun keskimääräinen korvaus noin 6 800e/ha.
- Pysyvän suojelun korvauksia maksettiin yhteensä noin 33 milj. e
- Sopimus pysyvästä suojelusta tehtiin yhteensä 4 800 hehtaarille.
FAKTA: YMPÄRISTÖTUKI 2021
- Ympäristötukisopimuksia 10 vuoden suojelusta tehtiin yli 1 600 kpl.
- Tukikohteiden keskikoko oli vajaa 3 ha.
- Keskimääräinen korvaus 10 vuoden suojelusta noin 2 100 e/ha.
- Korvausten kokonaismäärä noin 10 milj. e.
- Ympäristötukisopimuksia tehtiin yhteensä 4 400 hehtaarille.
Lähde: Ympäristöministeriö
Ulla Simola
