KARON PÖRSSI Hallitus pyrkii saamaan eri sijoitusmuodot verotuksessa samalla viivalle. Paraikaa hommia paiskoo valtiovarainministeriön työryhmä, joka ”arvioi nykyisen verokohtelun toimivuutta ja ajantasaisuutta sekä eri sijoitusmuotojen verokohtelun neutraalisuutta”.
Syytä onkin, sillä eihän nykytilanne hyvältä näytä. Suoraan osakkeita omistavat ovat verotuksellisesti takamatkalla rahastosijoittajiin tai erilaisiin kuoriin osakkeensa sujauttaneisiin verrattuna.
Juha Sipilän hallituksen pyrkimys eri sijoitusmuotojen tasapuoliseen kohteluun on sikäli poikkeuksellisen kunnioitettava, että pääministeri itse tunnetusti käyttää hyväkseen verotusta lykkääviä ratkaisuja. Tässä kohtaa ei ainakaan voi väittää, että pääministeri ajaisi omaa etuaan.
Lykättyä verotusta
Suurin veroero suorien osakesijoitusten ja toisaalta rahastojen ja erilaisten sijoituskuorien välillä tulee korkoa korolle -ilmiöstä.
Suoraan osakkeita omistava maksaa saamistaan osingoista ja osakkeiden myyntivoitoista veroa sen vuoden verotuksessa, jona osingot ja voitot realisoituvat. Jos pörssiyhtiö maksaa sijoittajalle tuhannen euron osingot, sijoittajan tilille tupsahtaa vain 745 euroa, sillä yhtiö pidättää osingoista maksuhetkellä 25,5 prosentin ennakonpidätyksen. Se vastaa osingosta koituvaa veroa, mikäli vuoden aikana kertyvien pääomatulojen kokonaismäärä on enintään 30 000 euroa.
Erikoinen prosentti selittyy sillä, että pörssiyhtiöiden maksamista osingoista 85 prosenttia on verotettavaa pääomatuloa. Pääomatuloveroprosentti on 30 000 euroon asti 30, mistä osinkojen veroprosentiksi tulee 0,85 x 30 % = 25,5 %.
30 000 euron yli menevältä osalta pääomatuloja verotetaan 34 prosentilla. Silloin osinkojen veroprosentiksi tulee 0,85 x 34 % = 28,9 %.
Sen sijaan sijoitusrahasto saa osingot verotta. Samoin kuoressa sijoittava saa koko tonnin uudelleen sijoitettavaksi ja tienaamaan uutta pääomaa ilman verokarhun interventiota.
Maailman kahdeksannen ihmeen voima
Albert Einstein kutsui korkoa korolle -ilmiötä maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Kun tuotto kertautuu tuotolla vuodesta toiseen, pääoma paisuu. Koska sijoittaminen on vuosikymmenten mittaista, korkoa korolle -ilmiön merkitys on suuri.
Jos sijoittaja saa kahdeksan prosentin tuoton vuodessa, kymmenessä vuodessa kymppitonnin alkusijoitus paisuu 21 600 euroksi. Kahdessakymmenessä vuodessa tonnista tulee 46 600 euroa ja kolmessakymmenessä jo 100 600 euroa.
Kolmikymppisenä sijoitettu tonni on 65-vuotiaana jo 147 900 euroa, jos sijoitus on kasvanut tasaisesti kahdeksan prosenttia vuodessa. Pääoma on lähes 15-kertaistunut.
Tämä laskelma edellyttää, että välillä ei joudu maksamaan veroja. Siksi se antaa suoria osakesijoituksia tekevälle liian optimistisen kuvan.
Verottaja vie joka neljännen osakkeen
Sijoittaja löytää 30-vuotissyntymäpäivänään osakkeen, joka antaa kahdeksan prosentin osinkotuoton. Osakkeen maksaa tasan kympin, ja sijoittaja ostaa sitä kymppitonnilla. Salkkuun solahtaa siis tuhat osaketta.
Yhtiö maksaa 80 sentin osingon, eli sijoittaja saa yhteensä 800 osingot ennen veroja. Siitä kilahtaa tilille ennakonpidätyksen jälkeen 596 euroa – sanotaan helppouden vuoksi 600 euroa.
Tuolla rahalla sijoittaja säntää ostamaan lisää yhtiötä. Osakekurssi on vielä kymmenessä eurossa, joten hän saa kuusikymmentä uutta osaketta. Osakemäärä paisuu 1060 osakkeeseen, ja niiden arvo on 10 600 euroa.
Yhtiö on tyypillinen vakaalla toimialalla toimiva arvoyhtiö, joka ei pysty laajenemaan mutta nakuttaa tasaisesti hyvää kassavirtaa. Sen osakekurssi ei nouse, mutta hyvä osinkotuotto säilyy. Itse asiassa koko seuraavien 35 vuoden ajan osakekurssi pysyy kympissä ja osinko 80 sentissä osakkeelta.
Sijoittajakin säntillisesti sijoittaa saamansa osingot uudelleen yhtiöön. Toisena vuotena hän saa 1060 osakkeellaan 848 euron osingot, siis alaspäin pyöristettyjen verojen jälkeen 636 euroa, joilla hän ostaa 63,6 uutta osaketta. Sijoituksen arvo kohoaa siis kuudella prosentilla joka vuosi, ja 35 vuoden kuluttua 65-vuotispäivänä sijoittajan salkku painaa 76 900 euroa.
Ei lainkaan huonosti.
Silti vain vähän yli puolet siitä lähes 150 000 eurosta, joka salkun arvo olisi, jos osingot olisi voinut sijoittaa uusiin osakeostoihin täysimääräisesti, ilman veroja. Se olisi tilanne, jos sijoittaja olisi omistanut osakkeet kuoren sisällä.
Inflaatio korostaa verotuksen merkitystä
148 000 ja 77 000 euron ero on jo itsessään hurja, mutta vielä hurjemmaksi tilanne muuttuu, kun tarkastellaan rahan käyttöarvon kehitystä.
Jos inflaatio olisi ollut 35-vuotisjakson tasaisesti kaksi prosenttia vuodessa, sijoitushetken 10 000 euron ostovoiman saavuttaisi sijoitusajan lopussa pinolla, jossa on euroja 20 000 kappaletta. Inflaatio on siis syönyt rahan ostovoimasta puolet.
Suoran osakesijoituksen tehneen kolmekymppisen sijoitus on tuottanut 35 vuodessa inflaatio huomioiden 56 900 euroa. Jos hän olisi saanut kahdeksan prosentin keskimääräisen vuosituoton eli hänen ei olisi tarvinnut maksaa matkan varrella joka vuosi osingoistaan veroja, hänen sijoituksensa olisi tuottanut inflaation päälle 128 000 euroa.
Ero on peräti 2,2-kertainen.
Osakesäästötili auttaisi
Yksi mahdollinen ratkaisu suoria osakesijoituksia sorsivaan nykytilaan olisi osakesäästötili tai sijoitussäästötili, jota valtiovarainministeriön työryhmäkin puntaroi. Vero2018 -tapahtumassa valtiovarainministeri Petteri Orpo sanoi tavoitteensa olevan löytää tapa toteuttaa sijoitussäästötili.
Osake- tai sijoitussäästötili olisi kevyt kuori, jonka sisällä saaduista pääomatuloista ei tarvitsisi maksaa veroa. Verot koituisivat maksettavaksi siinä vaiheessa, kun rahaa nostaa ulos kuoresta.
Verotuskohtelu olisi täysin vertailukelpoinen rahastosijoituksen kanssa. Suomeen sijoittava osakerahasto ei maksa osingoistaan eikä luovutusvoitoistaan veroja, vaan kaikki tuotot kasvattavat rahaston arvoa. Kun sijoittaja myy eli lunastaa rahastosijoituksensa, hänelle pääomatulona verotettavaa luovutusvoittoa on myyntihinnan ja ostohinnan (eli rahastotermein lunastushinnan ja merkintähinnan) erotus.
Osakesäästötilin voi toteuttaa monella tavoin, ja kyse on viime kädessä siitä, mitä Arkadianmäellä päätetään. Voiko kuoren alle sujauttaa haluamansa määrän rahaa vai onko osakesäästötilin saldolla tai vuotuisella talletusmäärällä katto niin kuin lyhyen hetken eläneillä pitkäaikaissäästämisen ps-tileillä? Voiko osakesäästötilin sisällä sijoittaa vain suomalaisiin osakkeisiin vai kaikkiin osakkeisiin? Entä listaamattomiin yhtiöihin tai sijoitusrahastoihin? Kuinka verotettava voitto lasketaan? Voiko olemassa olevan salkun siirtää osakesäästötilin sisään?
Avoimia kysymyksiä on monia, ja hyvä idea voidaan niiden myötä vesittää niin kuin ps-tileille aikoinaan kävi.
Osakesäästötilin käytännön toteutus jäisi epäilemättä pankeille, ja ne luultavasti perisivät asiakkailtaan jonkinmoisia palkkioita. Tällä hetkellä pankit kuitenkin tuntuvat kilpailevan sijoittaja-asiakkaista aiempaa kovemmin keinoin, joten monen toimijan suhtautuminen osakesäästötiliä kohtaan voi olla selvästi positiivisempi kuin taannoin ps-tiliä kohtaan.
Viikon trio: Nordea maailmanluokan osinkoyhtiö
Nordea on maailman paras osinkoyhtiö.
Siihen tulokseen tulee Sijoittaja.fi palvelun Osakevalintatyökalu, jossa analyysin kohteena ovat STOXX600-indeksiin sisältyvät 600 eurooppalaista suuryhtiötä, S&P500-ideksin 500 suurta yhdysvaltalaisyhtiöitä ja poimintoja Aasian pörsseistä.
Tästä yhtiöavaruudesta palvelun käyttämillä kriteereillä osinkoyhtiöiksi profiloituu parinsadan yhtiön joukko. Ne palvelu pisteyttää seitsemän ulottuvuuden perusteella; huomion kohteeksi tulevat esimerkiksi riski, laatu ja arvostus.
Nordea saa parhaat pisteet, ja sen perässä hopeasijalle kohoaa Nordean pääomistaja Sampo. Pronssipallille harppaa italialainen vakuutusyhtiö Assicurazioni Generali. Kärjestä löytyy ylipäätään useita rahoitusalan yhtiöitä.
Yhtiö | Osakevalintatyökalun pisteet |
Nordea | 65 |
Sampo | 64 |
Assicurazioni Generali | 56 |
Lähde: Sijoittaja.fi:n Osakevalintatyökalu. Tilanne 19.3.2018.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.