KARON PÖRSSI "On hyvin todennäköistä, että Yhdysvaltojen osakemarkkinoilla on suuri kupla – sellainen, joka koetaan muutaman vuosikymmenen välein ja jollainen vallitsi viimeksi 1990-luvun lopulla. Vaikkei mikään ole varmaa, on hyvin todennäköistä, että tämä päättyy ikävästi."
Osakemarkkinoiden korkeista arvostuksista on kirjoiteltu jo jokunen tovi. Yllä oleva sitaatti on kuitenkin siinä mielessä painava, että sen on kirjoittanut kuplien tunnistajana mainetta hankkinut Jeremy Grantham. Vuonna 1938 syntyneellä Granthamilla on kokemusta jo useammasta kuplasta.
"Japani vuonna 1989, vuoden 2000 teknologiakupla, vuoden 2008 asuntomarkkina- ja luottokriisi ja nykyinen kupla – ne ovat elämäni neljän merkittävintä ja kiehtovinta sijoitustapahtumaa. Suurimman osan tavanomaisilla markkinoilla vain ilmaannut työpaikalle ja teet työsi. Sitten joskus harvoin markkina sinkoutuu kauas perustelluista arvoista ja todellisuudesta. Omaisuuksia tehdään ja menetetään kiireellä, ja sijoitusneuvojille on harvinainen tilaisuus oikeuttaa olemassaolonsa", Grantham kirjoittaa perustamansa varainhoitoyhtiön GMO:n sivuilla loppiaisaattona julkaistussa artikkelissa "Waiting for the Last Dance – The Hazards of Asset Allocation in a Late-stage Major Bubble"
Grantham varoitti jo puoli vuotta sitten, että olemme osakemarkkinakuplan kypsässä vaiheessa. Sen jälkeen osakekurssit ovat jatkaneet nousuaan ja spekulatiivinen kaupankäynti tuntuu lisääntyneen. Tarkoittaako tämä, että hän oli silloin väärässä?
Ei, sillä kuplien luonteeseen kuuluu se, että on hyvin vaikea ennakoida, milloin kupla puhkeaa.
"Tiedän, että markkina voi liihotella ylöspäin muutamia viikkoja tai jopa kuukausia. Tuntuu, että olemme jossain heinäkuun 1999 ja helmikuun 2000 välillä", Granthman uumoilee.
Vuosituhannenvaihteen teknologiakupla alkoi puhjeta maaliskuun 2000 alussa.
Kuplan tunnusmerkit
Sijoituskuplan voi määritellä monella tavoin. Käytännöllistä on ajatella, että kupla tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin sijoituskohteiden arvostukset ovat karanneet kauas todellisuudesta. Se ei tietenkään riitä, sillä kuplan ideaan kuuluu sen puhkeaminen: arvot ja arvostukset palaavat jossain vaiheessa perustellummalle tasolle.
Jos kuplan määrittelee näin, sen pystyy havaitsemaan vasta jälkikäteen, puhkeamisen jälkeen.
Tuolloin tiedolla on arvoa lähinnä taloushistorioitsijoille, kun taas sijoittajan kannalta olennaista olisi aistia kuplan olemassaolo jo kuplan aikana ja säätää salkun omaisuuslajipainoja näkemyksen mukaisesti.
Toinen vaihtoehto on olla yrittämättä markkinoiden ajoittamista ja luottaa omaan yhtiöanalyysiinsa. Tällöin osakkeita ei päädy ostamaan pörssikuplan aikaan, sillä markkinoilta ei löydy ostettavaa.
Pörssikuplan olemassaoloa voi haistella numeerisilla mittareilla tai aistimalla sijoitusmarkkinoiden ilmiöitä.
Hinnat ja arvostukset
Osakekurssit ovat nousseet maaliskuun 2009 pohjista lähes yhtäjaksoisesti. Onko se merkki pörssikuplasta?
Ei. Vaikka yli vuosikymmenen jatkunut kurssinousu voikin luoda otolliset edellytykset kuplan syntymiselle, pelkästään osakkeiden nimellishintojen kohoaminen ei tietenkään tee osakkeista kalliita.
Hintaa olennaisempaa on katsoa, mitä hinnalla saa. Osakkeiden hinnat suhteutettuna yhtiöiden tuloksiin ovat selvästi keskimääräistä korkeammalla. S&P 500 -indeksin p/e-luku on tällä hetkellä noin 38, kun pitkän aikavälin keskiarvo on 15:n pinnassa. Suhdannekorjatulla Shillerin p/e:llä mitattuna S&P 500:n arvostus saa kertoimen 34, kun pitkän aikavälin keskiarvo on luokkaa 16.
Tuloksiin suhteutettuna osakkeet ovat siis kalliita, mutta tässä tarkastelussa huomiotta jää se, että myös korkotaso on poikkeuksellisen matala. Jos osakkeiden arvostusta suhteuttaa korkoihin, osakkeet vaikuttavatkin tuottomielessä houkuttelevilta. Siihen ei paljon tarvita, sillä esimerkiksi Suomen valtion pitkiin lainapapereihin sijoittava ei saa lainan juoksuajan lopussa takaisin valtiolle lainaamaansa pääomaa.
Toki korkosijoituksillakin on saanut arvonnousua korkojen painuessa entistä syvemmälle, mutta koko juoksuajalle hyvin vähäriskiseksi miellettyyn valtionlanaan sijoittavan tuotto-odotus on negatiivinen.
Jos koroista saa varmaa tappiota, tuntuu järkevältä sijoittaa osakemarkkinoille, jossa positiivista tuotto-odotusta voi perustella itselleen vaikkapa osinkotuotolla tai tulostuotolla (e/p-tunnusluku).
Tanssilattian tunnelmat
Pörssibileiden optimaalinen ajoittaja nauttii tanssin hurmasta siihen asti, kun musiikki soi, mutta viimeisen kappaleen viimeisen tahdin aikana hän on jo siirtynyt muovilätkä kourassa narikkajonoon. (Nuoremmille lukijoille kerrottakoon, että ennen korona-aikaa oli olemassa yökerhoiksi kutsuttuja paikkoja.)
Illan viimeisen biisin lähestyessä meno lattialla kiihtyy, oli kyse sitten tanssi- tai pörssiparketista. Tyypillisesti kuplavaiheen aikana pörssissä pelailee jos ei suuri niin ainakin äänekäs joukko vastikään osakemarkkinoille tulleita henkilöitä, joita eivät kiinnosta yhtiöt vaan osakkeet. Osakkeita ostetaan, koska "niiden kurssit ovat nousseet" tai koska "x on tulevaisuuden toimiala".
Niin tuntuu olevan nyt.
Lehdissä esitellään sijoittamisella vaurastuneita ja keskustelupalstoilla tuuletellaan onnistuneilla sijoituksilla ja suunnitellaan aikaista eläköitymistä kuin AP Areenalla vuosituhannen vaihteessa. Vanhat talousopit julistetaan paikkansapitämättömiksi.
Etenkin Yhdysvalloissa yksityishenkilöiden spekulatiivinen päiväkauppa on kohonnut ilmiöksi. Suomessa sijoituspankki kannustaa asiakkaitaan päiväkauppiaiksi. Joidenkin yhtiöiden arvoa tuntuu olevan mahdoton ymmärtää matemaattisesti, mikä ei estä niiden kiitämistä kohti uusia kurssiennätyksiä.
Markkinoilla vallitsee euforia, mikä yleensä on pitkän aikavälin sijoitustuottojen pahin vihollinen.
"Tällä kertaa on toisin"
Yritysten fundamentteja tarkasteleva sijoittaja poistuu markkinoilta useimmiten liian aikaisin. Kupliin kuuluu liioittelu, ja siinä vaiheessa, kun arvostukset tuntuvat irronneen maasta, kurssit voivat vielä nousta kymmeniä prosentteja. Usein nousevatkin.
Tähän ajavat myös monet psykologiset tekijät. Kun lehdissä kirjoitellaan pörssissä rikastuneista, pörssisijoittamisen suosio lisääntyy. Itse tiedän tämän hyvin, olenhan aloittanut sijoittamisen kuplassa – enkä vain kerran vaan kahdesti.
Ne fundamentteja analysoivat sijoittajat, jotka ovat pienentäneet osakepainoaan tai poistuneet pörssistä, alkavat pelätä kaikkien aikojen mahdollisuuden lipumista pois käsistä ja palaavat markkinoille uhkapelimentaliteetilla. Tämä ei koske vain yksityissijoittajia vaan myös sijoitusammattilaisia.
Kuplan syntymisessä auttaa se, että suurella osalla markkinatoimijoista ei ole omakohtaista kokemusta pörssimanioista.
"Tällä kertaa on toisin" -usko huumaa sijoittajat. Kaksikymmentä vuotta sitten osakkeiden arvostuksia oikeutettiin tuottavuuden kasvulla. Vuonna 2021 perusoletus tuntuu olevan, että pitkään matalana ollut korkotaso pysyy matalana myös tulevaisuudessa – kuten tietenkin voi ollakin, eihän tällä hetkellä juuri mikään puhu korkojen nousemisen puolesta.
Mitä tekee Grantham?
Jeremy Grantham arvioi kirjoituksessaan, että arvo- ja kasvuosakkeiden arvostusero on repeytynyt. Hänen mukaansa 2010-luku oli arvo-osakkeiden suhteellisesti huonoin vuosikymmen, minkä jälkeen seurasi niiden suhteessa kaikkien aikojen huonoin vuosi 2020: kasvu- ja arvo-osakkeiden tuottoero oli 20–30 prosenttiyksikköä.
Suhteessa edullisena Grantham pitää myös kehittyviä markkinoita, joiden arvostus suhteutettuna Yhdysvaltain osakemarkkinoiden arvostukseen on hänen mukaansa matalimmillaan viiteenkymmeneen vuoteen.
Niinpä hän suosii kehittyvien markkinoiden arvo-osakkeita ja karttelee yhdysvaltalaisia kasvuosakkeita.
Minun ajatukseni ja tekemiseni tuskin järin monia kiinnostavat, mutta avoimuuden nimissä kerrottakoon, että tunnelmissa on vahvoja fläsäreitä vuosituhannenvaihteesta. Meno on vauhdikasta, mutta kuinka villiksi se vielä yltyykään?
Omassa sijoitustavassani pyrin arvioimaan yritysten mahdollisuutta tehdä rahaa ja katson, kuinka paljon siitä pitää maksaa. Olen siis tylsä pitkän aikavälin arvosijoittaja. Näillä sijoitusperiaatteilla ei viime vuosina ole ollut järin paljon ostettavaa viime kevään romahdusviikkoja lukuun ottamatta, ja ne harvat yhtiöt, joita näin päätyy ostamaan, eivät ole tuoneet eivätkä tule tuottamaan nopeita kurssinousuja.
Joidenkin omistusteni kurssikiitoja hämmästelen, mutta tällaista huumissa tapaa olla. Suomessa ei vielä ole nähty laajalti sitä, että osakekurssit nousisivat tai laskisivat päivässä useita prosentteja ilman järkevää syytä. Eiköhän sekin aika koita ja koeta.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija, sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja ja pörssikuplien kokemusasiantuntija.
