KARON GRILLI Suomalaiset ovat Sanoman medialiiketoimintojen ympäröimiä. Monen aamu alkaa Hesarilla, Aamulehdellä tai Satakunnan Kansalla. Ilta-Sanomien lööppeihin ei voi olla törmäämättä. Joku lukee Me Naisia, toinen Aku Ankkaa, kolmas kuuntelee Radio Suomipopia. Illan saattaa huipentaa Neloselta tulevan sarjan uusin jakso.
Sanoma tavoittaa joka viikko 97 prosenttia suomalaisista. Sitä ei pääse karkuun.
Sanoman medioiden otteessa olevalta jää helposti huomaamatta se, että Sanoma-konsernin liikevaihdosta suurempi ja tuloksesta paljon sitäkin suurempi osa tulee oppimateriaaleista.
Viime vuonna oppimateriaalien eli Sanoma Learningin liikevaihto oli 800 miljoonaa euroa, kun taas Media eli vielä vanhoja peruja nimeltään Media Finland, toi 600 miljoonan euron liikevaihdon. Tälle vuodelle Sanoma ohjeistaa laskevaa liikevaihtoa. Helmikuun alussa annettujen näkymien mukaan konsernin raportoitu liikevaihto olisi 1,29–1,34 miljardia euroa.
Oppimateriaalikustantaminen on selvästi kannattavampaa kuin mediabisnes, jota Sanoma harjoittaa enää Suomessa.
Miljardi euroa oppimateriaaleihin
Reilun viiden vuoden aikana Sanomassa on tapahtunut iso muutos.
”Hollannin medialiiketoiminnat myytiin 2017 ja 2019–2020. Siitä irrotettua pääomaa päätettiin käyttää oppimateriaaliliiketoiminnan kasvattamiseen. 2019 tehtiin ensimmäinen isompi yritysosto Hollannissa, 2020 Espanjassa ja 2022 Italiassa”, Sanoman sijoittajasuhde- ja yritysvastuujohtaja Kaisa Uurasmaa kertoo Karon Grillissä.
Karon Grilli -haastattelu on tehty yhteistyössä Sanoman kanssa. Yhtiö maksaa osallistumisesta ohjelmaan mutta ei vaikuta siinä esitettyihin kysymyksiin.
”Suunnilleen miljardi euroa on panostettu oppimateriaaliliiketoiminnan kasvattamiseen.”
Yritysostojen myötä Sanomasta on tullut merkittävä eurooppalainen perus- ja toisen asteen oppimateriaalikustantamo. Suomen osuus Sanoman oppimateriaaliliiketoiminnasta on enää 7–8 prosentin luokkaa.
Vakaata ja ennustettavaa liiketoimintaa
Oppimateriaalikauppa on ennustettavaa. Kun opettaja on valinnut käyttöönsä jonkin tietyn oppikirjan, kynnys vaihtaa sitä on korkea. Hänhän joutuisi opettelemaan uuden oppikirjan metkut ja tavan opettaa sillä.
Opettajat ovat keskeisessä roolissa oppimateriaaleista päätettäessä. He pitkälti valitsevat, minkä kustantajan tarjoamia työkaluja haluavat käyttää opetuksessaan. Perusopetuksessa lasku kuitataan yleensä julkisesta budjetista.
Oppimateriaalikustantajan joulu on opetussuunnitelmauudistus.
”Kun tehdään uudistuksia, melkein kaikki oppikirjat uusitaan. Se luo kysyntäpiikin”, Kaisa Uurasmaa kuvaa.
Viime vuonna Sanoman Learning-liiketoiminnan liikevaihto kasvoi kuusi prosenttia osin juuri kahden ison opetussuunnitelmauudistuksen ansiosta.
Opetussuunnitelmauudistus on samalla saumakohta, jossa opettajat saattavat vaihtaa käyttämäänsä kirjasarjaa – tai opetuksen siirtyessä kohti hybridimaailmaa pitäisi ehkä ennemmin puhua opetus- ja oppimisjärjestelmästä. Opetussuunnitelman vaihtuessa kustantaja voi ottaa tai menettää markkinaosuutta, toki pienenpieni muru kerrallaan.
Sanoman oppimateriaaliportfolio on niin laajasti hajautettu, että merkittäväkään onnistuminen yhden maan yhden luokka-asteen yhden oppiaineen materiaaleissa ei hetkauta mitään mihinkään suuntaan.
Merkittäviä onnistumisia tietenkin haetaan, sillä ne ovat hyväksi kannattavuudelle. Oppikirjabisnes on monistusbisnestä: ensimmäisen kappaleen hinta on korkea, mutta sen jälkeen kate on korkea, erityisesti digitaalisesti jaeltavissa materiaaleissa.
Digitalisoitumisen edelläkävijä
Oppimateriaalit ovat tiukasti kiinni kunkin maan opetussuunnitelmassa. Puolalaista biologiankirjaa ei voi noin vain kääntää espanjaksi, tai ei sillä ainakaan käyttöä ole.
Suuruudesta on alalla kuitenkin iloa. Itsestäänselvästi se antaa tinkimisvoimaa paperiostoissa, painopalveluneuvotteluissa ja teknologiainvestoinneissa. Ja kun säästöjä etsitään, ei konsernin tietenkään tarvitse hankkia jokaisen maan maantiedon oppikirjaan erilaista kuvaa Eiffel-tornista, vaan eri maissa voidaan käyttää samaa konsernin sisäisen kuvapankin kuvaa.
Sen sijaan digitalisoitumisen kautta on saatavilla sellaisia synergiaetuja, että ne jo tuntuvat.
”Meillä on vahva asema pitkälle digitalisoituneissa maissa. Teknologiaa pystyy skaalaamaan eri markkinoille, vaikka sisällön pitää olla paikallista”, Uurasmaa kertoo.
Oppimateriaaleissa Sanoma luottaa hybridimalliin, jossa painetut ja digitaaliset materiaalit kulkevat rinnakkain ja täydentävät toisiaan.
Yritysostoja tarvitaan
Digitalisoituminen on myös omiaan ajamaan oppimateriaalivalmistajien konsolidoitumista. Murroksen kynnyksellä moni pieni kustantamo saattaa miettiä, kannattaako sen lähteä investoimaan digitalisoitumisen edellyttämällä tavalla. Vai pitäisikö bisneksestä luopua?
Jos jälkimmäiseen päädytään, Sanoma on kolkuttamassa ovelle. Sanoma on asettanut vuoteen 2030 ulottuvan kasvutavoitteen. Tuolloin yhtiön liikevaihdon tulisi olla yli kaksi miljardia euroa, ja siitä vähintään 75 prosenttia tulisi oppimateriaaliliiketoiminnasta.
Vähimmäisrajoillakin se tarkoittaisi oppimateriaalibisneksen liikevaihdon lähes kaksinkertaistamista nykyisestä 800 miljoonasta eurosta 1,5 miljardiin euroon. Sitä ei saavuteta maltilliseksi ohjeistetun keskimäärin 2–5 prosentin vuotuisen kasvun avulla.
Sanoman taseessa on vähänlaisesti liikkumavaraa kassalla tehtäviin yritysostoihin. Vapaasta kassavirrastakin lohkeaa aimo siivu osinkoihin; osinkopolitiikka on 40–60 prosenttia vuosittaisesta vapaasta rahavirrasta.
Marinadissa vaikeat ajat
"Ajat ovat kovat: inflaatio ja korkotaso ovat nousseet. Suuremmilla firmoilla on tyypillisesti hinnoitteluvoimaa: ne pystyvät siirtämään kohonneet kustannukset loppuhintoihin”, S-Pankki USA:sta vastaava salkunhoitaja Antti Raappana sanoo.
Hän on painottanut hoitamansa rahaston salkussa markkinajohtajayhtiöitä.
”Jos kannattavuus on hyvä, kustannusten muutokset eivät saman tien syö kannattavuutta niin suuresti”, hän lisää Grillin Marinadi-osiossa.
"Toinen seikka painotus rahoitusasemaltaan laadukkaissa firmoissa, jotka eivät velkaisia ja joilla on hyvä kassavirta."
Samaan aikaan Raappana on pyrkinyt välttämään firmoja, jotka nollakorkoympäristössä saattoivat lentää kovilla odotuksilla.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut grillinpitäjä. Hän omistaa Sanomaa.
Karon Grilli -haastattelu on tehty yhteistyössä Sanoman kanssa. Yhtiö maksaa osallistumisesta ohjelmaan mutta ei vaikuta siinä esitettyihin kysymyksiin. Ohjelmaan sisältyvän Marinadi-osio on tehty yhteistyössä S-Pankin kanssa.
