KARON PÖRSSI Pörssitiedotteet tapaavat olla kuivakkaan asiallisia ja informatiivisia dokumentteja. First Northilla noteerattava Vincit on rohjennut aika ajoin revittelemään, ja rinnalleen se on tuntunut saaneen Ovaron eli entisen Oravan.
Vincitin huumorin kohdalla keskusteluun on noussut sen sopivuus. Ovaron kohdalla huumorissa hauskinta on sen tahattomuus.
Viime viikolla Ovaro julkisti osavuosikatsauksensa. Samana päivänä se kertoi jatkavansa helmikuun lopussa keskeyttämäänsä omien osakkeiden osto-ohjelmaa. Ennen ohjelman keskeyttämistä yhtiö ennätti ostaa vain vajaat 10 000 osaketta. Nyt aiotaan hankkia reilut 30 000 osaketta lisää.
”Omien osakkaiden oston kautta tahdomme palkita osakkeenomistajiamme”, Ovaron toimitusjohtaja Kari Sainio sanoo pörssitiedotteessa.
Palkita!
Omistan Ovaron osakkeita. Toimitusjohtaja haluaa palkita minut.
Voi kuinka somaa!
Tiedotteen hauskuutta lisää se, että Ovaron toimitusjohtaja tosiaan puhuu omien osakkaiden ostamisesta.
Olen myyty.
Ylijäämärahat pois sukanvarresta
Omien osakkeiden ostaminen kuulostaa äkkiseltään erikoiselta touhulta. Miksi ihmeessä yhtiö ostaisi omia osakkeitaan pörssistä? Eikö pörssiä ennemminkin käytetä rahoituksen hankinnan kanavana? Silloin yhtiö laskee liikkeelle uusia osakkeita ja saa niiden merkitsijöiltä rahaa. Niin aikoo tehdä esimerkiksi taseensa huonoon kuntoon päästänyt HKScan.
Omien osakkeiden ostamiseen yhtiö päätyy silloin, kun sitä vaivaa pulskan kassan ongelma: rahaa on enemmän kuin mille löytyy fiksua käyttöä.
Kun yritys kerää liiketoiminnallaan rahaa, se voi joko investoida sen tulevaisuutta varten tai jakaa osinkoina omistajilleen. Tai sitten se voi ostaa omia osakkeitaan.
Omistamansa omat osakkeensa yhtiö voi mitätöidä. Jos se tekee niin, yhtiön osakemäärä pienenee ja siten jokaisen osakkeen osuus yhtiön varallisuudesta ja liiketoiminnan tulevista tuotoista kasvaa.
Jos yhtiö antaa ostamansa osakkeet vaikkapa johdolle osana kannustinjärjestelmää, omien osakkeiden osto pörssistä ehkäisee osakemäärän kasvua ja muiden osakkaiden omistuksen liudentumista. Näin toimii esimerkiksi Verkkokauppa.com, joka ostaa pörssistä enintään 52 000 osakettaan palkkio-osakkeiden kattamiseen.
Parin viime viikon aikana Helsingin pörssin yhtiöistä omia osakkeitaan ovat hankkineet Nasdaqin pörssitiedotepalvelun mukaan Orion, Etteplan, Telia ja Citycon.
Orionin nettisivuilla lukee, ettei Orionin hallituksella ole valtuutta omien osakkeiden hankkimiseen. Yhtiökokoustiedotteen mukaan yhtiökokous kuitenkin myönsi Orionin hallitukselle valtuudet, joita se ryhtyi innokkaasti käyttämään.
Voitonjaon muoto
Yleensä omien osakkeiden ostoa pidetään osingonmaksulle vaihtoehtoisena voitonjaon muotona. Luvan omien osakkeiden hankintaan antaa yhtiökokous, joka päättää osingonjaostakin. Hallitus puolestaan päättää, milloin osakkeita aletaan hankkia pörssistä.
Varsinkin Yhdysvalloissa tunnutaan ajateltavan, että tilivuoden voittoa jaetaan omistajille osingon ja omien osakkeiden oston yhdistelmänä. Omien osakkeiden ostaminen vastaa omistajan näkökulmasta sitä, että hän sijoittaisi osinkorahat uudelleen yhtiöön – paitsi, että välistä ei tarvitse maksaa veroja eikä kaupankäyntipalkkioita.
Uudelleensijoittavan omistajan kannalta yhtiön tekemät omien osakkeiden ostot ovat selvästi verotehokkaampi ratkaisu.
Se, että omien osakkeiden hankkiminen on etenkin Yhdysvalloissa yleinen voitonjaon muoto, selittää osaltaan sen, että yhdysvaltalaisyhtiöiden osinkotuottoprosentit ovat meikäläisiä pienempiä.
Rahanjakoa vai hyvät kaupat?
Jos yhtiö mieltää omien osakkeiden hankkimisen voitonjaoksi, johon on käytettävä tietty määrä euroja, osakkeita ostetaan enemmän tai vähemmän summanmutikassa, kunnes siihen käytetyt rahat on käytetty. Niin toimiessaan yhtiö tulee keskimäärin tehneeksi huonoja kauppoja: Tulos on korkealla samaan aikaan, kun osakekurssikin on korkealla, joten yhtiö päätyy maksamaan osakkeistaan keskimäärin kovaa hintaa.
Toisaalta: väliäkö sillä? Tämä vastaa kutakuinkin sitä, että yksittäinen sijoittaja ostaisi osinkorahoillaan osakkeita hetimiten osingonjaon jälkeen.
Yhtiö voi käyttää omien osakkeiden hankkimista myös taktisemmin tai suorastaan strategisesti. Se tarkoittaa osakkeiden ostamista pörssistä silloin, kun niitä saa hetkellisesti alihintaan.
Oikean arvon määritteleminen on vaikean ja mahdottoman välissä. Osakehankintamielessä kohtuullisen relevantti mittari on oman pääoman arvo, etenkin jos omaisuuden arvo on mahdollista määritellä kohtuullisen tarkasti.
Tähän nojaa Ovaro, jonka osakekohtainen oma pääoma oli maaliskuun lopun taseesta laskettuna päälle kahdeksan euroa, kun osakekurssi liikkuu reilussa neljässä eurossa. Jos satasen seteleitä pääsee ostamaan viidelläkympillä, se ainakin kuulostaa hyvältä kaupalta.
Ovaron tapauksessa varmaa tosin on vain viisikymppinen. Asuntosijoitusyhtiön omaisuuden arvo on ollut laskusuunnassa eikä yhtiön saneeraus ole onnistunut niin ripeästi kuin monet olisivat toivoneet. Esimerkiksi Inderes pudotti osavuosikatsauksen jälkeen Ovaron osakkeen vähennä-suositukseen.
Ovaron osto-ohjelma kuulostaa muutenkin lähinnä silmänkääntötempulta, sillä ohjelman häntä koskee vain noin 30 000 osaketta eli reilua 120 000 euroa. Firman kannattaakin olla varovainen rahojensa kanssa, sillä sillä erääntyy vuoden sisään mittavat lainat. Kun ne ottaa huomioon, Ovaro ei todellakaan pyöriskele rahoissa, vaikka hetkellisesti kassassa onkin kosolti kiinteistömyynneistä tullutta tuohta.
Buffettin tapa
Myös Warren Buffettin Berkshire Hathaway ostaa omia osakkeitaan. Asia nousi esiin toissa viikonloppuna Omahassa järjestetyssä Berkshire Hathawayn yhtiökokousta edeltäneessä osakkeenomistajapäivässä.
Berkshire Hathaway, joka tunnetusti ei maksa osinkoa, käytti tammi–maaliskuussa omien osakkeiden ostamiseen peräti 1,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria eli enemmän kuin Sanoman markkina-arvon verran. Enemmänkin olisi voinut käyttää: Buffettin patjan alla lojuu käyttämättömänä reilut sata miljardia taalaa.
”Haluamme ostaa osaketta, kun sillä käydään kauppaa hinnalla, joka on alle konservatiivisen arvion osakkeen todellisesta arvosta”, Buffett määritteli.
Eli Buffett ja hänen aisaparinsa Charlie Munger määrittelevät, mikä kulloinkin on konservatiivinen arvio Berkshiren osakkeen arvosta, ja jos osakkeen hinta on sen alapuolella, he ostavat.
Ei Buffett siitä kuitenkaan pidä. Omien osakkeiden ostoon käytettävät varat ovat voittovaroja, joista yhtiön on täytynyt maksaa verot. Tämän vuoksi luultava seuraus olisi, että Berkshiren arvonkehitys jää edelleen jälkeen S&P 500 -indeksin kehityksestä, jos indeksin kymmenen vuoden nousuputki vain jatkuu ja jatkuu.
Buffettinkaan tapa ei ole immuuni markkina-arvostusten vaihteluille. Berkshiren omistusten arvo liikkuu markkina-arvostusten mukana. Omistajan on luotettava Buffettin ja Mungerin subjektiiviseen arvioon.
Viikon trio: Liisan listakärki
Sijoittajalegenda Seppo Saario piti aikoinaan Pörssisäätiön sivulla suosittua ja seurattua Sepon listaa, jossa hän pisteytti Helsingin pörssin osakkeita eri tekijöiden perusteella. Saarion luovuttua työläästä listatyöstä Pörssisäätiö lanseerasi säätiön silloisen toimitusjohtajan Sirkka-Liisa Roineen mukaan nimetyn Liisan listan.
Vuoden päivät Liisan lista on laskettu Evlin sijoitustutkimuksen tuottaman datan perusteella. Listan yhtiöpeitto on aiempaa pienempi, ja siitä julkaistaan vain kymmenen kärki.
Huhtikuun lopussa listan kärjen muodostivat:
1. CapMan
2. Marimekko
3. Aspo
Lähde: Pörssisäätiön Liisan lista. Tilanne 29.4.2019. Haettu 13.5.2019.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja. Hän omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Ovaron, HKScanin, Etteplanin, Telian, Cityconin, Berkshire Hathawayn, CapManin ja Marimekon osakkeita.
