Kattavat ja vahvistetut taustatiedot tekevät arvoteoksesta vieläkin arvokkaamman.
Jälki-impressionistisen taiteilijan Paul Gauguinin maalaus Koska menet naimisiin? myytiin 300 miljoonalla dollarilla vuonna 2015. Työ sai maailman kalleimman taideteoksen tittelin.
Varmasti moni pohtii, miten jonkin työn hinta voi nousta jopa yli sadan miljoonan euron. Tähän on kuitenkin selvä vastaus: työn taustatietojen eli ammattikielellä provenienssitietojen on oltava vertaansa vailla.
Taideteoksen tekijän on oltava suosittu ja maailmankuulu ja teoksen pitää olla hänen parhaimmalta tuotantokaudeltaan. Nämä tiedot eivät vielä tee suuria hintaeroja kahden samankaltaisen korkeatasoisen ja kalliin signeerauksen välille. Sen sijaan se merkitsee, mitä näille teoksille on tapahtunut ja missä ne ovat kulkeneet sen jälkeen, kun ne jättivät taiteilijan ateljeen.
Mitä tarkemmin kaikki taustatiedot ovat tiedossa ja vahvistettuina, sitä paremmin pystytään myös arvioimaan, ettei mitään ole missään vaiheessa väärennetty. Tärkeitä taustatietoja ovat esimerkiksi:
- Ketkä ovat omistaneet teoksen (omistajat aikajärjestyksessä)?
- Missä suurissa näyttelyissä teos on ollut mukana?
- Onko teosta mainittu opinnäytteissä?
- Onko teos ollut aikakautensa merkittävissä taidekirjoissa?
- Onko taiteilija maininnut teoksen tekemisestä omassa kirjeenvaihdossaan?
- Jos työ on ollut myynnissä taidemarkkinoilla, missä ja mihin hintaan?
- Onko työ mainittu mediassa?
- Onko teokseen liittynyt jotain kiinnostavaa tapahtumaa, joka olisi liittynyt sen omistajaan tai tekijään?
- Onko teoksen tekniikassa tai aiheessa jotain erikoista tai erilaista?
- Ovatko arvostetut asiantuntijat antaneet vahvistetut lausunnot työstä?
Selvitystyö on kallista ja hidasta
Kun tehdään taustatietotutkimusta esimerkiksi Picasson kaltaisen taiteilijan tuotannosta, jokainen hyvä tieto taustalla saattaa tarkoittaa miljoonien eurojen hintalisäystä. Juuri tästä syystä taustatiedot punnitaan rahassa.
Esimerkiksi Leonardo da Vincin maalaamaa Mona Lisa tuskin olisi noin miljardin arvoinen (markkinoilla noin 750 miljoonaa euroa), jos teoksen taustatiedot eivät olisi unelmallisen värikkäät ja kunnioitetut.
Yleensä silloin, kun laadukas maalaus tulee myyntiin taidemarkkinoille ilman taustatietoja, voi maalauksen hinta olla matalahko. Kun teoksen taustaa aletaan tutkia, myös hinta nousee.
Taustatutkimus on hidasta ja kallista. Jos tietoja selvitettäisiinkin nykyistä enemmän, nousisivat taideteosten hinnat. Tämän vuoksi tarkkanäköisimmät keräilijät ovat joskus saaneet huutokaupasta poikkeuksellisen edullisesti arvoteoksia, joiden taustaa huutokauppojen asiantuntijat eivät ole tienneet.
Vaikeinta on selvittää ulkomaisten vanhojen taideteosten taustatietoja. Yleensä teokset ostetaan epätäydellisten tietojen varassa.
Varo epämääräisiä myyntitietoja
On myös mahdollista, että teoksen omistusoikeudet ovat epäselvät. Yleensä varastettujen arvoteosten taustatiedot muutetaan, ja siksi ostajan on aina pakko vahvistaa teoksen taustatiedot.
Jos taustaltaan epämääräistä teosta kaupitellaan asiakkaalle, tyypillisesti asiakasta kehotetaan olemaan asiasta hiljaa.
Selitykseksi annetaan esimerkiksi se, että työ on joskus myyty ulkomailla tai aitoustodistuksen on antanut arvostettu asiantuntija, mutta dokumentti on jäänyt jollekin aiemmalle omistajalle. Ostajalle saatetaan sanoa, että teoksen omistaja on tehnyt konkurssin ja häpeää eikä halua teoksen myynnistä puhuttavan kenellekään ja myös että verottaja ei saa tietää asiasta.
On tärkeää tiedostaa, että jos teoksesta ei aikaisemmin ole maksettu vaadittavia veroja, se laskee teoksen arvon sijoituskohteena todella alas. Hyvässä sijoituskohteessa on sekä hyvät taustatiedot että kaikki maksut aina hoidettu mallikkaasti.
Varoituskellojen pitää soida, jos myyjä käyttää ulkomaista vanhaa taidetta kaupitellessaan esimerkiksi tällaisia ilmaisuja: ”maailmansodan aikainen sotasaalis”, ”emigranttitaide”, ”ollut ullakolla unohdettuna”, ”Vatikaani”, ”isot kansainväliset huutokauppatalot”.
Hylkiöstä huipputeokseksi
Helmikuussa 2015 arvostettu sveitsiläinen taiteen keräilijä Rudolf Staechelin myi Paul Gauguinin maalauksen When Will You Marry? vuodelta 1892. Ostaja oli qatarilaisen hallitsijaemiirin nuori sisar Sheikha Al-Mayassa bint Hamad Al-Than ja teoksen hinta lähes 300 miljoonaa dollaria.
Työllä on upeat taustatiedot: se on Gauguinin parhaimmalta kaudelta, tahitilaistyttöjä aiheena, työ ollut pitkään tallennettuna Baselin Kunstmuseumissa, työn myi yksi arvostetuimmista eurooppalaisista keräilijöistä ja sen osti tämän hetken maailmanlaajuisesti merkittävin taiteen keräilijä.
Ennen Tahitille lähtöä Gauguin lupasi Kööpenhaminassa asuvalle perheelleen palata rikkaana miehenä takaisin.
Palattuaan Tahitilta Gauguin piti Tahiti-aiheisen näyttelyn tuon ajan huipputaidekauppiaalla Paul Durand-Ruelilla vuonna 1894. Neljästäkymmenestä teoksesta vain 11 myytiin, ja näyttely jakoi mielipiteet. When Will You Marry? -työn hinta oli näyttelyssä 1 500 frangia ja se jäi myymättä. Teos teki kuitenkin historiaa 121 vuotta myöhemmin.