Uskaltaisiko ostaa pahasti tummuneen klassikkomaalauksen? Milloin kodin seinällä oleva taideteos pitäisi konservoida?
Mitä arvokkaampi maalaus, sitä isompi merkitys teoksen konservoinnilla on, jos teos on päässyt huonoon kuntoon. Vahvasti patinoituneen maalauksen arvo saattaa olla jopa vain kolmannes hyväkuntoisen hinnasta.
Harvoin kuitenkaan enää näkee arvoteoksia myynnissä likaisina ja tummuneina. Kunto vaikuttaa niin paljon arvoteosten hintaan, että keräilijät ovat jo tottuneita huolehtimaan hyvin niiden ylläpidosta.
Palauttamista vai korjaamista?
Taideteosten konservoinnilla tarkoitetaan sitä, että maalaus palautetaan entiseen asuunsa eli siitä poistetaan alkuperäiseen työhön tulleet vahingoittavat jäljet, joita voivat olla esimerkiksi kosteuden aiheuttama rapautuminen, lakan hikoileminen tai halkeaminen, lakkapinnan sumentuminen ja sideaineen hajoaminen. Konservoinnista jää arkistoon dokumentteja ja valokuvia.
Restaurointi taas tarkoittaa vaurioituneiden kohtien korjaamista. Aina teosta ei edes voida palauttaa alkuperäiseksi. Esimerkiksi Leonardo da Vincin ensin neljä vuotta keskeneräisenä pysynyt Mona Lisa -maalaus oli alkujaan nykyistä leveämpi, ja siinä oli pylväät reunoissa.
Periaatteena on, että taideteokseen tulee mahdollisimman vähän muutoksia eikä sen ilme muutu, saati tuhoudu.
Jos teos on esimerkiksi ollut pitkään ilman kehyksiä ja rullalla, maali ja lakkakerros ovat saattaneet kärsiä pahastikin. Talvella suositeltava säilytyslämpötila on 20 astetta ja kesällä kaksi astetta enemmän. Kosteuden on hyvä olla talvella 45 RH-astetta (suhteellinen kosteus) ja kesällä viisi RH-astetta enemmän. Säilymisen kannalta olisi aina tärkeää, että lämpö, valo ja kosteus ovat sopivat ja tasaiset.
Lumppupaperi on parasta käsitellä
Paperikonservaattori Tina Lindgrenin yritys Konservointi Arkki on toiminut 26 vuotta. Lindgren kertoo, että esimerkiksi grafiikkavedoksiin tulleet vesivahingot tai tummuminen voidaan konservoida kokonaisvaltaisella kosteuskäsittelyllä. Vedoksen keltaisuus häviää käsittelyssä samalla, kun siitä poistuu haitallista happamuutta.
Keskikokoisen teoksen käsittely maksaa joitakin satasia.
Arvomaalauksien pastelliluonnokset on monesti saatettu tehdä vähemmän laadukkaille papereille, ja niiden kunto on hyvä tarkistuttaa konservaattorilla.
Sen sijaan niin vanhoissa kuin uudemmissakin grafiikoissa on Lindgrenin mukaan useimmiten käytetty hyvälaatuista lumppupaperia, jota on konservaattorin helppo huolellisella käsittelyllä konservoida.
Sijoita grafiikka ikkunaseinälle
On hyvä muistaa, että aurinko polttaa myös grafiikkateoksen, jos siinä on tavallinen lasi päällä. Taulun paras paikka olisikin huoneen ikkunaseinällä. Silloin valo tulee vain epäsuorasti.
Paperipohjaisten taideteosten päällä tulisi aina olla näkymätön museolasi eli ultraviolettisuojattu lasi, joka on samalla myös silmälle miellyttävämpi kuin heijastava lasi. Taideteoksesta nauttii enemmän, kun ympäristön valot eivät heijastu lasin pinnasta.
Jos kotona on esimerkiksi grafiikkaa, kannattaa selvittää ammattikehystäjän kanssa, millaiset lasit ja pahvit teoksissa on. Kehystyksessä lumppukuituiset pahvit ovat parhaita. Ne suojaavat tehokkaimmin taideteoksia ympäristön vaikutuksilta.
Jos taideteos on kehystetty laadukkain materiaalein (taustapahvi, passepartout ja lasi), teoksen kunto olisi hyvä tarkistaa vähintään noin 20 vuoden välein.
Kannattaa pitää mielessä, että vaikka vedoksessa olisi lasi päällä, teos saattaa hajota kuljetuksessa, jos paperi on hauras.
Öljymaalauksenkin voi kirkastaa
Tina Lindgren tekee myös öljyväri- ja akryylimaalauksille pintapuhdistuksia. Silloin kirkastetaan pinta liasta, patinasta tai tupakansavusta. Hinta keskikokoiselle maalaukselle on reilut kaksisataa euroa.
Pauliina Littorin
