Kangasvuokko on kevään ensimmäisiä kukkivia kasveja, jota voi ihailla harjuilla ja kuivilla, valoisilla kankailla. Laji on rauhoitettu jo vuonna 1952.
Rauhoituksesta huolimatta kangasvuokkoja poimitaan ja siirretään edelleen pihoihin jonkin verran. Rauhoitetun kangasvuokon tai sen osan poimiminen, kerääminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Kielto koskee myös kasvin siementen keräämistä, Etelä-Savon ELY-keskus tiedottaa.
Maljakossa kangasvuokon kukat kuihtuvat hyvin nopeasti, ja kasvupaikan suhteen kasvi on vaatelias eikä todennäköisesti menesty pihaan siirrettynä. Lisäksi kangasvuokolla on laaja juurakko, joka vaurioituu, kun kasvi kaivetaan maasta ylös.
Kuten monet muutkin luonnonkasvit, kukkiva kangasvuokko on kaunein omassa luonnonympäristössään. Taimitarhoilta puutarhaharrastajat voivat hankkia pihaansa näyttäviä kangasvuokon sukulaiskasveja, esimerkiksi tarhakylmänkukkia tai arovuokkoja.
Kangasvuokko tarjoaa mettä kevään ensimmäisille pölyttäjille
Kangasvuokko kukkii yleensä toukokuussa, ensimmäiset jo huhtikuussa. Kangasvuokon kookkaat, pehmeäkarvaiset kukat tarjoavat mettä palkkioksi pölyttäjille.
Auki olevalla kukalla voi olla leveyttä jopa kymmenen senttiä. Kukat ovat yleensä kermanvalkoiset, mutta Etelä-Savossa tavataan yksittäisillä paikoilla myös liilanpunaista värimuotoa.
Kukinnan jälkeen kukkaperät saattavat nousta yli 30 cm:n korkeuteen, jotta lenninhaivenella varustetuilla siemenillä olisi mahdollisimman hyvät leviämismahdollisuudet.
Laji vaarantunut
Viimeisimmässä Suomen lajien punaisessa kirjassa laji listattiin vaarantuneeksi. Asutuksen läheisyydessä kangasvuokkoa uhkaa rakentaminen, tallaaminen ja edelleen myös kasvien poiminen ja siirtäminen puutarhoihin.
TIESITKÖ? Kangasvuokkoja (Pulsatilla vernalis) kerättiin suuria määriä myyntiin 1900-luvun alussa. Myynti kiellettiin vuonna 1926 ja laji rauhoitettiin jo vuonna 1952. Kangasvuokko oli ensimmäinen luonnonsuojelulain turvan saanut kasvi. Keräämistä merkittävämmäksi kangasvuokon uhkatekijäksi on noussut kasvupaikkojen umpeenkasvu ja tuhoutuminen mm. soranoton tai voimakkaiden metsätaloustoimien seurauksena.
Minna Petäinen
Kuva: Lauri Puhakainen