Jossakin vaiheessa elinkaartaan auto alkaa näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Onneksi ammattilainen pystyy loihtimaan iäkkäästä tai muuten nuhjuisen näköisestä autosta lähes uutta vastaavan säihkyvän kaunottaren.
Arjessa ei tule ollenkaan ajateltua, että oman auton maalipinta on täynnä naarmuja. Tämä on valitettavasti totta jopa jo kahden vuoden ikäisessä autossa. Olemme onnellisen tietämättömiä asiasta, koska ohuet pintanaarmut eivät erotu kauempaa katsottuna lainkaan.
Mitä haittaa naarmuista sitten on? Useimmissa tapauksissa ei mitään isompaa haittaa.
Auton visuaalinen ilme joka tapauksessa hiljalleen muuttuu. Maalipinta menettää kiiltoaan ja autosta tulee pikkuhiljaa vanhan ja nuhjuisen näköinen. Jos auto on omistajalleen muutakin kuin vain arkinen liikkumisväline, asia kiinnostaa tavallista enemmän.
Yksi käytännön haittapuolista on auton pesun vaikeutuminen. Maantiepöly, piki, jarruista irtoava metallipöly, hiekka ja maantiesuola tarttuvat sitä hanakammin kiinni maalipintaan mitä enemmän siinä on naarmuista tarttumispintaa.
Auto ei puhdistu pesussa yhtä helposti kuin uutena, jolloin maalipinta oli naarmuton. Tarvitaan vahvempia pesuaineita, jotka kuluttavat maalipintaa lisää.
Tämä oravanpyörä jatkaa pyörimistään, ja jossakin vaiheessa lika ja kosteus pääsevät naarmujen pohjalla ja kiveniskukohdissa kosketuksiin paljaan peltipinnan kanssa. Silloin alkaa ruostuminen.
Hiomalla saadaan pohja kuntoon
Maalipintojen hionta on lähtenyt liikkeelle autoharrastajista, jotka ovat puunanneet autoja näyttelyitä varten.
Puhekielessä hionnasta käytetään termiä myllytys, joka tarkoittaa koneellista hiontaa tyypillisesti pyörivällä epäkeskokoneella ja vaahtomuovilaikalla käyttäen apuna erilaisia hiovia nesteitä ja tahnoja. Toinen tapa on ns. vesihionta. Silloin käytetään hyvin hienoa hiomapaperia ja vettä liukasteena.
Hiomalla pinnasta poistetaan materiaalia (yleensä maalipinnan lakkakerrosta) sen verran, että päästään pintanaarmujen pohjan tasalle. Silloin naarmut katoavat ja pinnasta tulee täysin sileä kuin uudessa käyttämättömässä autossa.
Pintaa voidaan luonnollisesti poistaa vain hyvin ohut kerros. Vanhasta autosta ei siis välttämättä saada pois kaikkia syvimpiä naarmuja. Lähes uutta vastaavan kiiltävän ilmeen palauttamiseen riittää yleensä, jos naarmuista saadaan pois noin 80 prosenttia.
Kirkas työvalo ei antanut armoa
Omasta pihasta löytyi mitä sopivin testiesimerkki, perheen kakkosautona toimiva yhdentoista vuoden ikäinen Honda Civic. Auto on siistikuntoinen, kolhuton ja ainakin päällisin puolin täysin ruosteeton. Ajokilometrejä on takana 153 000.
Testialueeksi otetaan auton tavaratilan kansi. Ensimmäisenä mitataan maalin paksuus, joka tässä tapauksessa vaihtelee 100 ja 125 mikrometrin (µm) välillä. Millimetreiksi muutettuna tämä tarkoittaa 0,100-0,125 millimetriä.
Tämän kerroksen jälkeen vastassa on paljas pelti.
Mittauksen jälkeen tavaratilan kanteen kohdistetaan työvalo, jolloin koko kauheus paljastuu. Maalipinta on todella aivan täynnä naarmuja, mikä himmentää alkuperäistä väriä.
Nyt keskelle luukun kantta laitetaan teippi rajaksi. Vasemmalle jäävä alue käsitellään, mutta oikealle puolelle ei tehdä tässä vaiheessa mitään. Näin voimme selkeimmin todeta eron ennen ja jälkeen.
Ero on todella vaikuttava. Hiotulla puolella auton alkuperäinen värisävy tulee esille kirkkaana, aivan kuin uudessa autossa.
Vanhoissa autoissa tuhdimpi maalipinta
Kymmenen vuoden ikäisissä autoissa alkuperäisen tehdasmaalauksen paksuus on tyypillisesti 100–180 µm (= 0,10–0,18 mm), kuten esimerkkiautossa. Vanhemmissa autoissa maalaus on tavallisesti paksumpi, 15–20 vuoden ikäisissä yleensä 200–250 µm.
Uusissa autoissa yli 100 mikrometriä alkaa olla jo harvinaisuus. Kaikkein ohuimmat maalaukset löytyvät uusista aasialaisista autoista, joissa maalin paksuus on vain 60 mikrometrin suuruusluokkaa.
Suunta yhä ohuempiin pintoihin johtuu maalaustekniikan kehittymisestä, mutta kyse on myös säästöistä. Laadukas automaali on kallista, ja sen kulutus pyritään massatuotannossa minimoimaan.
Ohuet maalikalvot tuovat haasteita hiomiseen. Esimerkkimme Hondan keskimäärin 110 mikrometrin paksuiselle pinnalle voidaan tehdä auton elinkaaren aikana turvallisesti noin viisi käsittelyä ilman, että lakkakerros hioutuu kokonaan pois. Jos kerroksen paksuus on 60 µm, sille voidaan turvallisesti tehdä ehkä vain yksi tai kaksi käsittelyä.
Määrä tietysti riippuu siitä, miten työ tehdään. Amatööri saa helposti paksummankin maalikerroksen puhki ja pilalle.
Keraaminen pinnoite tekee kovan kalvon
Maalipinnan säilymistä edesauttaa säännöllinen pesu ja vahaus. Vahan rinnalle on kymmenen viime vuoden aikana noussut uusi hittituote, keraaminen pinnoite. Se on vahaa kestävämpää, ja ammattilaisen tekemälle pinnoituskäsittelylle luvataan mainoksissa jopa 4–5 vuoden kestoa.
Arkikäytössä olevassa autossa 2–3 vuotta on realistisempi kestoaika.
Pinnoite muodostaa auton lakkapinnan päälle lasimaisen kiiltävän kalvon. Varsinkin Suomen olosuhteissa pinnaltaan kova ja likaa hylkivä pinnoite helpottaa huomattavasti auton puhtaanapitoa. Kevyt lika irtoaa jopa pelkällä vedellä painepesussa. Pinnoite suojaa maalipintaa myös maantiesuolalta.
Monet autoliikkeet teettävät nykyään pinnoitteen kaikkiin uusiin autoihin ennen luovutusta asiakkaalle. Myös vanha maalipinta voidaan pinnoittaa, mutta ennen sitä naarmut on poistettava mahdollisimman tehokkaasti. Pinnoite ei peitä naarmuja, vaan pahimmassa tapauksessa korostaa niiden näkymistä.
Auton pinnan kunnostus – mitä maksaa?
Jokainen vanha auto on naarmujen määrän ja laadun osalta yksilöllinen, joten hintaesimerkit ovat suuntaa antavia:
”Myllytys” maksaa tyypillisesti 500–1 000 euroa. Jos lisäksi halutaan keraaminen pinnoitus, tarvitaan vielä 300–500 euron lisäinvestointi. Uusimmat ja kalliimmat pinnoitteet maksavat 1 000 eurosta ylöspäin, eli hintahaitari on laaja. Valinnanvaraa on.
Haastattelemamme ammattilaiset muistuttavat, että he tekevät naarmujen poistoa ja pinnoituksia kaikenlaisiin autoihin. Vaikka nettisivujen mainoksissa voi näkyä Porscheja, Tesloja tai muita kalliimpia autoja, ammattilaiselle tavallinen Honda Civic tai Toyota Corolla on aivan samanlainen työkohde kuin Porsche.
- Jutun pääkuvassa punainen Tesla Model S on saanut ylleen keraamisen pinnoitteen.
Markus Nieminen
Kirjoittaja on Taloustaidon autoaineiston tuottaja
Artikkelia varten on haastateltu pitkän linjan ammattilaisia kolmesta eri yrityksestä: Final Detail, Kellokoski, Mudfix Car Detailing, Pälkäne, THM Polishing, Helsinki
