veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

VAPAALLA

Miten matkailuautoa ajetaan?

Miten matkailuautoa ajetaan?
11.10.2016

Matkailuauton ajaminen poikkeaa henkilöautosta. Välillä autoa pitää ajaa kuin bussia. Moottoritiellä kuskin pitää muistaa, että matkailuauto kiihtyy hitaasti.

+Auton testimatkan pisimmillään 12-tuntiset ajopäivät vaativat todella kovakalloisen kuljettajan ja vielä kärsivällisemmän kanssamatkustajan, sillä niin selkä kuin istumalihaksetkin olivat koetuksella ja loppupäivinä kuljettajan käsivarsia särki. Jos saman lenkin haluaisi kiertää lomamatkana, kahdessa viikossa ajettuun 4 600 kilometrin kierrokseen pitäisi käyttää kolme tai neljä viikkoa.

Kasselin seudun pitkiä mäkiä alaspäin mentäessä vauhti vain kasvaa vaikka nostaisi jalan kaasupolkimelta. Vauhtia on pidettävä kurissa aika ajoin jarruttamalla tai vakionopeussäätimellä, joka on tarpeellinen varuste matkailuautossa.

Useimmat nykyiset matkailuautot pohjautuvat Fiatin Ducato-pakettiautoon ja ne ovat kaukana Volkswagen Transporterin, Ford Transitin ja Mercedes-Benz Viton uusimpien mallien tapaisista moderneista pakettiautoista, jotka ajettavuudeltaan ja suorituskyvyltään ovat parhaimmillaan yllättävänkin lähellä henkilöautoja. Pakupuolella matkailuautoja voi verrata lähinnä muutama vuosi sitten historiaan siirtyneen Toyota Hiacen pitkän mallin ajamiseen. 

Matkailuautojen valtavirran tapaan Fiat Ducatoon pohjautuvan LMC Breezer V636:n kaasupoljin on moottoritienopeuksissa aika raskas polkea. Vakionopeussäädin on aivan ehdoton varuste matkailuautossa.

Muutenkin matkailuautoa on selvästi raskaampi ajaa kuin tavallista henkilöautoa. Varsinkin mutkaisilla teillä se on fyysisenä suorituksena aivan toista luokkaa. Moottoriteillä taas ohitusten jatkuva sovittaminen nopeammin kulkevan liikenteen sekaan vaatii energiaa syövää tarkkailua, jos ajaa sallittua sataa eikä tyydy rekkojen 90 km/t vauhtiin.

Tuuli tarttuu matkailuautoon aivan eri tavalla kuin nykyaikaiseen henkilöautoon. Erityisesti rekkoja ohitettaessa niiden keulan edestä tuleva sivuttaisviima heilauttaa helposti matkailuautoa ja vaatii vastaliikkeen. Mutta myös avoimissa maisemissa kulkevilla teillä voimakas sivutuuli voi keinuttaa matkailuautoa selvästi ja ajosuuntaakin joutuu korjailemaan. Onneksi Fiat Ducaton ohjaus sopii tarkoitukseen hyvin ja korjausliikkeistä tulee nopeasti luontaisia, jos kuljettaja osaa mukautua auton liikkeisiin. 

Kuin bussilla kurvailua

Vuoristoteiden serpentiineissä matkailuautoa pitää ajaa kuin bussia: vauhtia pitää ottaa tarpeeksi pois ennen kaarretta, jotta rattia ehtii veivata kaikessa rauhassa.

Muutenkin kaarreajo on erilaista kuin henkilöautolla, sillä jos vauhtia on kaarreprofiiliin nähden vähänkin liikaa, ulkokaarteen puoleiselle etupyörälle tulee liian paljon painetta ja auton vakaus on vaarassa. Tämä tulee muistaa paitsi vuoristoteillä myös esimerkiksi Kasselin kuuluisissa moottoritiemäissä, joissa vauhti vain kiihtyy, vaikka jalan nostaa kaasupolkimelta. Ducaton jarruissa on onneksi hyvä tunto eikä häipymistä järkevästi rytmitetyllä käytöllä esiintynyt.

Keski-Saksan jyrkissä ylämäissä rekkojen vauhti hyytyy niin että matkailuautollakin pitää ajaa vähän väliä keskikaistaa, vaikka vauhti ei kaistan normaalirytmiin riitäkään.

Koeajoautossa ollut Fiatin 130-hevosvoimainen Multijet-turbodieselmoottori on varsin tavanomainen matkailuauton voimanlähde. Sen teho ja 320 newtonmetrin vääntö riittävät normaaliolosuhteissa, mutta Saksassa Kasselin mäissä samoin kuin Sveitsin ja Ranskan vuoristoteillä meno hyytyy varsin rauhalliseksi.

Samanlaista voimattomuutta kuin 1980-90-lukujen vaihteen ahtamattomissa dieseleissä matkailuautossakaan tuskin enää tapaa, silloin Hymer hyytyi Norjassa kesällä lumisina säilyville vuorille noustaessa niin, että pahimmissa paikoissa vauhtia oli vain 30 km/t, vaikka painoi kaasupolkimen lattiaan asti.

Fiatin Multijet-moottorin 148-hevosvoimainen versio on harkinnan arvoinen vaihtoehto varsinkin silloin, jos moottoreiden välinen hintaero on pieni. Pienellä 115-hevosvoiman moottorilla autoa ei kannata hankkia, jos sillä on tarkoitus ajaa myös vuoristotiellä. 

Matkailuautossa 1970-luvun kiihtyvyys

Testimatkan tiukan aikataulun vuoksi ajoimme rajoitusten aina salliessa 100 km/t vauhtia, mikä merkitsee rekkojen ja asuntovaunuyhdistelmien jatkuvaa ohittelua moottoriteillä. Helpommalla pääsee, jos ajaa niiden kanssa samaan tahtiin noin 90 km/t nopeutta.

Jos samaan suuntaan meneviä kaistoja on kolme, keskikaistaa käyttäen pääsee varsin mukavasti ohi hitaammista menijöistä, kunhan vahtii peileistä tarkasti liikennettä pitkälle taaksepäin ja ilmoittaa kaistan vaihtamisesta suuntamerkillä todella aikaisin.

Saksassahan keskikaistallakin ajetaan jopa 140-150 km/t vauhtia, ja jos äärimmäisenä vasemmalla olevalla kaistalla auto sattuu tulemaan vielä huomattavasti kovempaa vauhtia, äkkinäinen kaistanvaihto voi aiheuttaa tuhoisan onnettomuuden. 130-hevosvoiman moottorilla matkailuauto kiihtyy niin hitaasti, että sillä ei pääse tiukoissa tilanteissa alta pois.

Saksalaisista alan lehdistä löytyi matkailuautoille mitattuja kiihtyvyysarvoja: 130-hevosvoimaisella Ducaton koneella nollasta sataan vie aikaa noin 24 sekuntia, 148-hevosvoimaisella versiolla aika putoaa alle 20 sekunnin. Liikutaan siis samoissa luvuissa kuin heikkotehoisilla henkilöautoilla 1970-luvulla, mikä kannattaa ajotavoissa ottaa huomioon. 

Renkaat koetuksella

Suomessa sallittu 100 km/t on Breezerille sopiva nopeus. Kun vauhti jyrkissä alamäissä hetkittäin karkasi yli 110 km/t, kaarteissa alkoi tuntua että renkaat taittuvat auton alle eikä alusta tuntunut enää ryhdikkäältä. Matkailuautoissa on kuitenkin eroja, 1990-luvun alussa ajoin Mobilvetta-merkkisellä hyvin aerodynaamisella matkailuautolla Ranskassa pitkiä pätkiä vaivattomasti sikäläisten rajoitusten mukaista 130 km/t vauhtia.

Renkaat joutuvat raskaassa matkailuautossa kovalle koetukselle. Bad Schönbergissä Saksassa ADAC:n tiepalvelumies tuli vaihtamaan yhden matkailuauton rengasta, joten apuakin onneksi löytyy. Testimatkalla tavatun ruotsalaisen Granin pariskunnan ainoa vaaratilanne 27 matkailuautovuoden aikana syntyi aikoinaan Espanjassa, kun auton rengas räjähti moottoritiellä. Granit selvisivät, mutta auto vaurioitui sen verran, että sillä ei voinut enää ajaa sadekelillä vaan matkalla kotiin Ruotsiin piti kytätä poutajaksoja. 

Kantatiet tukkoisia

Aina välillä näkee neuvottavan, että automatkalla ei kannata ajaa moottoritietä vaan on mukavampaa käyttää kaksikaistaisia kantateitä. Euroopassa on monia paikkoja, joissa näin tekemällä näkee hienoja paikkoja kuten Lüneburgin nummilla tai Moselin laaksossa Saksassa tai Loire-jokea seuraamalla Ranskassa eri maiden rannikkoteistä puhumattakaan.

Matkailuautoa ajetaan korkealla istuen. Kokemattomasta se tuntuu ensi alkuun todella oudolta, mutta ylhäältä näkee maisemat henkilöautoa paremmin.

Mutta varsinkin Saksassa on paljon alueita, joissa matka ei kantateitä käyttäen etene järkevää vauhtia, koska ne kulkevat kylien läpi ja ovat täynnä risteyksiä ja liikennevaloja. Testimatkalla totesimme tämän taas kerran, kun ruuhkia välttääksemme koetimme ajaa kantateitä käyttäen Heilbronnista etelään: aikaa hukkui aivan tuhottomasti ja jatkuva liikennevalojonoissa nitkuttaminen oli todella raskasta. Saman koimme muutama vuosi sitten Ranskassa, kun lähdimme ajamaan Pariisista etelään pikkuteitä pitkin ja matka ei tuntunut etenevän lainkaan.

Taajamissa LMC Breezer V636:n tapainen 6,8 metriä pitkä matkailuauto ei mahdu henkilöautojen pysäköintiruutuihin eikä sille vilkkaiden kaupunkien keskustoista tahdo löytyä tilaa. 2,22 metrin leveys karsii sekin sopivia paikkoja: jotta autosta pääsisi ulos, se vaatii kahden ruudun leveyden.

Kuusi metriä on myös raja, jonka yli menevä pituus nostaa lautta- ja siltakustannuksia.

Matkailuautoilu sopii parhaiten järjestelmälliselle ihmiselle, joka tykkää puuhastella samojen asioiden parissa päivästä toiseen, sillä joka kerta liikkeelle lähdettäessä pitää muistaa irrottaa sähköjohto ja sulkea auton kyljessä oleva pistokkeen luukku, joka jää yllättävän helposti painamatta kiinni.

Jokainen aukeava luukku auton sisällä pitää muistaa sulkea eikä mitään tavaraa saa jättää irralleen. On myös tarkistettava puhtaan veden ja harmaan veden taso: onko tankattava lisää vettä tai saatava käytettyä vettä tyhjennettyä pois. Vessakasettikin on muistettava tyhjentää riittävän usein – ainakin on tarkistettava että sen täyttymisestä kertova varoitusvalo ei ole syttynyt. 

Lue lokakuun Taloustaidosta, miten Juha Partasen matkailuautokierros Euroopassa sujui. Lehdessä on myös artikkeli matkailuautoilun kustannuksista. Voit lukea jutut myös tablettilehdestä. Tablettilehteä voivat lukea Veronmaksajain Keskusliiton jäsenet ja Taloustaito-lehden tilaajat. Kirjautumista varten tarvitset Veronmaksajien jäsenpalvelun tunnukset, jotka voit tilata liiton nettisivulta

Juha Partanen

Rahat, verot, työ & eläke, koti