Millaista vastinetta rahalle saa matkailuautojen yöpymispaikoissa?
Kun ajelee moottoritiellä, mukavia leirintäalueita on lähes mahdotonta löytää summanmutikassa. Ylipäätään miellyttäviä yöpymispaikkoja ei löydä ilman hyvää opasta.
Meillä oli mukana Autoliitosta hankittu saksalaisen autojärjestön ADAC:n Stellplatzführer, jossa on yli 5 000 ADAC:n eksperttien testaamaa kohdetta. Kirja osoittautui erinomaiseksi opukseksi, kunhan sitä oppi tulkitsemaan oikein.
Oppaan mukana tulee kaksi karttaa, joihin merkittyjen numeroiden avulla voi katsella, millaisia paikkoja matkan varrella on tarjolla. Ne täydensivät hyvin ainoana mukaan kiireessä tullutta vanhaa karttakirjaa, jonka karttasivuilla on niin Itä-Saksa kuin Jugoslaviakin.
Monta kertaa navigaattorin neuvoma, välillä hyvinkin mutkikas reitti kuljetti läpi hiljaisten kylien ja matkalla heräsi epäilys, näkyykö perillä ihmisiä tai autoja. Sitten keskeltä ei-mitään löytyi yhtäkkiä suosittu ja hyvin varusteltu leirintäalue.
Yksi syrjäisen tuntuisista, mutta erittäin suosituista kohteista oli tanskalainen Feddet Camping, jolle saksalainen ADAC-autojärjestö on antanut täydet viisi tähteä neljänä vuonna peräkkäin.
Vaikka Feddetissä on 900 paikkaa, se oli lähes täynnä kun saavuimme paikalle. Suurin osa paikoista näytti olevan vakituisten käyttäjien hallussa. Saamamme paikan sähkötolppa oli niin kaukana, ettei auton johto siihen yltänyt, mutta vastaanoton ystävällisiltä naisvirkailijoilta saimme lainaksi jatkojohdon. Feddetin miinuksia oli uloskirjautumisaika, joki oli jo klo 11.
Monipuolinen varustelu
Monille leirintäalueille on rakennettu monenlaisia viihdykkeitä lapsille: on uimapaikkoja, leikkipuistoja, trampoliineja, keinuja ja liukuratoja. Feddetissä Tanskassa on todella laaja minigolf-kenttä, Saksassa Südheidessa pienet pojat pyöräilevät ympäri aluetta.
Muutenkin matkalla kokeillut leirintäalueet olivat hyvin varustettuja, siistejä ja uudenaikaisiakin. Poikkeuksena oli La Chaux-de-Fondsissa sijaitseva, jo vuonna 1947 perustettu Camping Bois-du-Convent, jonka siistit mutta paikoin jo hieman rempallaan olevat fasiliteetit ovat väreistä päätellen peräisin 1970-luvulta.
Bois-du-Convent oli myös ainoa paikka, jossa suihkussa käyminen aiheutti yhtenä aamuna päänvaivaa. Avasin kuumavesihanan ja suihkusta tuli jääkylmää vettä. Odottelin ja odottelin, mutta vesi ei lämmennyt. Sitten ajattelin, että hetkinen, mehän olemme nyt ranskankielisessä maailmassa, missä oudotkin asiat ovat mahdollisia. Suljin kuumavesihanan ja käänsin kylmävesihanasta: voilá, tulikuumaa vettä tuli suihkun täydeltä. Seuraavana aamuna viereisessä kopissa hanat toimivat normaalisti.
Monilla testimatkan leirintäalueilla oli jonkintasoinen ruokapaikka. Parhaiten vaihtoehtoja oli Hünfeldissä Saksassa, missä Knaus Campingparkin leirintäalueella oli oma pieni kuppilansa, josta ei saanut enää ruokaa, kun saavuimme alueelle yhdeksän aikaan illalla.
Aivan naapurissa oli kuitenkin tunnelmallinen rantaravintola pienen lammen rannalla sekä golfklubi Hofgut Praforstin ravintola. Me valitsimme golfklubin ravintolan, jossa söimme erittäin hyvän makuiset ja mahtavan kokoiset tonnikalasalaatit (á 9,90 e) ja joimme kivennäisveden (pullo 5 e) ohella 25 cl lasilliset talon chardonnayta (á 4 e).
Polkupyörät hyödyllisiä
Tarpeeksi tasaisen paikan löytäminen ei leirintäalueilla ole useinkaan helppoa. Sadesäillä pitää myös varoa pehmeitä nurmipaikkoja – kesällä 1991 Mobilvettamme jäi pehmenneeseen maahan kiinni Kööpenhaminan leirintäalueella. Onneksi samalla leirintäalueella sattui olemaan yhdeltä koeajoreissulta tuttu Rovaniemen palloseuran rahastonhoitaja, joka Nissan Primerallaan nykäisi matkailuautoamme sen verran, että se irtosi mudasta. Tänä vuonna tehdyllä testimatkalla ei muita suomalaisia näkynyt yhdelläkään yöpymispaikalla eikä ylipäätään Ruotsin eteläpuolella.
Telttatuolit ovat matkailuautoilijoiden vakiovarusteita. Monilla leirintäalue-elämästä pitävillä matkailuautoilijoilla on myös etuteltta, jonka varjossa on mukava istuskella telttatuoleissa, jos sellaisesta rentoutumisesta pitää.
Polkupyörät ovat suosittuja ja käyttökelpoisia varusteita. Ne helpottavat matkailuautoelämää, sillä pyörillä pääsee käymään kaupassa ja voi katsella lähiympäristöä ilman että matkailuautoa tarvitsee liikuttaa. Matkailuauton huono puolihan on se, että kaikki tavarat on laitettava paikoilleen ja niin kaapit kuin laatikostotkin lukittava, vaikka ei olisi menossa kuin muutaman kilometrin päähän kaupassa käymään. Samalla voi menettää paikkansa leirintäalueella.
Täysikokoiset polkupyörät eivät mahtuneet Breezerin ulkoa täytettävään takatavaratilaan, vaikka se on koko auton levyinen. Monet kuljettavatkin pyöriä matkailuauton perään kiinnitettävässä telineessä. Kahden polkupyörän teline van-malliseen LMC Breezeriin maksaa 485 euroa ja kolmen pyörän teline 535 euroa.
Matkalla tarvittavaa
Monenlaisille tavaroille löytyy käyttöä tai niitä on hyvä olla varalla matkailuautolla liikuttaessa. Ensiapulaukku, huomioliivit ja jauhesammutin ovat monessa maassa pakollisia varusteita. Pari taskulamppua on itsestäänselvyys, samoin ilmastointiteippi, työkaluja on hyvä varata mukaan putkipihdit mukaan lukien, kelalla oleva sähköjohto ja adapteri ovat perusvarustusta. Oma vesiletku on hyvä olla mukana ja siihen erilaisia liittimiä.
Matkailuauton keittiöön tarvitaan vedenkeitin, kattilat ja pannut, ruokailuvälineet ja – jos haluaa päästä helpoimmalla – runsaasti kertakäyttöastioita. Kylmäkalleja on hyvä varata mukaan, niillä voi pitää elintarvikkeita kylmänä jonkin aikaa, jos jääkaappi ei toimi.
Vaatteiden lisäksi vuodevaatteet ovat tarpeen, mutta on hyvä varata myös pari huopaa mukaan kylmien öiden varalta.
Lue lokakuun Taloustaidosta, miten Juha Partasen matkailuautokierros Euroopassa sujui. Lehdessä on myös artikkeli matkailuautoilun kustannuksista. Voit lukea jutut myös tablettilehdestä. Tablettilehteä voivat lukea Veronmaksajain Keskusliiton jäsenet ja Taloustaito-lehden tilaajat. Kirjautumista varten tarvitset Veronmaksajien jäsenpalvelun tunnukset, jotka voit tilata liiton nettisivulta.