veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

VAPAALLA

Kirjoja voi kerätä halvallakin

Kirjoja voi kerätä halvallakin
7.10.2016

Suomessa on tuhansia kirjojen keräilijöitä. Harrastuksen hinta riippuu aihealueesta. Jo muutamalla kympillä voi päästä pitkälle, jos keräilyalue on rajattu hyvin.

Huutokaupoissa myydään kirjoja usein laatikoittain, ja hinta voi olla vain 10–40 euroa laatikolta. Keräilijä joutuu usein ostamaan koko laatikollisen saadakseen itselleen jonkun haluamansa kirjan, jonka kasasta on onnistunut bongaamaan.

Bukowskin Helsingin huutokaupassa myytiin toukokuussa tunnettu kolmiosainen kirjasarja Svenska fåglar (von Wright, M,W & F,) käsinväritettynä bibliofiilipainoksena  nr 5 vuodelta 1925. Kirjoissa oli tallella suojakuoret. Huutajia oli vain kaksi, mutta kirjoista maksettiin huutomaksuineen noin 5 500 euroa.

Toisinaan tarjolla on myös tosi harvinaisuuksia, joista keräilijät voivat maksaa jopa tuhansia euroja.

Esimerkiksi toukokuun huutokaupassaan Helanderilla oli tarjolla muutama harvinaisuus, kuten ranskankielinen Marcus Blochin kuusiosainen teos, jonka kaksi viimeistä osaa sisältävät 216 luonnon mukaan maalattua kuvaa saksalaisista kalalajeista. Kirjasarja on 1700-luvun lopulta, ja sen lähtöhinta oli 4 000 euroa.

Suomalainenkin kalakirja on – tai olisi, jos sitä olisi tarjolla – erittäin haluttu, nimittäin 1800-luvulla ilmestynyt moniosainen Suomen kalat -kirja.

Ei kannata kahmia

Tosi bibliofiilit keskittyvät systemaattisesti johonkin tarkoin rajattuun aihepiiriin tai kirjailijaan. Aloittelija rajaa kiinnostavan aihepiirin usein aivan liian suureksi, jolloin harrastuksesta tulee kahmimista. Kokoelmahan tietysti on sekin, jos on hankkinut vaikkapa yli 2 000 keittokirjaa. Yleensä rajaus kannattaa kuitenkin tehdä siten, että rajat ovat jo etukäteen nähtävissä, ja keräilijä pyrkii sitten saamaan kokoelmiinsa kaikki rajaukseen sisältyvät kirjat.

Aihealueista kysyttyjä ovat esimerkiksi kalastus, eränkäynti, sota- ja paikallishistoria sekä merenkäynti. Moni kerää myös Mika Waltarin, Samuli Paulaharjun tai Agatha Christien teoksia.

Kokoelman kartuttaminen ei välttämättä tule kovin kalliiksi, mutta kaikki riippuu rajauksesta. Agatha Christien salapoliisiromaaneja löytää kirppiksiltä ja nettihuutokaupoista 0,50–25 eurolla ja yleisimpiä Waltarin teoksiakin muutamalla eurolla.

Toisaalta esimerkiksi Waltarin muutaman sivun pituisesta näytelmästä Hankala kosinta on maksettu jopa 1 900 euroa. Se on harvinaisuus, vaikka sitä jaettiin tuhatmäärin ilmaiseksi jatkosodan aikana. Maan Romu -niminen organisaatio jakoi sitä romunkeräilijöille. Varsin arvokas olisi myös Waltarin 18-vuotiaana salanimellä Kristian Korppi kirjoittama kauhutarina Kuolleen silmät.

Kunto on tärkeä

Vanhan kirjan hintaan vaikuttaa ensiksikin kunto, Jos kirjan kirjoittaja on signeerannut teoksen, se voi tuplata keräilyarvon, Jos vielä mahdollinen kuvittajakin on sen signeerannut, arvo nousee lisää.

Esimerkiksi Mika Waltarin teoksesta Kultakutri vuodelta 1948 pyydetään nettihuutokaupoissa 140–170 euroa, kun siinä on sekä Mika Waltarin että kuvittajan Åke Mattaksen signeeraukset. Kirjat on numeroitu, ja mitä lähempänä numeroa 1 numerointi on, sitä arvokkaampana keräilijät pitävät kirjaa.

Sama koskee yleensä myös painoksia: moni keräilijä ei edes huoli muita kuin 1. painosta – ellei seuraaviin ole tehty joitain merkittäviä muutoksia. Hyvänä esimerkkinä on Sinuhe egyptiläisen 11. painos, jonka Björn Landström on kuvittanut. Tuo 11. painos on Landströmin kuvituksen ensipainos, vaikka itse romaani on ehtinyt jo 11. painokseen.

Kirjoissa on toisinaan myös omistajan exlibris. Jos se on kuulunut jollekin tosi tunnetulle henkilölle, se nostaa tietysti myös kirjan arvoa. Toisinaan edes kirjan sinänsä ei tarvitse olla arvokas: esimerkiksi Urho Kekkosen exlibriksellä ja nimikirjoituksella varustettu Saunakirja myytin Helanderin toukokuun huutokaupassa noin 65 eurolla.

Jos signeerauksen lisäksi kirjan vastaanottajankin nimi on näkyvissä, signeerausta kutsutaan omisteeksi. Kun vielä saajakin on tunnettu henkilö, aina parempi! 

Arvoa nostaa myös se, jos kirjassa on hyväkuntoinen suojapaperi. 

Vanhoja Raamattuja paljon

Moni luulee tai ainakin toivoo, että perintökirjojen joukossa ollut vanha Raamattu olisi arvokas. Näin on kuitenkin erittäin harvoin, sillä Raamattuja ja muita uskonnollisia kirjoja on tehty hyvin paljon jo 1800-luvulla, ja harvoja on tohdittu hävittää. Joitakin poikkeuksia tietysti on.

WSOY:n vuonna 1992 julkaisema vuoden 1642 Raamatun näköispainos ”Biblia se on coco pyhä raamattu suomexi” numeroituna on noteerattu antikvariaatissa jopa 400-600 euron arvoiseksi. Alkuperäinen maksaisi kunnosta riippuen todennäköisesti 1 500 eurosta ylöspäin. 

Pentti Avomaa

Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija

 

 

Rahat, verot, työ & eläke, koti