Voimakkaasti tunteisiin vetoavat juhlapyhät ovat synnyttäneet runsaasti taidetta ja koriste-esineitä, ja ne puolestaan ovat synnyttäneet myös jälkimarkkinat. Varsinkin joulu on tuottanut uskonnollisten aiheiden lisäksi erittäin paljon koriste-esineistöä, ja kun jouluun liittyy paljon nostalgiaa, näillä vintage- ja antiikkiesineillä on usein myös keräilyarvoa.
Jouluesineistön keräilijöitä on maailmalla tuhansittain. Heillä on omia yhdistyksiä ja jopa vuosittainen maailmankonferenssi, ja yhdistysten nettisivuilla vaihdetaan tietoa, esineitä sekä tunteita.
Joulutavaroihin keskittyneitä huutokauppojakin on maailmalla runsaasti, ja myös arvohuutokaupoissa näkyy erityisesti joulun alla joulutavaroiden tarjonnan ja kysynnän kasvu. Alan keräilijät varoittavatkin, että marras-joulukuussa ei yleensä kannata jouluantiikkia ja -vintagea ostaa, koska hinnat ovat silloin kalliimmat kuin muina vuodenaikoina.
Tietysti sama pätee muuhunkin jouluesineistöön: tammikuussahan niitä saa takuulla halvemmalla kuin joulun alla.
Jouluantiikin ja -vintagen keräily ei vaadi hirveästi rahaa, vaikka poikkeuksiakin on. Joulu ei kuitenkaan ole tuottanut sellaisia kulttiesineitä kuin pääsiäinen: koko maailma tietää venäläisen jalokiviliikkeen Fabergén pääsiäismunat, joista voidaan maksaa jopa miljoonia.
Saksan kugelit arvossaan
Joulupukin historia ulottuu aina Turkkiin asti, mutta joulukoristeiden historian voi katsoa alkavan Saksasta. Sieltä ovat peräisin niin joulukuusi kuin kuusen koristeetkin. Saksalainen joulutavara onkin haluttua keräilijöiden keskuudessa.
Kuusen koristelusta on tietoja jo 1700-luvun Saksasta, jossa kuusi koristeltiin aluksi oksille ripustetuilla pähkinöillä, hedelmillä ja kynttilöillä. Jotkut veivät joulun jälkeen kuusen ruokakoristeineen ulos, jossa metsän eläimet kävivät ne popsimassa suihinsa. Näin tehtiin hyvä teko myös eläimille.
Luonnonkuusi saatettiin paikoittain korvata millä tahansa puukepillä, johon oksisto ja lumimainen tunnelma luotiin hanhensulkien avulla.
Myöhemmin luonnonantimia alettiin korvata koristeellisemmilla ja värikkäämmillä ripustuksilla ja suosituksi tulivat 1830-luvulta alkaen erityisesti ”kugelit”, jotka olivat lasimestareiden puhaltamia lasipalloja.
Aluksi ne olivat tosin niin painavia, että ne ripustettiin kuusen oksien asemesta katosta roikkumaan – ja usein jätettiinkin siihen paikkaan koko vuodeksi – mutta vähitellen palloja opittiin puhaltamaan yhä ohuemmiksi, ja niitä alettiin ripustaa erityisesti jouluna kuusen oksillekin.
Alkuperäiset paksummat ovat harvinaisia, ja niistä voi joutua maksamaan jopa tuhatkin euroa, jos kyseessä on harvinainen väri ja/tai muoto ja jos esine on hyväkuntoinen. Hyväkuntoisia on markkinoilla hyvin vähän, sillä lasipalloja kolhiintui paljon niitä vuosittain ripusteltaessa ja otettaessa pois säilöön.
Muoto on myös tärkeä hinnoitteluperuste. Esimerkiksi USA:ssa keräilijät maksavat lisähintaa antiikkisista lasipalloista, jotka on puhallettu vaikkapa hedelmän, enkelin tai tähden muotoisiksi.
Arvokkaimmat antiikkipukitkin tulevat Saksasta, jossa hän oli turkiksiin pukeutunut ”Belsnickel”. Nykyisen pukin loi itse asiassa Coca-Cola, jonka mainoksissa pukki oli pukeutunut punaisiin. Hän oli iloinen ja ylipainoinen, ja tämä sympaattinen näkemys pukista levisi 1930-luvulta lähtien Yhdysvalloista muihin maihin.
Tarjolla joululautasia ja sian pää
Huutokaupoissa on tarjolla mitä erilaisimpia jouluun liittyviä esineitä joulun alla. On vanhaa joulukuusen jalkaa, kuusen koristeita, jouluaiheisia liinoja jne.
Erityisesti keräilijöitä varten on tehty paljon jouluun liittyviä esineitä ja kokonaisia vuosisarjoja lautasineen ja mukeineen. Merkittävä osa näistä keräilysarjoista joudutaan myöhemmin myymään ostohintaa alemmalla, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi muumimukit Joulumuki 2004 ja 2005 noteerataan noin 100 euron hintaan.
Joulukorttien nostalgiaa
Postikorttien keräily on halpaa ja keräilijöitä on paljon Suomessakin. Moni erikoistuu nimenomaan joulukortteihin, ja niiden tekijöistä on nostettava esiin erityisesti kaksi naistaiteilijaa – ruotsalainen Jenny Nyström (1854–1946) ja suomalainen Martta Wendelin (1893–1986) – sekä Rudolf Koivu (1890–1946).
Nyströmiä arvostetaan erityisesti pohjoismaisen tonttuhahmon luojana, ja hän osasi yhdistää kuvissaan joulunvieton ja kansanperinteen. Martta Wendelin maalasi yli 650 joulukorttia ja suunnitteli myös 30 joulumerkkiä. Rudolf Koivua arvostetaan puolestaan Suomen ehkä parhaimpana satukirjojen kuvittajana ja myös kirjailijana, ja hän maalasi sekä piirsi myös paljon joulukortteja.
Muutama vuosi sitten Helsingissä myytiin todennäköisesti laajin Wendelin-kokoelma. Useissa erissä myyty kokoelma käsitti yhteensä noin 1 800 postikorttia, ja vain pari erää jäi myymättä. Keskimääräinen hinta korttia kohden oli noin 3,50 euroa.
Joulukortteja on tarjolla paljon niin huutokaupoissa kuin kirppareillakin ja nettihuutokaupoissa. Kuvapuolen lisäksi annattaa katsoa myös, josko kortissa sattuisi olemaan vähän arvokkaampi postimerkki tai paikkakuntaleima. Kunnosta riippuen kortteja on tarjolla 0,50–5 euron kappalehintaan.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.