Jaguar – valitsetko 130 000 eurolla solakan katin vai ärjyn pedon?

Aivan uusi urheiluauto vai tehdasuuteen kuntoon restauroitu klassikko? Uudessa Jaguar F-Typessä ja viiden vuoden työllä uudenveroiseksi tai jopa vielä paremmaksi rakennetussa vuoden 1973 E-Typessä on kummassakin puolensa, mutta molemmat ovat sykähdyttäviä ajokkeja.

Lähes 40 vuotta sen jälkeen kun legendaarisen E-Typen valmistui päättyi 1974, Jaguar toi markkinoille aidon uuden urheiluauton, F-Typen.

Seuraajan luominen maailman ikonimaisimman aseman saavuttaneelle klassikkoautolle ei ole helppo tehtävä, mutta Jaguarin ratkaisu osoittaa rohkeutta yrittää jotain uutta.

Ulkonäöltään sensuelli E-Type on omissa sfääreissään eikä uusi F-Type edes yritä seurata sen jälkiä vaan muistuttaa maskuliinisuudessaan italialaisia Maserateja, vaikka siinä on sukunäköä myös Jaguarin nykyisten henkilöautojen kanssa.

Mittasuhteiltaankin uusi ja vanha Jaguar ovat aivan eri maailmasta: lähes 4,7-metrinen, 1,679 metriä leveä E-Type näyttää pitkältä ja kapealta, kun taas alle 4,5-metrinen mutta 1,923 metrin levyinen F-Type on lyhyt ja leveä.

Mutta molemmat Jaguarit tarjoavat urheiluautomaisen ajokokemuksen reilun 130 000 euron hintaan ja molemmat ovat huikean tehokkaita, takavetoisia ja automaattivaihteisia. F-Typessä on aina 8-vaihteinen automaatti, sen sijaan E-Typeissä on yleensä manuaalilaatikko Pohjois-Amerikkaan vietyjä V12-versioita lukuunottamatta. 

25 vuotta näyteikkunassa

Pekka Kankaansyrjän V12-koneinen E-Type myytiin uutena USA:han, Kaliforniaan, mistä ruotsalainen liikemies hankki sen pari vuotta myöhemmin. Ruotsissa se oli ajossa 1980-luvulle asti, jonka jälkeen auto päätyi 25 vuodeksi näyteikkunaan. Vuonna 2007 Kankaansyrjän tuntema suomalaismies osti sen, ajoi sillä kesän ja antoi sen jälkeen ohjeeksi turkulaiselle Triangle Motorille tehdä Jaguarista tehdasuusi.

Viiden vuoden työ tuotti järkyttävän määrän laskuja, ja omistaja päätti lopulta myydä auton. E-Type oli esillä muun muassa Lahden Classic Motorshowssa 132 000 euron hintaan. Pekka Kankaansyrjä ihastui autoon niin, että päätti vaihtaa vuoden 2008 rättikattoisen XK-Jaguarinsa E-Typeen ja maksoi tarvittavan summan väliä.

Kun uudenveroisiksi restauroidut klassiset urheiluautot ovat arvossaan kansainvälisillä markkinoilla, voisi luulla että Kankaansyrjä säilöisi autoaan sille varatussa tilassa ja kävisi vain ihailemassa sen kauniita linjoja. Mutta vielä mitä: kuukausi E-Typen hankkimisen jälkeen hän oli ajanut sillä jo 3 000 kilometriä eikä aio jättää Jaguaria seisomaan jatkossakaan. 

Vain aavistus värinää

Kankaansyrjän E-Typen kone on vaihdettu 6-litraiseen – alkuperäinen on omistajalla olemassa.

”Kone on tikissä ja auto liikkuu todella iloisesti”, omistaja toteaa ennen koeajoa. Käynnistän auton ja 12-sylinterinen kone käy niin tasaisesti että se ei näytä tärisevän lainkaan, kädellä koneen pintoja tunnustellen voi havaita vain aavistuksenomaista värinää. Tyhjäkäyntiäänikin on hienostuneen eleetön.

Ajossa V12 on todella muhkea voimanlähde. Kolmivaihteinen TH 400 -automaatti hyödyntää sen mahtavaa vääntöä eikä vaihda pienemmälle kun kaasupolkimen rutistaa lattiaan moottorin kiertäessä 2000 kierrosta minuutissa. Sen sijaan E-Type linkoutuu vaikuttavan jylinän säestämänä hurjalla voimalla eteenpäin. Mitään vapinoita tai vetelyä ei tunnu, kun Jaguar kiihtyy niin, että numerot vain vilistävät silmissä ja V12-koneen ääni muuttuu korkeilla kierroksilla metallisen kiihkeäksi.

E-Typen automaattilaatikko vaihtaa todella nätisti. Vaihdon ykköseltä kakkoselle sentään huomaa mutta kolmoselle siirtyminen tapahtuu ajoviiman tuiverruksessa usein täysin huomaamattomasti. 

Majesteetillista menoa

1970-luvun alun urheiluautoksi E-Typestä on yllättävän helppoa löytää mukava ja luonteva ajoasento. Ajokokemus on sykähdyttävä yhdistelmä klassisella brittiurheiluautolla ajamista ja vaivatonta kruisailua. Jaguarin alusta toimii hienosti, se on jämäkkä mutta imee hyvin tien epätasaisuudet. Pitkäkeulainen avoauto liikkuu majesteetillisesti, ohjaus keskittää pehmeästi, se ei ole yhtä tarkka kuin uusissa urheiluautoissa mutta mukavan jouhea käännellä perinteisellä ohutkehäisellä puuratilla.

E-Typen ohjaamo on niin avoin, että tavallinen lippis ei tahdo moottoritievauhdissa pysyä päässä, omistajan nahkalakki sopii paremmin Jaguarilla kiitämiseen.

Jarruista tietyissä tilanteissa kuuluva lonksahdus on ainoa koeajossa ilmennyt korjattava asia, mutta omistaja sanoo, että se saa odottaa talvikauteen asti. Muuten nelikymmenvuotias auto toimii kuin uusi. 

500 kertaa sekunnissa

Uuden F-Type S:n ahdetussa V6-moottorissa on tehoa niin että vain 1,6 tonnia painavan, alumiinikorisen F-Typen perä elää sivuttaissuunnassa täyskiihdytyksessäkin. Maantieliikenteessä ei tahdo olla tilaa kiihtyvyyden kokeilemiseen, mutta jos on varaa F:ään, on varmasti rahaa vaikkapa Alastaron radan vuokraamiseen muutamaksi tunniksi. Äffästä on myös 495-hevosvoimainen V8-versio viisilitraisella koneella, jos kolmilitrainen V6 ei riitä.

S-version mukautuva urheilualusta säätää pyöräkohtaista iskunvaimennusta jopa 500 kertaa sekunnissa ja tuloksena on ensiluokkainen ajotuntuma. Alusta elää hienosti jopa kauttaaltaan muhkuraisella asfaltilla, suomalaisen tienpidon hylkäämän vanhan kantatien tiukoissa mutkissa.

Jaguar ohjautuu erittäin tarkasti ja reagoi käskyihin jo normaaliasetuksilla terävästi Dynamic-vaihtoehdosta puhumattakaan, joten F-Typellä ajaessaan kuljettajan pitää olla todella hereillä. Tehoa käyttämällä Jaguar lähtee takapyöräluistoon niin märkäpintaisessa asfalttikaarteessa kuin sorallakin. 

Mittari myös G-voimille

Voima tulee Jaguarin moottorista turbiinimaisen tasaisesti todella äreiden soundien säestämänä – äänimaailma on varsinkin Dynamic-asetuksilla tehojen mukainen. Quickshift-automaatti vaihtaa nopeasti ja nykimättä.

F-Typen ohjaamossa kaikki laitteet ja säädöt ovat huippuluokkaa. S-versiossa on lisäksi Dynamic-i-valikko, johon voi rekisteröidä auton suorituskykyyn liittyviä tietoa, sieltä näkee jopa ajetut G-voimat neljään suuntaan. Kangaskatto nousee ja laskeutuu napista painamalla 12 sekunnissa.

F-Typessä on yksi selvä epäkohta: tavarasäiliön tilavuus on pieni, 198 litraa ilman varapyörää ja 144 litraa sen kanssa. Perinne jatkuu: E-Typekin sai aikoinaan moitteita pienestä tavaratilasta.

Jaguar F-Type on aito urheiluauto ilman kompromisseja – varsin salliva ajonvakautusjärjestelmäkin sopii auton luonteeseen. F-Typessä on kyllä monenlaisia mukavuutta lisääviä varusteita mutta olemukseltaan uusi Jaguar on vielä ärjympi peto kuin miltä se näyttää. 

Vastinetta rahalle: Uusi F-Type on vielä hauskempi auto ajaa kuin V12-koneinen E-Type. F-Type on myös turvallisempi ja käyttöominaisuuksiltaan aivan toista luokkaa kuin vanha kaunotar. Vaihteistossakin on jopa talviajo-ohjelma.

Mutta E-Type on kauniimpi katsella, aivan yhtä sensuelleja muotoja uutukaisella ei ole eikä se sijoituksena tarjoa samanlaisia mahdollisuuksia arvonnousuun kuin Jaguarin klassikko, joka on kelvannut New Yorkin modernin taiteen museoonkin.

Käyttötarkoitus ratkaisee valinnan kahden kissan välillä – ja tietysti budjetti. Vanhan E-Typen hinta riippuu ratkaisevasti sekä auton kunnosta ja historiasta että erityisesti malliversiosta, kun 1960-luvun alun ns. flat floor -autot tuotannon alkupäästä ovat nousseet huippuhintoihin lightweight-kisavehkeistä puhumattakaan. Roadsterit eli avomallit ovat kalliimpia kuin coupét, mutta parhaidenkin V12-koneisten kolmossarjalaisten hinnat jäävät yleensä 60 000–95 000 euron tasolle. Hyväkuntoisen E-Typen hintahaitari 45 000–206 000 euroa on huomattavasti leveämpi kuin uuden F-Typen 118 000–179 800 euroa.

TEKNIIKKAA

Juha Partanen