Moni luulee, että huutokauppayhtiöt kilpailevat nimenomaan ostavista asiakkaista. Ensisijainen kilpa käydään kuitenkin myyvistä asiakkaista, sillä nettihuutokauppojen aikana ostajat kyllä löytävät havittelemansa esineet.
Kilpaa käydään nimenomaan niistä asiakkaista, joilla on tarjota huutokauppoihin arvokkaita kohteita, koska niistä saatavat myyntiprovisiot ovat huutokaupan järjestäjälle oleellisen tärkeitä.
Niinpä kilpailu on jo johtanut siihen, että jotkut arvohuutokaupan pitäjät ovat joutuneet kutistamaan myyjiltä perimäänsä myyntiprovisiota, mutta lisänneet vastaavasti ostajilta perimäänsä ostoprovisiota. Tämä suuntaus varmastikin jatkuu.
Varsin tavanomainen myyjän provisio eli palkkio huutokaupan järjestäjälle on 15 prosenttia vasarahinnasta, kun taas ostaja joutuu maksamaan ostoprovisiota usein 18–22 prosenttia vasarahinnan päälle. Halpojen esineiden tarjontaa vähennetään mm. sillä, että myyntiprovision lisäksi peritään vaikkapa esinekohtainen kiinteä maksu, jolloin myyjälle ei jää kaupasta juuri mitään käteen.
Merkittävä ruotsalainen huutokauppayhtiö Helsingborgs Auktionsverk on mennyt jo niin pitkälle, että lupasi äskettäin ottaa huutokauppaansa arvokkaita myyntikohteita peräti täysin ilman myyjän provisiota – vain kiinteä muutaman kymmenen euron ”kirjauspalkkio” peritään myyjältä. Tarjous oli tosin voimassa vain lyhyen aikaa ja koski taide- tai antiikkiesineitä, joiden myyntihinnaksi arvioitiin vähintään 1 000 euroa.
Jos tämä tarjous tuotti hyviä myyntikohteita, jatkoa seuraa varmasti. Ja kilpailevien huutokauppayhtiöiden on seurattava perässä tai keksittävä joitain muita valtteja myyjiä houkutellakseen.
Tavaraa tyrkyllä
Kaikki huutokauppayhtiöt haluaisivat myydä vain kalliita esineitä, mutta niitä on tarjolla liian vähän, kun taas vähempiarvoisia on tyrkyllä liian paljon. Niitä on kuitenkin yleensä pakko ottaa myyntiin, jotta saisi myydäkseen myös kalliimpia esineitä, sillä esimerkiksi kuolinpesät haluavat usein päästä eroon lähes koko jäämistöstä. Näitä vähempiarvoisia esineitä myydään sitten esimerkiksi löytölaatikoittain, jotta niistä päästäisiin eroon edes kohtuullisessa ajassa ja edes jonkinlaisella hinnalla.
Helanderin huutokaupat on ratkaissut ongelman käynnistämällä iltahuutokaupat kuukausittain, ja syksyllä niiden määrää lisätään kahdesti kuukaudessa tapahtuviksi.
Myytävistä tavaroista on todella paljon tarjontaa, sillä Helanderin kuukausittaisissa live-huutokaupoissakin on myynnissä yleensä parisen tuhatta huutokohdetta, ja yhdessä kohteessa voi olla montakin esinettä.
Arvokkaat tuolit iltahuutokaupassa
Iltahuutokaupoissa alkaa olla tarjolla vähän arvokkaampaakin esineistöä. Esimerkiksi elokuun iltahuutokaupassa oli paljon huonekaluja, joiden hinnat liikkuivat sadan euron yläpuolella ja arvokkain – nojatuolipari – jopa noin 800 euroa. Kyseessä oli Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin suunnittelema Rialto-tuolimalli, ja tämä suunnittelijahan on suomalaisen huonekaludesignin suuri tuntematon. Hintaa voikin pitää halpana siitä huolimatta, että tuolit olivat melkoisen kulahtaneita.
Antiikin, sisustuksen ja entisöinnin erikoisliikkeessä Fasetissa oli samaan aikaan myynnissä myös Rialto-nojatuolipari vuodelta 1957 – tosin uudelleenverhoiltuna –mutta hintapyyntö oli 6 000 euroa. Iltahuutokaupassa nojatuoliparin ostanut voi siis olla tyytyväinen ostokseensa, vaikka entisöinti maksaakin.
Carl-Gustaf Hiort af Ornäs (1911–1996) oli ruotsalaista aatelissukua, josta tuli huonekalutehtailija jatkosodan jälkeen. Hänen yrityksensä Puunveisto Oy toimi Helsingin Lauttasaaressa. Hänen tunnetuin esineensä on Siesta-tuoli 1950-luvulta.
Tulevaa antiikkia Englannissa
Kesä ja alkusyksy on tunnetusti autoharrastajien huutokauppa-aikaa. Englantilainen huutokauppayhtiö Bonhams järjestää jälleen maailmankuulun antiikkiautohuutokauppansa The Beaulieu Sale 2. syyskuuta. Antiikkiautojen ohella siellä on tarjolla uudempiakin autoja, jotka suurten ikäluokkien edustajien mielestä ovat lähes nykyaikaisia.
Yksi tällainen on Volkswagen Camper Van vuodelta 1970 – monille varsin tutun näköinen auto, jollaisia Suomenkin teillä on kulkenut. Kyseessä on kuitenkin harvinaisuus ainakin sikäli, että se on lähes täydellisessä kunnossa. Sen kaikki huoltotoimenpiteet samoin kuin osien vaihdot ja jopa bensiiniostotkin on käsin kirjoitettu mukana seuraavaan muistivihkoon.
Auton edeltäjää , jota valmistettiin vuoteen 1968 asti, oli tehty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Tätä kakkosmallia valmistettiin kymmenen vuoden ajan.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.