Euroopan unioni on pannut jäsenvaltionsa tiukan paikan eteen vaatimalla mustaa valkoiselle keinoista, joiden turvin voidaan edetä kohti päästötöntä liikennettä. Haaste on todella vaativa myös täällä Suomessa, mistä osaltaan kielii se, että liikenne- ja viestintäministeriön asettama työryhmä ei ole pystynyt aikaansaamaan yksimielistä loppuraporttia.
Tieliikenteessä muutos on kaavailujen mukaan radikaali, sillä tarkoitus on päästä liki päästöttömyyteen vuoteen 2050 mennessä. Vuonna 2030 – eli jo neljäntoista vuoden kuluttua – uusien autojen tulisi liikkua vähäpäästöisen tai paikallispäästöttömän energian voimin.
Nykyisenkaltaiset bensiini- ja dieselmoottorit ovat vielä pitkään ”käypää valuuttaa”, sillä tarjolla on ”ystävällisiä” polttonesteitä kuten RE85- ja E85-nimisinä myytävä korkeaseosetanoli.
Muun muassa elintarviketeollisuuden ja kotitalouksien jätteistä ja biojätteistä valmistettavaa polttonestettä on saatavana jo nyt kymmenistä tankkauspisteistä eri puolilla Suomea. Korkeaseosetanolia käyttävät ns. flexfuelautot ovat tuttujen bensiinimoottoristen ajokkien kaltaisia, mutta niiden polttonestejärjestelmät on valmistettu korroosionkestävistä materiaaleista. Flexfuelauton ajaminen sujuu kuin millä tahansa bensiinikäyttöisellä ajokilla, samoin tankkaaminen. Flexfuelautoon voi toki tankata myös bensiiniä, mikäli E85-polttonestettä ei satu hollille.
Päästöystävällisiä polttoaineita ovat myös biodiesel ja kaasu. Kaasun loppuessa matkaa voi jatkaa bensiinin voimin, mikä varmistaa perillepääsyn. Kiinnostusta ovat herättäneet lisäksi vetyä hyödyntävät polttokennoautot, lyhyesti vetyautot, joista ensimmäiset mallit ovat jo ehtineet koemarkkinointivaiheeseen.
Ylivoimaisesti eniten esillä ovat viime aikoina olleet sähköautot, joiden markkinointi on saanut osin jopa hurmoksellisia piirteitä. Sähköauton kerrotaan ratkaisevan kerralla autoilun päästöongelmat. Myös taloudellisuutta ja huimaa suorituskykyä hehkutetaan. Viidentoista vuoden kuluttua liikenteessä uskotaan olevan neljännesmiljoona sähköautoa. Mutta, mutta…
Henkilöauton perusidea on täyttää kotitalouksien, perheiden, tavallisten ihmisten yksilölliset liikkumis- ja kuljetustarpeet. Pitkien välimatkojen Suomessa tavoite on saavutettu perinteisesti polttomoottorikäyttöisillä ajoneuvoilla. Järjestelmän toimivuuden edellytys on nykyinen tiuha ja toimiva polttonesteiden jakeluverkosto. Sen ansiosta Suomen jokainen kolkka on helposti saavutettavissa milloin vain.
Vaikka sähköautojen toimintamatka kasvaa jatkuvasti, se ei vielä toistaiseksi riitä juuri muuhun kuin taajamien tuntumassa asuvien työmatkaliikenteeseen. Esimerkiksi Helsingistä Ouluun tai vaikkapa Rovaniemelle on turha lähteä sähköautolla, jos mielii selvitä välilatauksista säällisessä ajassa. Myös mökkireissu Keski-Suomeen tekee tiukkaa.
Mielestäni sähköauton lataaminen ei saa kestää enempää kuin polttomoottoriauton tankkaus. Tiuhaan toistuvilla ylipitkillä kahvitauoilla latauksen hitautta on turha perustella. Entäpä sitten sähkön riittävyys? Nyt tositalven lähestyessä kansalaisia muistutetaan jälleen siitä, että sähkö ei nykyiselläänkään riitä joka tarpeeseen. Lataa siinä sitten jopa satojatuhansia sähköautoja!
Tieliikenteen päästöttömyys on toki kannatettava tavoite, mutta se ei yksinkertaisesti voi toteutua mahtikäskyin eikä sähköautojen kyseessä ollen edes esiin nousseen hankintahyvityksen avulla. Sähköautosta ei vielä tällä hetkellä Suomessa ole polttomoottoriauton korvaajaksi. Tarvitaan vielä paljon työtä, ennen kuin perhe voi huoletta suunnata sähköautolla päämääräänsä tarvitsematta pähkäillä etukäteen latauspaikkoja ja matkaan kuluvaa aikaa.
Sähköautot ja niiden toimintamatka kehittyvät jatkuvasti. Vielä sähköautosta ei kuitenkaan ole liikkuvaisen perheen ainoaksi ajokiksi. Onneksi on olemassa vaihtoehtoja. Mutta kehitys kehittyy…
P.S. Nykyhetken ylivoimainen sähköauto on sekä sähköä että polttonestettä hyödyntävä hybridi. Se ei ole orjallisen riippuvainen ”töpseleistä”, vaan vie kuljetettavansa perille, vaikka sähköä ei olisikaan käytettävissä.