Liukkaiden talvikelien jälkeen ajaminen kuivalla maantiellä on yhtä juhlaa, jos unohtaa hetkeksi teiden häpeällisen kunnon. Aurinko paistaa ja kesä lähestyy.
Tiedän olevani melkoinen ilonpilaaja, mutta haluan nostaa esiin kesäisten olosuhteiden nurjan puolen liikenteessä. Harva näet tulee ajatelleeksi (tuskin tiedostaakaan) sitä, että kevät ja kesä ovat vakavien suistumisonnettomuuksien aikaa, vaikka ajokelien parannuttua toisin luulisi.
Onnettomuustilastoissa nuorten osuus korostuu ikävällä tavalla. Liikenneturvan kokoamien tietojen mukaan nuorten kuljettajien väestöön suhteutettu riski on yli kolminkertainen. Vaara vaanii erityisesti kesäisinä viikonloppuina. Kuolemaan johtaneet autoturmat tapahtuvat useimmiten aamuyön tunteina.
Suistumisonnettomuudet ovat nuorten autoilijoiden keskuudessa hämmentävän yleisiä. On tyypillistä, että enemmän kuin joka toinen kuolleista on menehtynyt nimenomaan ajoradalta suistumisen seurauksena hyvissä ajo-olosuhteissa. Lisäksi loukkaantumisista kolmannes tapahtuu niin ikään suistumisonnettomuuksissa.
Henkilöauto on monelle nuorelle kuin kaksiteräinen miekka. Voi vain kuvitella sitä vapauden tunnetta, mikä valtaa mielen, kun istahtaa oman – usein tosin huonokuntoisen – ajokin ratin taakse. Ja ajatelkaa sitä hetkeä, kun nuori kuski kurvaa parkkipaikalle, jossa kymmenet ikätoverit seuraavat saapujaa ihastellen.
Tähän asti homma on pysynyt hanskassa. Mutta seuraava vaihe on jo luokkaa vaarallisempi. Täytyyhän porukalle näyttää, millaisesta raaserista ja ajovirtuoosista on kyse. Ei muuta kuin auto täyteen kavereita ja baanalle. Sitten mennään eikä meinata, usein surullisin seurauksin. Siinä unohtuvat niin maalaisjärki, itsesuojeluvaisto kuin turvavyötkin. Vähäinen ajokokemus nostaa onnettomuusriskin punaiselle. Tärkeintä on hulppea maailman omistamisen tunne. Millään muulla ei ole väliä.
Tieltä suistumiset korostuvat nuorten onnettomuustilastoissa vuodesta toiseen. Perinteinen kantapään kautta oppiminen näyttää olevan ainoa keino saada viestiä perille. Ilmeisesti monessa tapauksessa vasta kaverin menehtyminen tai vakava loukkaantuminen saa porukan tiedostamaan liikenteen vaarat. Se on aivan liian tyly oppimismenetelmä.
Itsenäistymisvaiheessa oleva nuori ei ole järkipuheelle paras kohderyhmä, vaikka valistuksella on aina sijansa. Terve perusasenne luodaan jo lapsuudessa. Vanhempien ja muiden kasvattajien jäljet näkyvät myös nuorten käyttäytymisessä. Siinä on monelle meistä miettimisen paikka.